Kirkon kohtalon kysymykset on jo ratkaistu.

Ihan turha enää tarjota vihkimiskäytännön muuttamista sellaiseksi ratkaisuksi, joka pelastaisi kirkon. Sellaiset kuvitelmat ovat täyttä harhaa. Samalla ne väitteet vievät huomion niistä asioista, joiden avulla kirkon toiminnan alasajoa voitaisiin tehdä hallitusti.

Ehkä vielä tätäkin harhaa vaarallisempaa kirkolle on se, että aitoa keskustelua kansankirkon kuolemasta ei ole. Asia on yhä kielletty puheenaihe. Eli tabu. Sen havaitsee silloin, jos joku uskaltaa asian nostaa esille. Siitä ei synny keskustelua. Asia tyrmätään heti jollakin väittämillä. Vaikkapa: ”Kirkkoon kuuluu väestöstä yhä yli neljä miljoonaa jäsentä”, tai joillakin Raamatun lauseilla, ym.

Sen sijaan sitä ei tahdota huomioida lainkaan, että kirkosta eroaa väkeä jatkuvalla syötöllä. Samalla taloustilanne menee alamäkeen ja se mäki sen kun jyrkkenee jatkuvasti. Seurakuntia yhdistetään paniikissa. Jotta työntekijöitä ei tarvitse vähentää. Toimitiloja myydään ja toimintaa vähennetään.
Silti säilytetään vakaa usko siihen, ettei mitään katastrofia ole näkyvissä. Eihän sitä ole, jos ei haluta nähdä sitä kehitystä, joka silmiemme edessä on. Kirkko on ikään kuin saattohoidossa. Kansankirkon kuolema on täysin selvä jo nyt. Tietyn ajan kuluessa se tulee tapahtumaan.

Helppoheikit voivat nyt esiintyä messiaina, jotka lupaavat kirkolle hyvää tulevaisuutta, kunhan heidän omat tavoitteensa toteutetaan. Monet lähtevät näiden väärien opettajien mukaan. Uskoen ihan oikeasti pelastavansa kirkon.

Sellaisen kansankirkon, – joka me tunnemme- aika on jo ohi. Siksi sen pelastaminen ei ole enää mahdollista.

Kuolevalle on tyypillistä, voimakas tarve kieltää koko asia. Kirkko ei tee tässä mitään poikkeusta.

  1. Pekka mielenkiintoista ”keskustella” kanssasi kun etvastaa kysymyksiin vaan kyselet vastaan, no niinhän sitä vois oppiakin.

    Evankeliumi on ilosanoma niille jotka sen kuulevat ja uskovat, se on kaikille julistettava mutta kaikki eivät sitä usko.

    Se että onko kaikki evankeliumin nimellä julistettavat oikeaa evankeliumia niin ei ole, uskon että Jumala on pitänyt huolen että Raamatusta löytyvät evankeliumit ovat oikeita, eihän edes Luther vääntänyt niitä mitenkään, vaikkakin selitti niitä väärin.

    Otetaampa yksi esimerkki, Jeesus Sanoo:

    Matt. 16:27
    Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Kuinka tuohon sopii ”kasteenarmo” ja kaikkien syntien anteeksianto kasteessa kun tunnustaa?

    Julistaako Jeesus lakia, Jeesus itse Sanoo:

    Luuk. 16:16
    Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.

    Siis on sata varma että Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa eli evankeliumia.

    Jos joku väittää Jeesuksen julistaneen lakia niin jompikumpi valehtelee, väittäjä tai Jeesus.

    • Evankeliumeissa ’laki’ tarkoittaa Tooraa, vanhan testamentin ns Mooseksen lakia. Siitä Jeesus sanoi, että hän on tullut täyttämään lain eikä sitä kumoamaan. Lain kieltojen kirjaimellisen noudattamisen tilalle Jeesus asetti rakkauden käskyn ja vuorisaarnan korkeat ihanteet. Niiden täydellinen saavuttaminen on ihmiselle mahdotonta. Niinpä armoa tarvitaan päivittäin.

    • Martti Pentti mitä usko Jumalaan, onko se että uskoo Jumalan Sanan ja tekee niin vai mitä se on?

      Kuinka kävi israelilaisille erämaassa kun Jumala Sanoi menkää ja valoittakaa luvattu maa?

      Kuka uskoi nuo Sanat? Kuinka kävi loppujen lopuksi, kuinka moni niistä aikuisista jotka kuulivat nuo Sanat pääsi perille luvattuun maahan?

      Samoin evankeliumissa luvataan voima, Pyhä Henki jolla elää Jumalan tahdossa, siis enää ihminen ei omassa voimassa tarvitsekkaan voittaa syntiä vaan Jumalan voimalla.

      Uskotko kun Jumala lupaa puhdistaa kaikesta synnistä?

    • ”Uskotko kun Jumala lupaa puhdistaa kaikesta synnistä?” Uskon tähän: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”

  2. ”Missä Jeesus Sanoo että synnit saa anteeksi tunnustamalla?” Ari.

    ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Johannes.

    Niinpä… Kumpaako tulisi uskoa? Ei sillä, että synnin tunnustaminen pelastaisi meidät, ei suinkaan, vaan Kristuksen Uhri, jonka Jumalan on katsonut riittäväksi sovitukseksi ihmisen ja koko maailman syntien edestä.

  3. Ismo Malinen vastauksesi on mallia ”Hyvää päivää-kirvesvartta”, siis kun lapselta kysyttäisiin antamani kysymys niin eikö jokainen ”viisas” aikuinen heti sanoisi lapsen vastanneen väärin koska kysymys oli Jeesuksen Sanoista ja vastaus oli Johanneksen sanoja?

    Tuossa tuleekin esille kuinka ”viisas ja ymmärtäväinen” aikuinen on sokea evankeliumille eli ei todellakaan näe mitä itse tekee.

    Johannes puhuu jo uudestisyntyneille eli se ei ole evankeliumia eikä niitä sanoja pidä ottaa erillisinä asiayhteydestä.

    Pimeydessä elävä ei itse ymmärrä olevansa pimeydessä, siis voi väittää mitä tahansa ns ”vilpittömästi” itse uskoen täydellisesti sanomaansa vaikka Raamattu toisin Sanoisikin.

    Otetaampa esimerkiksi ”rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa”, tämän sanoja voi ”hyvällä” omatunnolla väittää toisuskoisten vainoojaa uudestisyntyneeksi Jeesuksen seuraajaksi?

    • ”Johannes puhuu jo uudestisyntyneille eli se ei ole evankeliumia eikä niitä sanoja pidä ottaa erillisinä asiayhteydestä.” Taidat sekoittaa evankeliumin paljon nykyaikaisempaan käsitteeseen: evankeliointiin. Se tarkoittaa aktiivista käännytystoimintaa, joka pyrkii mahdollisimman monen kohteeksi joutuvan henkilökohtaiseen uskonratkaisuun. Evankeliumi on toki evankelioinninkin ytimessä, mutta sen osuus ei pääty uskoontuloon vaan pikemminkin tulee yhä keskeisemmäksi. Evankeliumi kannattaa kristittyä kuoleman rajalle asti ja sen yli iäisyyteen.

  4. Melkeinpä arvasin Ari, että takerrut tuohon Johanneksen kirjeen kohtaan.

    Mistä lopulta on kysymys? Eikö meidän tulisi Kristittynä ymmärtää toisiamme ja kulkea samaan suuntaa Taivasta kohti? Jos kiistelemme, heittelemme toisia kivillä ja tungemme kapuloita jalkoihin, niin mielestäni meissä on jotain pielessä.

    Jos meissä on ymmärrystä siitä, mitä puolestamme on Ristillä tehty, niin sen tulisi saada meissä aikaan käsityksen Armosta, anteeksiannosta, sovinnosta ja Jumalan Rakkaudesta.

    Tuon tulisi vaikuttaa meissä, ystävällisyyttä, armahtavaisuutta toisiamme kohtaan ja samalla riisua meistä omavanhurskaus, jota maailma ja uskonnot tarjoaa oman parannuksensa kautta Jumalalle. Uskonnollinen maailma vaatii myös muilta parannusta, vaikka itse ovat sokeat omalle raadollisuudelleen ja lakihenkisyydelleen. He eivät itse elä parannuksesta mutta silti vaativat sitä muilta. He ovat niitä, jotka väittävät Herran Armoa irstaudeksi ja sanovat, että yksin Kristukseen turvaavat elävät syntiä tehden Jeesuksen sanoista piittaamatta ja luottavat siihen, että Jumala Armahtaa.

    Ja kuitenkin, on niin, ettei yksikään ihminen pelastu omien tekojensa kautta, vaan yksin Armosta, Jumalan julistaman Evankeliumin mukaan. Lahjaa ei voi saada ottamalla, vaan se annetaan Jumalan aivoituksen mukaan, joka on Kristus meidän vanhurskautemme. Kristitty elää yksin Armosta, eikä niin, kuten jotkut sanovat: ”Tarvitaan myös tekoja” Minä taas kysyn: ”Mitkä teot riittävät?

    ” Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
    Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
    Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
    Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room.8:28-33

    ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.
    Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.
    Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.” 2.Tim.1:7-12

    Hyvää Pääsisäisen aikaa ja ylösnousemuksen toivoa kaikille. Varsinkin sinulle Ari.

  5. Pekka todella hyvä kysymys.

    Evankeliumi on todella ilo sanoma niille jotka sen ottavat vastaan. Siis itse olin ajanut omilla teoillani elämäni täydelliseen toivottomuuteen eli ei ollut enää mistä pitää kiinni ja toisaalta ei ollut voimia jatkaa.

    Mitä tapahtui kun kohtasin Jumalan ja evankeliumin, tajusin olevani omilla teoilla hankkinut kuolemantuomion, siis olevani matkalla kadotukseen, tämä siis kun Jumala näytti minun omat syntini. Olin siis elänyt pimeydessä luullen eläneeni ns ”hyvää” elämää läheisiäni kohtaan, mutta totuus olikin aivan toinen jonka Jumala näytti.

    Kun tunnustin syntini ja näin tein Jumalan voimalla parannuksen sain syntini anteeksi, tämä todellinen anteeksianto ja armo on se todellinen ilo evankeliumissa. Kun nyt siis tajuan omien syntieni suuruuden jotka sain anteeksi niin en voi tuomita ketään mistään.

    Mitä sitten seuraa tästä todellisesta armosta onkin toinen juttu.

    • Kerro toki se toinenkin juttu oman ymmärryksesi mukaan. Kenties huomaamme olevamme useimmissa asioissa yhtä mieltä, vaikka käytämme eri nimityksiä.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.