Ihan turha enää tarjota vihkimiskäytännön muuttamista sellaiseksi ratkaisuksi, joka pelastaisi kirkon. Sellaiset kuvitelmat ovat täyttä harhaa. Samalla ne väitteet vievät huomion niistä asioista, joiden avulla kirkon toiminnan alasajoa voitaisiin tehdä hallitusti.
Ehkä vielä tätäkin harhaa vaarallisempaa kirkolle on se, että aitoa keskustelua kansankirkon kuolemasta ei ole. Asia on yhä kielletty puheenaihe. Eli tabu. Sen havaitsee silloin, jos joku uskaltaa asian nostaa esille. Siitä ei synny keskustelua. Asia tyrmätään heti jollakin väittämillä. Vaikkapa: ”Kirkkoon kuuluu väestöstä yhä yli neljä miljoonaa jäsentä”, tai joillakin Raamatun lauseilla, ym.
Sen sijaan sitä ei tahdota huomioida lainkaan, että kirkosta eroaa väkeä jatkuvalla syötöllä. Samalla taloustilanne menee alamäkeen ja se mäki sen kun jyrkkenee jatkuvasti. Seurakuntia yhdistetään paniikissa. Jotta työntekijöitä ei tarvitse vähentää. Toimitiloja myydään ja toimintaa vähennetään.
Silti säilytetään vakaa usko siihen, ettei mitään katastrofia ole näkyvissä. Eihän sitä ole, jos ei haluta nähdä sitä kehitystä, joka silmiemme edessä on. Kirkko on ikään kuin saattohoidossa. Kansankirkon kuolema on täysin selvä jo nyt. Tietyn ajan kuluessa se tulee tapahtumaan.
Helppoheikit voivat nyt esiintyä messiaina, jotka lupaavat kirkolle hyvää tulevaisuutta, kunhan heidän omat tavoitteensa toteutetaan. Monet lähtevät näiden väärien opettajien mukaan. Uskoen ihan oikeasti pelastavansa kirkon.
Sellaisen kansankirkon, – joka me tunnemme- aika on jo ohi. Siksi sen pelastaminen ei ole enää mahdollista.
Kuolevalle on tyypillistä, voimakas tarve kieltää koko asia. Kirkko ei tee tässä mitään poikkeusta.
Pekka tarkoitatko siis että jos murhamies saa armon niin eipä saa ”vaatia” että lopettais murhaamisen? Eikä tarvii edes tunnustaa murhaa tai katuakkaan? Noinkohan toi menee, eipä taida.
Jos murhamies kaipaa anteeksiantoa, se jo on merkki siitä, että hän katuu tekoaan eikä tahdo jatkaa väkivallan tiellä. Maallisen lain edessä hän on edelleen syyllinen, vaikka olisikin Jumalan armahtama.
Martti Pentti entäpä aviorikkoja joka uudestaan ja uudestaan vehtaa naapurin rouvan kanssa ja välillä käy kirkossa kuulemassa synninpäästön. Tuossa ei maallinen laki anna rangaistuksia (enää) eikä oma vaimo tiedä niin kuinkas armon laita?
Miten Ari ristin ryöväri osoitti katumusta, tai tunnusti syntejään. Emme saa syntejä anteeksi siksi että ne tunnustamme. Saamme armon siksi että Jumala armahtaa meidät Jeesuksen sovitustyön tähden. Siihen ei voi lisätä jotain vaatimusta parannuksesta tms.
Parannus tulee kyllä itsestään, kun saa uuden luonnon.
Pekka kuinkas tuon uuden luonnon kanssa on eli milloin sen saa?
Koko evankeliumi perustuu KUTSUUN eli lähteä seuraamaan Jeesusta, tulee kääntyä pois pahoilta teiltään, pimeydestä valkeuteen, valheesta totuuteen, rakkaudettomuudesta rakkauteen…..Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja silloin vasta alkaa ”näkemään” ja erottaa hyvän pahasta niin omassa elämässä kuin ympärillä. Paatuneella sydämellä ei erota pahaa hyvästä, pimeyden tekoja valkeuden teoista…..
Ihminen ennen Jeesuksen parantamista rakastaa valhetta, omaa viisauttaan ja ymmärrystään, ei nöyrry tunnustamaan omaa tilaansa ettei kuule ja ymmärrä Jeesusta.
Mietippä kuinka Pietari vastasi Jeesukselle kun hän uhosi seuraavansa Jeesusta ja Jeesus Sanoi Pietarin kieltävän Hänet:
31 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan’.
32 Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.”
33 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu”.
34 Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”.
35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.(Matt.26)
”Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja silloin vasta alkaa nähdä ja erottaa hyvän pahasta.” Samalla alkaa nähdä, miten mahdotonta on kokonaan päästä irti vanhasta itsestään. Niinpä tarvitsee synninpäästöä yhä uudestaan. Vaikka pahoja tekoja ei tunnolle kertyisikään, tekemättä jääneitä hyviä sitäkin enemmän.
Yksittäisiin avioelämän solmuihin en nyt ota kantaa.
Martti Pentti erotatko hyvän pahasta? Siis pystytkö erottamaan ne jotka toimivat Jumalan hengen voimalla ja ne jotka toimivat ilman Jumalan henkeä eli eivät ole uudestisyntyneitä?
Eipä tuo hyvän ja pahan raja kulje ihan siinä, missä Jumalan lasten ja maailman väen välinen. Jumalattomatkin tekevät usein hyvää ja kristittyjen toimilla saattaa olla pahat seuraukset. Sekin pitää paikkansa, että on vaikea nähdä, kuka kuuluu mihinkin joukkoon. Hyvän ja pahan rajaa joudun hakemaan itsestänikin. ”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”
Annampa Pekalle ja muille hiukan mietittävää, siis Raamatussa on kuvattu alkuseurakunnan vaiheita, mitä siitä voimme havaita?
Oliko seurakuntaan liittyminen pakollista?
Kuinka ympäröivä yhteiskunta kohteli heitä?
Kuinka seurakuntalaiset kohtelivat ulkopuolisia?
Kuka suojeli ja kuka vihasi seurakuntaa ja kuinka tämä näkyi?
Millä oikeudella Ari annat tuomioitasi? Sinähän olet jyrkästi kieltänyt kaikki tuomitsemiset.
Pekka sanoppa missä mielestäsi ”tuomitsen”?
Voitaisko myös eritellä mitä on tuomitseminen?
Pekka koetko siis tuomitsemiseksi kun sanot jollakulla olevan paatunut sydän tai että on sokea ja kuuro?
Eikö Jeesus Sanonut noin fariseuksille ja kirjanoppineille eikä Hän tuominnut.
Siis kun ”kuulee” evankeliumin Sanaa voi saada piston sydämeen eli loukkaantuu Sanaan, silloin voi toimia kahdella tavalla 1) niinkuin fariseukset ja kirjanoppineet, eivät ylpeinä omasta viisaudestaan ottaneet Sanaa vastaan 2) nöyrtyä ja tehdä parannus.
”Eikö Jeesus sanonut noin fariseuksille ja kirjanoppineille eikä Hän tuominnut.” Jäin miettimään tuota. Etsin Jeesuksen sanoja Hänen ja tuomitsemisen suhteesta. Löytyi muun muassa tämä fariseuksille sanottu: ”Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään. Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt. Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.”
Pidä Ari, evankeliumina niitä vaatimuksia, joita uskon edellytykseksi uudentestamentin alun teksteissä sanotaan. Ikää kuin juuri nuo vaatimukset olisi se evankeliumi. Ei vaatimukset voi synnyttää mitään iloa. Joten siinä ei ole se ilosanoma. Esität, että me kirkossa elämme pimeydessä, niin millä perusteella väität, ettei se ole tuomitsemista. Sinähän tuolla väität, että siksi, että kuulumme kirkkoon, niin joudumme kadotukseen.