Suuri kiitos seurakuntaneuvostolle!

Tikkurilan kirkon sisäilmassa on vakavia ongelmia. Esimerkiksi seurakunnan kanttorien enemmistö ei pystynyt loppuvaiheessa lainkaan työskentelemään kirkossa. Peruskorjausta ja laajennusta vatvottiin vuosia. Yritettiin kestää siihen saakka, kun saadaan remontti alkuun. Toukokuussa saatiin taas yhdet tutkimustulokset. Nyt seurakuntaneuvostolla oli kanttia tehdä päätös: kirkon käytöstä luovutaan, vaikka tietoa uudesta ei ole ja vaikka kirkko sijaitee paikassa, jossa toimintaa pitäisi olla. Toiminta siirtyy nyt väistötiloihin, esimerkiksi jumalanpalvelukset useamman kilometrin päähän Tikkurilan keskustasta.

 

Työntekijöille ratkaisu merkitsee erilaisia hankaluuksia, mutta niistä selvitään. Päällimmäisenä on ajatus: Ihanaa, vihdoinkin! Seurakuntaneuvoston päätös on uskon hyppy tuntemattomaan. Kiitos siitä kaikille, jotka olivat päätöstä tekemässä!

 

Miten tästä eteenpäin? Kirkon korjaaminen tulisi kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen ja siihen seurakunnilla ei ole varaa. Kukaan ei takaisi, että ongelmat poistuvat. Ja hyvää siitä ei saisi, vaikka kaikki menisi putkeen, koska kerrokset ovat liian matalia ja kantavat pilarit kahlitsevat tilajärjestelyt. Nykyinen kirkko on kuin perheen rakas auto, johon liittyy paljon muistoja, mutta joka on vanhentunut ja jonka katsastusremontti maksaa paljon enemmän kuin auton arvo on; sitä ei kannattaisi korjata, vaan oikea osoite on Kuusakoski.

 

Millaista kirkkoa toivon? Ensiksikin kirkon pitäisi olla keskellä Tikkurilan elämää. Siinä voisivat olla erilaiset seurakunnan palvelut helposti tarjolla. Siis paikka, jossa arkena ihmiset tulevat ja menevät. Toiseksi siinä pitäisi olla useita erillisiä kokoushuoneita, joissa seurakunta voisi pitää piirejään ja kerhojaan, seurakuntalaiset kaste- ja muistotilaisuuksia ja vaikkapa taloyhtiöt kokouksiaan.

 

Seurakunnalle ei ole varaa monumenttiin. Ja onhan meillä Vantaan Pyhän Laurin kirkko. Siksi kirkon pitäisi olla edullinen, helppohoitoinen ja ekologinen. Näihin tavoitteisiin ei sitten kuulu eikä niistä seuraa se, että kirkon pitää olla ruma; vaatimaton, ekologinen ja toimiva voi olla myös kaunis. Sellaisena kirkko edustaisi tätä päivää: jos kirkot ennen viestittivät Jumalan — ja kirkon — valtaa, tämä viestittäisi halua palvella ihmisiä ja olla mukana ihmisten elämässä.