Arkkipiispa Mäkinen lausui aamutelevisiossa (23.1.2014), ettei kirkko osallistu poliittiseen toimintaan ja keskusteluun sinänsä. Olin tammikuussa arkkipiispan kanssa eri mieltä (Kirkko ja Kaupunki 17.2.2014) nostaessani esiin kirkon EU-kantoja. Olen tutkijana edelleen hänen kanssaan eri mieltä. Kirkko on parapoliittinen instituutio, jonka yksi tehtävä on nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja toimia keskusteluareenana eettisissä kysymyksissä. Tämä oli yksi tulos myös vuosi sitten valmistuneessa kirkkososiologian alan väitöskirjassani ”Julkisen sektorin apulaiset, kansalaisyhteiskunnan talkoolaiset”, jossa tarkastelin seurakuntien toimintaa Euroopan sosiaalirahaston hankkeissa.
Epäkohtien esiin nostaminen ja eettisenä keskusteluareenana toimiminen ovat kuitenkin eri asioita kuin suora vaikuttaminen poliittisiin päätöksiin. Vaikka arkkipiispa totesi, ettei kirkko osallistu poliittiseen keskusteluun sinänsä, hän kuitenkin itse otti henkilökohtaisesti kantaa poliittisesti arkaan asiaan. Asiaan, joka ei kuulunut kirkolle. Asiaan, joka on eduskunnan päätös. Ulkopuolisen silmin asia näyttäytyi siltä, että arkkipiispa yritti vaikuttaa kansanedustajien mielipiteeseen. Itse olen tasa-arvoisen avioliiton kannalla. Kuitenkin kirkon ja arkkipiispan menettely asiassa ei ollut kansankirkolle sopivaa ja ominaista. Arkkipiispa edustaa koko kirkkoa. Hän olisi voinut odottaa äänestystulosta ja sen jälkeen todeta, mitä tulos kirkolle merkitsee ja korostaa kirkolliskokouksen merkitystä ja päätäntävaltaa asiassa.
Nyt valittu tie on kyseenalainen. Jos kirkon johtajat alkavat ottaa osaa politiikkaan näin näkyvästi, tarkoittaa se samalla myös sitä, että kirkkoa aletaan kohdella kuten poliittisia puolueita. Äänestäjiä kosiskellaan, osa antaa pois jäsenkirjansa ja osa hankkii sen takaisin riippuen kulloisestakin yhteiskunnallisesta tilanteesta. Kirkon ei soisi kuitenkaan ajelehtivan näiden ajan puhurien tempomana ulapalla, vaan toimivan vakaasti ja linjakkaasti omien toimielintensä kautta ja äänellä. Median kautta vaikuttamisen tulokset on nyt nähty.
Sanna Lehtinen vaatii, että kirkon ei pidä politikoida. Hänen mielestään arkkipiispa ”otti henkilökohtaisesti kantaa poliittisesti arkaan asiaan. Asiaan, joka ei kuulunut kirkolle. Asiaan, joka on eduskunnan päätös”.
Sanna Lehtinen voisi myös tarkistaa vähän omaa näkemystään.
Avioliittolaissa on kysymys keskeisesti kirkkoa koskevasta asiasta. Kirkkolain mukaan kirkolla on oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä (KL 2:2 mom 4).
Lain mukaan (KL 20:7) kirkolliskokouksen asiana on mm. “antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kysymyksistä, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon… avioliittoa ja perhettä… ja muita sen kaltaisista asioista annettavia säädöksiä…”.
Kohdasta ilmenee, milloin lausunnon antaa nimenomaan kirkolliskokous, eikä esimerkiksi kirkkohallitus tai joku sen virkamies.
Lakivaliokunnan mietinnössä on lueteltu, keitä henkilöitä valiokunta on kuullut ja mitkä tahot ovat antaneet asiassa kirjallisen lausunnon. Luterilaisen kirkon kirkolliskokousta ei mainita siinä yhteydessä.
Kun kirkolliskokouksen lausuntoa ei näytä annetun tai pyydetyn, asian käsittely on ollut tähän asti puutteellista. Valiokunnan on pyydettävä tarvittava lausunto kirkolliskokoukselta.
Puutteen korjaaminen on siitäkin syystä tärkeää, kun eduskunnan tekemä äänestyspäätös on jo aiheuttanut kirkolle suurta vahinkoa.
Kirkko on ja sen tulee olla poliittinen. Mutta toiminnan on ohjauduttava evankeliumista käsin. Sen on tapahduttava sivuille vilkuilematta tai jotain puoluepoliittista doktriinia seuraten.
Tämä puolestaan sisältää sen, että on avoimesti ja selvästi ilmaistava näkemyksiä, jotka nousevat kristillisen uskon pohjalta.
”Kun kirkolliskokouksen lausuntoa ei näytä annetun tai pyydetyn, asian käsittely on ollut tähän asti puutteellista. Valiokunnan on pyydettävä tarvittava lausunto kirkolliskokoukselta.”
Niin että tätä ei kukaan kirkossa huomannut valiokuntavaiheessa, eikä ole huomannut vieläkään? Kyllä nyt kuulostaa hieman pitkälle viedyltä tuo tulkinta. En usko, että tuollaista lausuntoa tarvitsee pyytää.
Tässä keskustelussa ja monessa saman tyyppisessä keskustelussa ihmiset tuovat ajatuksen jotenkin edustuksellisena, ikäänkuin jonkin instasin edustajana, vaikka he edustavat pelkästään omaa mielipidettään.
Kun Pertti Sistonen tuo nyt esille tiettyä faktaa joka on olemassa, eli kirkon olemassa oleva tiety Lain kohta, joka ei ole mielipide vaan olemassa oleva Laki.
Tällä lailla täällä ylimielisesti ohitetaan tietyt tosiasiat. Paljon esitetään mielipiteitä jotka eivät ole tosiasioita jotka edustavat yhden ihmisen tai jonkin joukon agendaa.