Kirkon kriisi uhka, vai upea mahdollisuus

Nuorisotyössä nuorten henkilökohtainen kohtaaminen on avinasemassa. Siihen vain ei monessakaan seurakunnassa ole riittävästi resurrseja. Nyt joidenkin seurakuntien on pakko yhdistyä. Moni näkee sen suurena menetyksenä. Nyt näkisin sen vielä suurempana mahdollisuutena. Mikäli yhteiset voimavavarat osataan keskittää oikein, niin kirkon nuorisotyön voisi polkaista aivan uusiin ulottuvuuksiin. Uhkana on vain se, että kaikki entinen toiminta jokaisessa kappelissa pyritään jatkamaan entisellään. Tällöin tietysti mahdollisuus menetetään.Sama tietysti koskee kaikkea muutakin kirkon toimintaa. Mikäli työ nyt osataan keskittää oikein, niin edessä voisi olla aivan mahtavat mahdollisuudet.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Seppo olet oikeassa siinä alkoholikulttuurin muuttumisessa. Omana elinaikanani olen nähnyt, että esimerkiksi viinin juonti oli vielä 1950-luvulla hyvin harvinaista ainakin maaseudulla. Nyt siitä on monessa paikassa tullut lähes jokapäiväinen tapa. Keskioluen vapauttaminen aikoinaan maitokauppoihin toi oluen juonnin entistä vahvemmin ihmisten elämäntapoihin. Väkeviä alkoholijuomia otetaan silti samaan tapaan kuin ennenkin humaltumistarkoituksessa. Käsittääkseni paikallisseurakunta voi päättää alkoholittoman viinin ottamisesta ehtoollisviiniksi. Näin ei vain ilmeisesti monessakaan seurakunnassa ole päätetty. Alkoholiton vaihtoehto on kyllä yleensä tarjolla ehtoollispöydässä alkoholipitoisen viinin ohella. Ainakin siinä kirkossa, missä viimeksi olen palvellut jakajana, oli suntio laittanut alkoholitonta viiniä jo valmiiksi pariin pikariin. Marjamehu ei sovi symbolisessa merkityksessä ehtoollisaineeksi, koska Jeesus asetti nimenomaan ”viinipuun annin” verensä vertauskuvaksi ensimmäisellä ehtoollisella. Alkoholiton viini sopii. Käytännössä se kuitenkin on kai vähän huonosti säilyvää eikä ihan halpaakaan.

    • Myös rypälemehu on viinipuun antia, ja sitä saa hyvin varustetuista ruokakaupoista murto-osalla viinin hinnasta. Alkoholi on säilöntäaine, joka ei nykyään enää ole välttämätön.

      Ja mitä siihen transsubstantiaatioon tulee, niin ei kai se mikään käymisprosessi ole? Outoja vulgaaritomistisia teorioita.

    • Juha. Älä höpötä. Viini ei ole mehua. Kyllä mehu on ihan kiva aamupalalla, mutta en halua sitä ehtoollisella.

  1. Osmo, jos otamme viin symboliikan mukaan,. niin olenaisia o.vat viinin verenpunaine väri,mutta ennekaike asitä,että se on käymistuote, eli jokin on m u u t t u n u t joksikin. Lisäksi kuten olen monesti todennut, heprean viinirypäleterttu ja miehen kives ovat samaa sanajuurta (ashka) ja symboloivat molemmat kykyä saada aikaan uutta elämää, mikä uudestisyntymisprosessissa kehittyy.

    • Alkoholiton viini valmistetaan käsittääkseni siten, että alkoholi tislataan viinistä pois. Se ei siis varsinaisesti muuta tuotetta muuksi muilta kuin alkoholin osalta.

  2. Kuinka monta vuotta on kirkolla ollut mahdollisuuksia ”näyttää” kuinka tuottaa hyvää hedelmää mm opettamala nuoria?

    Jeesus Sanoo Ilmestyskirjassa seuraavaa:

    Ilm. 22:11
    Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

    Miltä näyttää kuinka kirkon tie, onko sen kasvatit saastuneetvai pyhittyneet eli kumpi kirkossa on vallassa vanhurskaus vai saastaisuus?

  3. Pekka Pesonen, kun ajattelee vain tätä omaa elämän jaksoa eli reilua 55 vuotta niin kyllä sinä aikanakin on huomattavaa muutosta tapahtunut ns kirkko uskovaisten synnin tunnossa eli kun esim yks tuttu ns kirkkouskovainen nainen eronsa jälkeen meni avoliittoon niin minäkin n 20v sitä ihmettelin silloin eli oli syntiä elää ilman avioliittoa yhdessä, entä nyt reilun kolmen kymmenen vuoden jälkeen, onko enää homo avoliitot syntiä?

  4. Hyvää uutta vuotta! Uusi vuosi on hyvä aloittaa Psalmilla:

    ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
    Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
    Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
    Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
    Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
    Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
    Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
    Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
    Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
    Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
    Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
    Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
    Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
    niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
    Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
    Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
    Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
    Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa. Ps.103

    Hänen Armonsa pysyy ja tämän Armon varassa saamme kohdata nuoria ja elämänsä alkutaipaleella olevia. Jos me katselemme vain mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, niin me helposti invalisoidumme ja katseemme ajautuu pois Kristuksesta omiin tekemisiimme. Jos olemme Kirkkona riippuvaisia Jeesuksesta, niin se ei voi olla väärä tie, vaan oikea.

    Eihän kirkolla ole tarvetta kilpailla ja näyttää, vaan jakaa Armon Sanaa, Evankeliumia, jolloin Jumalan sula Rakkaus vetää ihmisiä puoleensa. Mitä lähemmäs Kirkko (seurakunta) asettuu Jeesuksen jalkojen juureen ja tunnustaa syntinsä, sen väkevämmäksi muuttuu Jumalasta lähtevä Hehku jolloin ihmiset löytävät Hänen siipiensä suojaan ja Lämpöön.

  5. Ismo Malinen jatkat taasen uutena vuotena samalla ”epämääräisellä” linjalla eli lueppa mitä kirjoitit edellä.

    Psalmissa on selkeästi seuraava:

    Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja MUISTAVAT hänen käskynsä ja NOUDATTAVAT niitä.

    Sitten kuitenkin lisäät omaasi seuraavasti:

    Mitä lähemmäs Kirkko (seurakunta) asettuu Jeesuksen jalkojen juureen ja tunnustaa syntinsä, sen väkevämmäksi muuttuu Jumalasta lähtevä Hehku jolloin ihmiset löytävät Hänen siipiensä suojaan ja Lämpöön.

    Eli mitä tarkoitat kun puhut ”Kirkon asettumisesta Jeesuksen jalkojen juureen” ja vielä ”tunnustaa syntinsä”?

    Miten tuo ”hehku” poikkeaa maailman ihmisten elämästä?

    • Pasanen. ”niille, jotka häntä pelkäävät”

      Miksi ihmeessä sitä Jumalaa pitäisi pelätä jos Hän on kerran luotujaan syvästi rakastava ja heille pelkästään hyvää tarkoittava, kaikelta pahalta varjeleva isäpappa? En ainakaan minä koskaan ole omaa isääni pelännyt, eikä hän ole koskaan edes antanut minkäänlaiseen pelkoon pienintäkään syytä.

      En minä tuommoista isän pelkoa ymmärrä alkuunkaan.

    • Kimmo, tämä on tätä uskon omaa kieltä. Kristinusko on niin syvälle menevä vakaumus että syntyy joskus sekaannuksia, kun sanat uskon viitekehyksessä eivät tarkoitakaan samaa mitä arkikielessä.

      Sama ilmiö toisinpäin on se, kun tavallisessa puhekielessä käytetään esim. sanaa ”synti”. Harva ateisti tai edes nimikristitty ymmärtää sen todellista sisältöä. Tai sana ”siunaus” ymmärretään hyväksymisen osoittamiseksi ja hyvän toivottamiseksi, mikä ei kerro sen todellisesta merkityksestä juuri mitään.

      Jumalan pelko on Jumalan kunnioittamista. Se on tervettä ja terveellistä, sen ymmärtämistä, että Jumala ei ole ainamukava vanha setä, joka ei turhia hermostu siitä jos sääntöjä vähän rikotaan. Toisin sanoen, että Jumala ei ole nössö Jumala.

      Eräässä kristillisen lehden kolumnissa aihe oli otsikoitu ”Kissa vai leijona”
      Kumpana näemme Jumalan. Näemmekö Jumalan ylimpänä auktoriteettina vai omana käskyläisenämme tai toiveiden täyttäjänä, jonka edessä ei tarvitse turhia pokkuroida, koska hän palvelee meitä emmekä me häntä.

      Alkukielestä en osaa sanoa, mitä sanaa on käytetty. Mutta näin sanataiteilijana olen joskus tuskaillut sitä, että sanoja on niin vähän, että on yritettävä pärjätä pienellä kokoelmalla. Pelkkä ”kunnioitus” ei kuitenkaan tyhjennä Jumalanpelko-käsitteen merkitystä. Siksi on käytettävä sanaa, jonka voi arkikielen merkityksen pohjalta ymmärtää väärin.
      Kuten monet muutkin uskonasioiden ilmaisut.

  6. Eikös meille sanota: ”Älä pidä muita Jumalia”

    Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’.
    Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” (Mark.12)

    Synnin tunnustaminen on myös vääryyden tunnustamista. Kun ihminen tunnustaa syntinsä Jumalle ja ihmisille, niin hän tulee valkeuteen ja hänen tekonsa tulee julki. (Kreik.”tunnustaminen” pitää sis.ajatuksen= ”olla samaa mieltä”) Kun kun Jumalan laki saa ihmisen kiinni siitä, minkä Jumalan Sana paljastaa ihmisestä, eli, sen, että olen syntinen ihminen, niin tunnustamalla synnin, olen samaa mieltä Jumalan Sanan kanssa ja tulen Jumalan Sanan valkeuteen ja Totuuteen. Kristitty tunnustaa Totuuden Jumalassa ja Elää Jumalassa Kristuksen kautta. Itsessään hän on kuollut.

    Kysymys ”hehkusta” on Jumalasta meihin tulevasta Rakkaudesta, joka ei ole vilpillisiä teeskentelyä vaan vilpitöntä ja teeskentelemätöntä välittämistä lähimmäisistään. Se on Jumalan Sanassa pysymistä Jeesuksen Armoon turvaamista, Kristitty ei turvaa omiin tekemisiin, vaan Jumalan laupeuteen ja Armon lupauksiin.
    Pyhitys on pysymistä Kristuksessa sen uskon kautta, jonka Jumala itse vaikuttaa omissa lapsissaan. Se ei ole ihmistekoista ja siksi tuo ”hehku” poikkeaa kaikesta maailmallisesta ulkokultaisuudesta, joka tuntee ihmiset vain lihan mukaan, joka antaa kunniaa ihmisille, niille jotka ahkeroivat kaikessa, mikä ei lihaa säästä. Ulkokultaisuus koreilee ja mainostaa hyviä tekojaan ja paheksuu niitä, jotka eivät kilpaile epäjumalan palvonnassa, heidän omilla alttareillaan. Maailma rakastaa heitä ja heidän sanojaan, heidän meilestään armo tulee ansaita hyvillä teoilla. Sairaat ja heikot eivät kulje heidän joukoissa.

    Jumalan Valtakunta taas on Iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä, eikä se tunne ketään lihan mukaan vaan Hengen.

  7. Kimmo Wallentin otit esille hyvän pointin, Jumalan pelko, mitä on terve Jumalan pelko, se on tervettä uskoa siihen että myös Jumalan varoitukset Hänen käskyjen rikkomisesta ovat tosia ja ne seuraukset mitä niistä on sanottu tulee tapahtumaan.

    Itsellänikin oli lapsena todella mahtava isä suhde, isä ei koskaan hermostunut minulle vaikka joutui antamaan selkäänkin kun MINÄ rikoin hänen kieltojaan vastaan, siis silloin opin todella mitä on terve pelko selkeitä kieltoja kohtaan, niistä seuraa rangaistus.

    Nyt täälläkin opetettava ”kasteen armo” on todellinen harha sillä siitä puuttuu juuri terve Jumalan pelko kun kaikki synnit on jo saatu anteeksi kasteessa ja vieläpä etukäteen, pelastus on varma tekipä mitä tahansa, ei väliä vaikka Jeesus selkeästi Sanoo seuraavaa:

    Matt. 10:28
    Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.