Uutisissa on viimepäivinä kerrottu Helsingin piispa Irja Askolan saaneen satoja uhkaavia viestejä sen takia, että hän aikoo siunata samaa sukupuolta olevan parin lähetystyöhön ensi sunnuntaina. Tänä keväänä on käyty runsaasti keskustelua niin politikkoihin kuin tunnettuihin ruotsinkielisen väestön edustajiin kohdistuneista uhkailuista. Se, ettei kirkossa osata käydä keskustelua asiallisesti on ymmärrettävästi hämmentänyt monia kirkon rivijäseniä, jotka eivät sen tarkemmin seuraa teologisia keskusteluja.
Yhteiskunnan ja kirkon muutos suhtautumisessa sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin on ollut nopea ja asiasta on kirkon piirissä yhä paljon erilaisia käsityksiä. Joidenkin mielestä on edetty liian hitaasti ja toisten mielestä liian nopeasti. On ihmisiä, jotka ovat jättäneet kirkon jäsenyyden molemmista syistä. Monet sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät vieläkään koe, että heillä olisi mahdollisuus olla täysivaltaisesti mukana kirkon toiminnassa.
Piispa Irja Askolan joutuminen uhkailujen kohteeksi on sikälikin erityisen valitettavaa, että hän on pyrkinyt ylläpitämään yllä keskusteluyhteyttä moninapaisen kirkkomme eri suuntauksiin arvostettavan hyvin. Esimerkiksi lähetysmäärärahojen jaosta syntyneiden erimielisyyksin jälkeen hän on kutsunut lähetysjärjestöjen edustajia pyöreän pöydän keskusteluihin, joissa on pyritty vahvistamaan kirkon yhteyttä. Askola on myös usein yhteiskunnassa asettunut puolustamaan niitä joiden ääni kuuluu kaikkien heikommin: köyhiä ja syrjäytyneitä. Muutama vuosi sitten jouluna hän asettui puolustamaan maahanmuuttajalapsia heihin kaupungilla liikkuessa kohdistuneita vihapuheita vastaan.
Yhteiskuntamme myönteisen tulevaisuuden kuvan yksi suuria uhkakuvia on polarisoitumisen lisääntyminen hyvin monilla elämän alueilla niin taloudessa, politiikassa, etiikassa, maantieteellisesti ja niin edelleen. Ei pystytä asialliseen keskusteluun vaan omista asemista käsin huudellaan usein nimettömänä netin välityksellä toiselle puolelle viestejä, jotka eivät tavoita kuulijaa. Ihmiset eivät kohtaa kasvoista kasvoihin. Mielipiteet menevät ristiin ja epäluottamus lisääntyy. Tämänkaltainen keskustelukulttuuri soveltuu, ainakin siihen, miten itse näen kristinuskon perusteet lähimmäisen rakkaudessa, huonosti.
Kirkon piirissä tulisi voida näyttää esimerkkiä siitä, että myös eriävistä käsityksistä voidaan keskustella rakentavasti. Tässä on varmasti monella suunnalla syytä tarkastella omia toimintamalleja. Olisi myös toivottava, että kirkon johto nyt arvioisi kirkollista keskustelukulttuuria yleisesti ja pohtisi olisiko asiassa jonkinlaisen laajemman kannanoton paikka.
Hämmentymisestä on kyse siinäkin, kun jotkut sortuvat ylilyönteihin ja lähettävät vihaisia kirjeitä tai kommentteja.
Kirkon jäsenet ovat aivan hämmennyksissä.
Vastuu siitä on kuitenkin esipaimenilla ja papeilla. Kyllä rauhalliset ja yleensä asiallisetkin kirkon jäsenet hämmentyvät, kun heitä jopa kirkon ylimmiltä tahoilta hämmennetään! Kun piispojen ja pappien puheet ovat paikoitellen sellaisia, kun piru luklisi Raamattua ja ”tulkitsisi” ja ”sanoittaisi uudelleen.” Kääntäisi synnin hyveeksi ja mustan valkeksi.
Ei tarvitsisi Askolan vihaista postia vastaanottaa, jos lukisi Raamattua, ja toimisi sen mukaan, kirkkolakikin sanoo, että korkein kirkkoamme ohjaava auktoriteetti on Raamattu. Lisäksi voisi tutustua piispan tehtäviin.
Kirkon keskustelukulttuurin pikku epämukavuudet ovat täysin toissijaisia, kun se kirkon pääkulttuuri: sananjulistus on aivan sekaisin. Kirkollista sananjulistuskulttuuria ei ole, kun jokainen puhuu omiaan kaveriensa korvasyyhyn mukaan.
Liehitellään yhteiskunnallisia aktivistiliikkeita tai ajetaan suoraa puoluepolitiikkaa ja huuhataan mitä tahansa joogaa ja muuta puolipakanallista huttua.
Tätä kannatan. Kommentit tälläkin foorumilla ovat mielestäni ylimielisiä ja vihamielisiä. Hyvä että piispa Matti Repo jo kommentoikin asiaa selkeästi.
Ari Lahtinen, minua kiinnostaa, millä kompetenssilla sanot noin.
Tahdotko todistukseni ja cv:ni? Jotta voit verrata niitä omiisi tai Askolan omiin? Missäs luokkayhteiskunnassa oikein elät, eikös moukat sa puhutella kirkollisia herroja?
Jokaisella Suomen avankelisluterilaisen kirkon jäsenellä on oikeus, ja kristittynä velvollisuuskin, puuttua piispojen puheisiin ja toimiin, jos ne ovat aivan Raamatun vastaisia. Raamattu jopa kehottaa siihen. MInulle Raamattu on oikeasti se korkein ohjaava auktoriteetti.
Mitä piispan tehtäviin tulee, piispan tulee seurata että hänen pappinsa opettavat oikein, miten se toteutuu jos piispa itsekin vain hämmentelee hämmennyksissään hämmennyksen teologiaa.
Ottaisi hämmentelyn sijaan Raamatun käteensä ja lukisi.
Samaa suosittelen sinulle.
Ville Jalovaara on oikealla asialla. Huono keskustelukulttuuri ei ole vain kirkon piirre, samaa on kaikkialla. Kirkko on osa tätä elämää iloineen ja murheineen, kuinka muuten se voisi tätä elämää elävien iloja ja murheita ymmärtääkään?
Tasavertaiseen vuoropuheluun kuulu se, että erilaiset näkemykset ovat mahdollisia, oikeutettuja ja suorastaan suotavia. Tietysti on niitä, jotka mielestään tietävät kaiken, jopa Jumalan ajatukset, ja heidän ei tarvitse tasavertaiseen keskusteluun alentua. Ei heidän kanssaan voi myöskään keskustella, kukapa Jumalan kanssa väittelisi paitsi joku Job aikoinaan.
Tuo on vihapuhetta ja ylemmäs asettumista. Mistä, Ari Lahtinen, tiedät kuinka paljon Irja Askola lukee ja on lukenut Raamattua? Jos hänen johtopäätöksensä lukemastaan ovat erit kuin sinulla, oikeuttaako se sinua vihaan?
Luulenpa, että Irja Askola tuntee raamatun paremmin kuin minä tai sinä. Samoin kirkon tehtävät, piispan ja pappienkin.Tietenkin saa arvioida ja kysellä kriittisesti asioista, mutta sinä heität vain mutulla ja kovuudella väitteitä, joiden perusteita ei löydy. Puhut raamatunvastaisuudesta. Sitäpä juuri, että kenellä on se ”totuus”. Mitä muuten tarkoitat piispojen puheisiin ja toimiin puuttumisella? Ja miten raamattu kehottaa niihin?
2.Tim 4.
”1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.”
Raimo:
Minusta ei ole vihapuhetta, jos rehellisesti kertoo, mitä ajatuksia Askolan toimet ja puheet herättävät.
Raamattu on sangen selkokielinen sekä VT:n että UT:n puolella kaikista näistä asioista: homouden harjoittaminen, parisuhde, pappi ja apostoli. Piispojen ja pappien tulee opettaa tätä Raamatun selkeää sanomaa, eikä heittäytyä postmoderniin ”kaikki on yhtä arvotonta”-asenteeseen ja alkaa ryhtyä julistamaan vain omaa hämmennystään. Silloin he hämmentävät seurakuntalaisetkin, tuhoavat kirkon ykseyden, tuhoavat kirkon, tai ainakin saavat sen repeytymään osiksi.
On selvää, että ihmiset ovat hämmennyksissä aikana, jolloin rappio leviää ja kaikki arvot kaadetaan nurin. Silloin kirkon, etenkin piispojen ja pappien tulee tarjota Kristuksen pysyvää totuutta ja pysyviä arvoja.
Askola ei FB-nuoleskelusaitteja tarvitse, hän tulee tekoineen jäämään kirkkomme historiaan, eräänä sen repeytymisen ja tuhon innokkaimpana touhuajana.
Ari, uskotko siis, että sinulle on annettu tällainen tehtävä? Ja hei comaan; kaikella pitkämielisyydellä…
Sallinet epäillä profetiaasi. Piispa Askola on erinomaisella tavalla pyrkinyt edistämään keskusteluyhteyttä eri osapuolten kanssa kirkossamme, kuten Ville Jalovaara kirjoitti. Mitäpä jos yrittäisit tänään meditoida erityisesti tuota sanaa ”pitkämielisyys”, jota Raamatusta mielelläsi siteerasit (: