Kirkon kohtalon kysymykset on jo ratkaistu.

Ihan turha enää tarjota vihkimiskäytännön muuttamista sellaiseksi ratkaisuksi, joka pelastaisi kirkon. Sellaiset kuvitelmat ovat täyttä harhaa. Samalla ne väitteet vievät huomion niistä asioista, joiden avulla kirkon toiminnan alasajoa voitaisiin tehdä hallitusti.

Ehkä vielä tätäkin harhaa vaarallisempaa kirkolle on se, että aitoa keskustelua kansankirkon kuolemasta ei ole. Asia on yhä kielletty puheenaihe. Eli tabu. Sen havaitsee silloin, jos joku uskaltaa asian nostaa esille. Siitä ei synny keskustelua. Asia tyrmätään heti jollakin väittämillä. Vaikkapa: ”Kirkkoon kuuluu väestöstä yhä yli neljä miljoonaa jäsentä”, tai joillakin Raamatun lauseilla, ym.

Sen sijaan sitä ei tahdota huomioida lainkaan, että kirkosta eroaa väkeä jatkuvalla syötöllä. Samalla taloustilanne menee alamäkeen ja se mäki sen kun jyrkkenee jatkuvasti. Seurakuntia yhdistetään paniikissa. Jotta työntekijöitä ei tarvitse vähentää. Toimitiloja myydään ja toimintaa vähennetään.
Silti säilytetään vakaa usko siihen, ettei mitään katastrofia ole näkyvissä. Eihän sitä ole, jos ei haluta nähdä sitä kehitystä, joka silmiemme edessä on. Kirkko on ikään kuin saattohoidossa. Kansankirkon kuolema on täysin selvä jo nyt. Tietyn ajan kuluessa se tulee tapahtumaan.

Helppoheikit voivat nyt esiintyä messiaina, jotka lupaavat kirkolle hyvää tulevaisuutta, kunhan heidän omat tavoitteensa toteutetaan. Monet lähtevät näiden väärien opettajien mukaan. Uskoen ihan oikeasti pelastavansa kirkon.

Sellaisen kansankirkon, – joka me tunnemme- aika on jo ohi. Siksi sen pelastaminen ei ole enää mahdollista.

Kuolevalle on tyypillistä, voimakas tarve kieltää koko asia. Kirkko ei tee tässä mitään poikkeusta.

    • Kirkkokansa saattaa myöntää syntisyytensä muuta väkeä paremmin. Luemmehan me synnintunnustuksenkin yhteen ääneen.

  1. Pekka evankeliumissa on kyse vain ja ainoastaan jokaisen ihmisen omasta suhteesta Jumalaan, siis ketä seuraa, Jeesusta vai ketä?

    Vain ja ainoastaan Jeesuksella on iankaikkisen elämän Sanat ja ne löytyvät Raamatusta evankeliumeista, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.

    Voi kysyä itseltä onko minun ja Jeesuksen välissä joku ”tulkitsija” jonka oppeja toistan ja joihin uskon, Pyhä Henki kirkastaa vain ja ainoastaan Jeesuksen Sanoja.

    • Korpivaellus on vanhan liiton alkuaikaa, me kristityt elämme Kristuksen ansaitseman armon aikaa.

  2. Pekka en tiedä mistä ko asian otit, siis että pitäisin kirkkoon kuulumista kadottavana syntinä, no totta toinen puoli siis ei kirkko anna sitä mitä lupaa.

    Sanoppa ymmärrätkö Jeesuksen vertaukset?

    Otetaampa kylväjävertaus, siis mikä on hyvää maata ja kuinka siinä kasvaa Jumalan Sanan hedelmä?

    Siis jooooos kirkko muokkaisi vauvan kasteessa ”hyväksi maaksi” niin eikö silloin kun pyhäkoulussa kylvetään Jumalan Sanaa esim ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” niin lapsi todella tekisi niin kun kasvaa Sanan hedelmää? Entä nuorena ja aikuisena ”älä varasta”, ”älä tee huorin” jne….?

    Kasvoitko sinä hyvää hedelmää lapsena ja nuorena ja nyt aikuisena eli oletko ”hyvää maata”?

    • Sen verran olet kertonut nuoruudestasi, Ari Pasanen, että et tainnut itse olla erityisen ’hyvää maata’. Saat olla kiitollinen, että Herra on kuitenkin jaksanut kärsivällisesti muokata, kylvää ja kastella sinunkin peltotilkkuasi. Toivotan hyvää kasvua edelleenkin!

  3. Pekka kovin herkästi ei kannata Jumalaa valehtelijaksi väittää, otaksun kuitenkin että ihminen on aina väärässä kun on erimieltä Jumalan kanssa.

    Missä Jeesus Sanoo että synnit saa anteeksi tunnustamalla?

    Jeesus julisti parannusta eli kun ihmiset kääntyivät parannukseen he tunnustivat syntinsä ja ottivat kasteen.

    Luterilainen malli on kasteeseen perustuva eli kaikki on ns ”saatu” jo kasteessa eli kun nyt kasteen jälkeen uskoon synnit anteeksi tunnustamalla niin ne on luterilaisuudessa annettu anteeksi kasteen armoon uskoen?

    Luuk. 24:47
    ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

    Mitä sanot esim murhamiehelle joka tulee synnintuntoon, onko hänelle synnit annettu anteeksi kasteenarmon kautta vai kuinka?

    • ”Onko hänelle synnit annettu anteeksi kasteenarmon kautta?” On, jos hän sen uskoo. Se, että anteeksianto hänelle kelpaa, lienee jo merkki synnintunnosta ja katumuksesta.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.