Kirkkomme ei ole skismassa yksittäisten jäsentensä tunteista tai kokemuksista vaan Raamatun tulkinnasta

Kuluneella viikolla kokoontunut kirkolliskokous merkitsi tiedoksi piispainkokouksen vastauksen kirkolliskokouksen pyyntöön edistää kunnioittavaa keskustelua ja edelleen selvittämää vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.

Piispainkokouksen vastauksen mukaan kunnioittava keskustelu rakentuu keskusteluosapuolten keskinäiselle arvostukselle. Piispojen mukaan samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä käytävässä keskustelussa on hyväksyttävä, että voimassa olevan avioliittonäkemyksen taustalla ei ole halu syrjiä eikä samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattaja pyri mitätöimään Raamattua ja kirkon traditiota.

Kirkkomme on avioliittokäsityksen osalta sisäisesti skismaattisessa tilassa. Piispainkokouksen mukaan erimielisyyden juuret ovat syvällä avioliittoon liitetyissä periaatteissa, ihmiskuvassa ja raamattunäkemyksessä. Vastauksessaan piispainkokous on yhtä mieltä siitä, että avioliitto on Jumalan asettama. Niin ikään piispat ovat yhtä mieltä siitä, että kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä ei siunata vain rakkautta, vaan myös se liitto, jonka osapuolet solmivat.

Nähdäkseni kirkkomme ei ole skismassa yksittäisten jäsentensä tunteista taikka kokemuksista. Kirkkomme sisäinen skisma koskee sitä, miten tulkitsemme Raamattua. Kirkkomme voimassaolevan avioliittokäsityksen mukaan avioliitto Raamatun tarkoittamassa merkityksessä voi toteutua vain miehen ja naisen välillä. Tämä siis riippumatta siitä, että kirkkomme tunnustaa avioliiton muuttuneen yhteiskunnallisena instituutiona lainsäädännön muutoksen myötä sukupuolineutraaliksi. Rinnakkaisen, kirkolliskokouksen vuonna 2018 enemmistöpäätöksellä torjuneen käsityksen perusteella Raamatun tarkoittama avioliitto voisi toteuta myös kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Tätä rinnakkaista avioliittokäsitystä ei siis ole kirkossamme koskaan hyväksytty, mutta kirkko tunnistaa sen osan jäsenistöstään käsitykseksi raamatullisesta avioliitosta.

Riippumatta siitä, miten itse kukin meistä Raamattua tulkitsee, sitoutuminen Raamattuun on kirkolle olemassa olon kysymys. Luopumalla tietoisesti Raamatusta ja Raamattuun perustuvassa tunnustuksesta kirkko lakkaisi olemasta kristillinen kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä. Niinpä sellainen kirkon pappi, joka perustelee vihkikäytäntöään ainoastaan yhteiskunnallisella lainsäädännöllä, riippumatta Raamatusta tai sen tulkinnasta, ei tosiasiallisesti hoida paimenvirkaansa kirkossa. Kirkkomme sisäinen skisma avioliittokäsityksestä ei varsinaisesti koske näitä pappeja. Heidän osaltaan skisma koskee pikemminkin sitä, mitä kirkko syvimmältä olemuskeltaan on.

Arkkipiispa Tapio Luoman esittelypuheenvuoron jälkeen piispainkokouksen vastauksen käsittelyssä kirkolliskokouksessa käytti ensimmäisen puheenvuoron edustaja Hanna Mithiku Helsingin hiippakunnasta. Puheenvuorossaan hän kysyi kirkkomme piispoilta: ”Saako tässä kirkossa edelleen opettaa, että minun rakkauteni on synti ja Jumalan luomistyötä rikkova voima?”.  Tähän kysymykseen vastatessaan Espoon piispa Kaisamari Hintikkan totesi, ettei Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa sellaiselle opetukselle. Turun piispa Kaarlo Kalliala niin ikään vastasi Hanna Mithikulle omassa puheenvuorossaan: ”Rakkautesi ei ole synti. Se ei ole väärin eikä luomistyötä tuhoava voima.”.

Arvelisin että kysymykseen onko jonkun ihmisen rakkaus syntiä, olisi kuka tahansa kirkkomme piispoista vastannut kieltävästi. Saman arvelisin olevan vastaus, jos kysymys piispojen sijaan esitettäisiin jollekulle kirkkomme piirissä toimivista herätysliikkeistä johtohenkilöstölle. Rakkauden tunne, kokemus rakkaudesta tai rakastetuksi tulemisesta ei ole syntiä olipa rakkauden kohde kuka, ketkä tai mikä tahansa.

Meitä ihmisiä ei kuitenkaan hallitse rakkaus vaan paha himo, joka vääristää rakkautemme aivan seksuaalisesta suuntautumisestamme riippumatta.  Kuten luterilaiset tunnustuskirjamme opettavat, emme voi omilla järjen voimillamme tulla vanhurskaaksi Jumalan edessä. Tunnustuksemme mukaan perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan. Tähän tunnustukseen ovat kirkkomme piispat ja pappisviran haltijat sitoutuneet, eikä kirkkomme hiippakunnissa tulisi olla tilaa asiassa toisenlaiseen opetukseen.

37 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Että meitä hallitsisi paha himo rakkauden asemasta on puutteellinen analyysi ihmsen olemuksesta. On kiistämätön tosiasia että ihmistä monessa tilanteessa ohjaa vahvat vietit jotka pohjautuvat ihmisen biologiaan . Niihin kuuluu myöskin himo joka luonteeltaan on äärimmilleen jännittynyt tarve joka etsii mahdollisuutta purkautua.

    Himo on osana siinä rakkaudessa joka saa ihmiset etsimään itselleen partnertia. Sellainen haluaminen ei enään ole tahdonalainen tila. Se tulee vaivaamaan asianomaista kunnes hän löytää tyydytyksen himolleen . Himo ei sinäänsä ole pahasta, päinvastoin, Hyväsä rakkauselämässä himoa tyydytetään ja tyydytys antaa hetkellisen rauhan himon pakosta.

    Useimmat meistä ovat kokeneet rakkaudennälkää. Jokainen joka on rakastunut on myöskin kokenut sen pakottavan luonteen. Suurin onnettomuus on jäädä paitsi myöntävää vastausta silloin kun on rakastunut toiseen jolla ei ole samoja tunteita takaisin. Vastaavasti , kaksi rakastunutta voivat vihdoinkin tyydyttää myöskin himoansa joka on kokoajan ollut osana rakkauden heräämistä toista henkilöä kohtaan.

    Rakastuminen ei myöskään ole tahdonalainen asia. Sitämään ei rankaisematta voi panna hyllylle . Lohdutuksena on se, että rakkauden voimat voi siirtää altruistiseen toimintaan. Sekään ei poista täysin tyydyttämätöntä eroottista painetta mutta se antaa elämälle päämäärää ja tarkoitusta.

    Himo joka ei ole löytänyt kohdetta rakkaudelleen tai joka on tullut torjutuksi tai petetyksi on voimana paljoon pahaan koska se etsii kostoa ja korvausta rakkaudelle jota se ei koskaan ole saanut.

    Kieltämällä joiltakin kanssaihmisiltä rakkausliiton mahdollisuus on heidän rakkauselämänsä kieltämistä. Yksi Raamatun hienoimpia kirjoja on Korkea Veisu. Se on eroottisen rakkauden ylistystä. Tyypillistä että ne jotka moralisoiden tuomitsevat rakkauden fyysiset puolet lukevat sitä vain vertauskuvallisesti.

    On syytä ottaa vakavasti Raamatun omat sanat joiden mukaan rakkaus on kuluttava tuli ja tyydyttämätön rakkaus on kostoa himoitseva jalopeura.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Markulta hyvä analyysi himosta. On siis luontaista himoa, että ihmiskunta jatkuisi. Paavali puhuu myös luonnottomasta himosta joka ihmistä repii ja vahingoittaa. Homoseksuaalinen himo on juuri Paavalin esimerkeissä tätä. Tällöin himo kohdistuu samaan sukupuoleen, vetää ja houkuttelee ihmistä toimimaan luonnon vastaisesti vääristäen Jumalan kuvan. Kysymys ei tällöin rakkaudesta vaan himosta johon ihminen altistui jo syntiinlankeemuksen hetkellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kysymys ei tällöin rakkaudesta vaan himosta johon ihminen altistui jo syntiinlankeemuksen hetkellä.” sisältyykö tähän joku syvällinen ajatus, johon en pääse kiinni vai onko vain laitettu painokkaan tuntuisia sanoja peräkkäin? Voisitko selventää, Sami Paajanen?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Riippumatta siitä, miten itse kukin meistä Raamattua tulkitsee, sitoutuminen Raamattuun on kirkolle olemassa olon kysymys. Luopumalla tietoisesti Raamatusta ja Raamattuun perustuvassa tunnustuksesta kirkko lakkaisi olemasta kristillinen kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä.”

    No kävikö näin eli lakkasiko kirkko siis olemasta kristillinen kirkko kun se tietoisesti luopui Raamatusta ja alkoi vihkiä ilman Raamatun hyväsymiä syitä puolisoistaan eronneita?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kirkolliskokous ei ole kysymäsi asian suhteen tehnyt tietoista päätöstä luopua Raamatusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Olipa ovela vastaus, eikö muka ko eroneitten vihkiminen ole ollut tietoista ja kirkon hyväksymään toimintaa ilman ‘tietoista’ erillis-päätöstäkin? Juridiikkako se määrittelee milloin kirko onkritilline ja miloin ei? Vai olisiko kenties todellinen toiminta se määräävämpi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Raamatusta keskusteltaessa on peruslähtökohtana realistisesti pidettävä ajatusta kuka, ketkä, ovat sen tekijät, kokoajat, ja heidän tarkoituksensa. Aivan samoin kuin kaikkien muidenkin kirjojen sisällöstä keskusteltaessa.

    Lähimmäisen rakkauden ymmärtäminen merkitsee, että me kaikki ihmiset olemme tässä suhteessa kaikki samanarvoisia, Elämmekö yhteuiselämässä tai yksinään. Tämän on Jeesuskin todennut.

    Kirkkomme ei ole ns. jumalallinen vaan on erilaisten ihmisten sanoista koottu kokonaisuus, jota sen nimiki luterilainen osoittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Jeesuksen nimeä ei pidä laittaa kaikkien selitysten vahvistukseksi, sillä Hän puhuu meille Raamatun ainutlaatuisessa ilmoituksessa. Hänen kautta on kaikki luotu ja säädetty, jopa miehen ja naisen avioliittokin siunattu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Samuel Kettunen

      Tiedoksi sinulle kirkon opista. Jeesus jumalana oli miljardeja vuosia sitten isänsä kanssa luomassa tätä käsittämätöntä maailman kaikkeutta. Ei hänen kauttaan. Nyt hän taas istuu isänsä oikealla puolella ja on siellä tuomitsemassa meitä iihmisiä elävinä ja kuolleina, kenties korona kuvioissakin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kyllä on yksittäisten ihmisten asiasta kyse, kun yksittäisiä ihmisiä on monta, jotka tahtovat jotain itselleen ja siitä syntyy tarve tulita Raamattua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tarve tulkita liittyy kaikkeen lukemiseen, muutenhan kirjaimet jäisi pelkäksi merkkijonoksi. Tekstiä ei voi lukea muutoin kuin selvittämällä ensin sen sisältö kirjain kirjaimelta ja sitten tekemällä niiden merkityksestä tulkinta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Raamattu ei puhu avioliitosta samaa sukupuolta olevien kesken, vaan ainoastaan siitä, että makaaminen samaa sukupuolta olevien kesken on Jumalan tahdon vastainen.

    Voisiko sitten olla avioliitto, josta puuttuu kokonaan eroottinen puoli, en siihen oikein usko. Mistä vihkivä pappi sitten tietää, että parin rakkaus käsittää kaiken muun paitsi eroottista rakkautta.

    Vihkimällä samaa sukupuolta olevat kirkko tulee hyväksyneeksi mahdollisuuden elää kielletyssä suhteessa. Kirkko auttaa näin luomaan tilanteita, jossa houkutus on lähellä langeta syntiin. Rakkaus kahden ihmisen välillä on Raamatun mukaista, mutta ei eroottinen, se kuuluu vain miehen ja naisen muodostamaan liittoon.

    Lapset tässä keskustelussa ja heidän oikeutensa on unohdettu kokonaan. Lapsella on oikeus isään ja äitiin, eikä sitä korvaa mikään muu. Ei voi olla lapsella kahta isää tai kahta äitiä, joten lapsi on jo orpo syntyessään samaa sukupuolta oleville pareille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Kalevi: Raamattu ei missään kiellä rakkauden osoittamista rakastetulle. Rakkaus ja sen osoittaminen on itse asiassa yksi koko Uuden Testamentin pääjuonne. Luepa vain, mitä itse Herramme puhuu rakkaudesta.

      Minua tosiaan häiritsee se (toistan itseäni, tiedän sen), että niin sanotut Raamattuun pitäytyvät kristityt eivät uhraa blogiakaan, tai riviäkään blogien kommentoinnista esim. selviin Raamatussa mainittuihin synteihin kuten ahneuteen, vilppiin tai juoppouteen.

      Näin peruskristittynä luulisi, että esim. Suomen – muihin EU-maihin verrattuna huippukorkeat luvut perheväkivallan suhteen – saisivat kristityt joukoin liikkeelle. Mutta ei. Vaimoa ja lapsia saa hakata ihan Raamatun luvalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Tässä voi juuri olla vaarana se inhimillisen rakkauden varaan rakentaminen. Että ihmisten välinen rakkaus ei ole miillään tavoin vajavaista vaan niin täydellistä ja puhdasta että sen perusteella voidaan esittää vaatimuksia. Ja siihen voidaan kuin itsestäänselvyytenä liittää myös seksuaalinen ulottuvuus, joka ei voi koskaan olla väärin, kunhan rakastetaan (?)

      Tähän suuntaan nähdäkseni ollaan menossa, jolloin edessä on monia vaikeita kysymyksiä. Onko aikuisten välinen seksuaalinen suhde aina ok ja myösJumalan tahdon mukainen, kunhan osapuolet vain rakastavat toisiaan?

      Oikeastaan eroottinen ja romanttinen rakkaus on rakkauden muodoista itsekkäin. Ihmiset kaipaavat kumppania saadakseen rakkautta. Usein myös rakkauden osoittamista toiselle pidetään tärkeänä tehtävänä vain niin kauan kuin suhde tuntuu ns toimivan. Niin kauan kuin itse kokee saavansa siitä riittävästi tyydytystä.

      Lopulta inhimillisen rakkauden korottaminen voi kääntyä ylpeydeksi, ja kumppanin rakastaminen luodun palvelemiseksi Luojan sijasta. Tämä on ilman muuta kaikkiin parisuhteisiin kätketty vaara. Srkulaari media, viihde ja rakkauslaulut viestivät juuri tätä.

      Rakkaudenkin suhteen tulisi olla nöyrä ja aralla tunnolla. Meidan rakkautemme ei ole itsessään pyhää eikä mihinkään oikeuttavaa. Se ei ole meissä valmiina. Se on jotain mitä on opeteltava. Halu oppia rakastamaan on hyvä tavoite ja rukous. Kohde ei voi olla väärä, mutta Jumalan tahtoa ja Jumalan tarkoittamaa tapaa tulee etsiä tässäkin asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Nyt kannattaa muistaa se, että paha himo eli konkupissenssi on ennen kaikkea teologinen käsite, joka kuvaa perisyntiä, ei psykologinen käsite tai tunne. Totean yleisellä tasolla, että keskustelu siitä, voiko rakkauden tunteminen olla syntiä vai ei, on hieman hankalaa. Jos joku on esimerkiksi vähän nuutuneessa, mutta toimivassa avioliitossa ja rakastuu naapurin aviopuolisoon ja muuttaa tämän kanssa yhteen, he tuntevat varmasti syvää ja aitoa rakkautta toisiinsa. Kuitenkin kyse on samalla synnistä, koska kyse on aviorikoksesta. Tunne itsessään voi olla kaunis, neutraali ja ei-tuomittava, mutta samalla se on väistämättä perisynnin turmelema ja erottamattomasti sidoksissa moniin muihin asioihin. Ja synnin Jumalan laki tuomitsee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Avioliittokäsityksestä puhuttaessa, ei ole päästy sen syvemälle kuin, että saako vihkiä ja ketä saa vihkiä , vaikka avioliitto ei ole mikään kultti johon vihitään.

    Miehen ja naisen välisessä on kysymys siitä, että uskotaan, että kallisarvoinen miehen siemen ei mene hukkaan, vaan siitä syntyy uusi ihminen, jonka katsotaan olevan elämän tarkoitus, lisääntyminen. Kun taas miesten välisessä se ei tuota tulosta, vaan kaikki menee hukkaan. Samaan perustuu keskeytetyn yhdynnän kielto, siemen menee lakanoille ja se on synti. Samaan myös ehkäisyn ja masturbaation uskonnollinen kielto. Heterotkin käyttävät ehkäisyä, joten se on siemennäkökulmasta yhtä lailla synti kuin homosuhdekin.

    Kateutta taas aiheuttaa se, että heteromies joutuu kärsimään huolen ja perheen elatuksen saadakseen naida kun taas nämä toiset vain iloitsevat vapaudesta ja naimisesta ilman mitään vastuunkantoa vaimosta ja lapsista.

    Naimisiin meno kertoo sen, että nyt saa mennä naimaan. Mutta siihen pitää olla kirkkoisän lupa.

    Isän luvalla: Raamatussa on erilaista pohdiskelua, Lea meni miehelle/ Jaakobille isän tahdosta, kun taas Raakel oli Jaakobin rakkausliitto, tosin isän luvalla sitten, kun Jaakob oli täyttänyt ehdot. Ei sanota, kumpi oli oikein ja kumpi väärin, sen saa ilmeisesti lukija päättää. Jaakobille Lea oli velvollisuusvaimo, ei rakkausvaimo. Ja isä oli tyttöjen isä, ei pappi.

    Kysymys oli siitä, että nuorempi ei saa avioitua ennen vanhempaa tytärtä. Huomion kiinnittää kuitenkin siihen, että lapsille syntyi kateuksia isän rakkausliitosta, koska rakkauslapsi Joosef oli Isän silmäterä. Tarina on hyvinkin ajankohtainen kun joka toinen alkaa olla uusioperhe ja uusi vie isän mielenkiinnon ensisestä.

    Evankeelisesti : Maria ei avioitunut ollenkaan, mieskin jää mysteeriksi, Jeesus ei avioitunut ja opetuslapset joutuivat jättämään perheensä ja seuraamaan yhtä ylkää ja yhtä naista, joka hänkin oli Maria. Ei tiedetä oliko opetuslapsimiehillä jälkeläisiä tai vaimoja, he ovat täysin merkityksettömiä.

    Magdalan Marian neitsyydelläkään ei tunnu olevan merkitystä, tai sillä, että yksi nainen kulkee miesjoukon mukana, koska ajatellaan, että he ovat uskovaisia, eikä heillä ole himoja siihen suuntaan ollenkaan. Toisaalta Mariaa pidetään kuitenkin vähän kyseenalaisena naisena, eikä hänestä paljon puhuta. Perhettä heille ei edes hyäksytä olemassa olevaksi.

    Raamatussa ei ole yksiselitteistä avioliittomallia, minun mielestäni. “Mieheksi ja naiseksi hän hänet loi ” ei riitä, koska kyllä homot ja lesbotkin ovat miehiä ja naisia, he vain rakastavat toisella tavalla. Eikä se, että joku mies tuntee olevansa nainen tai nainen tuntee olevansa mies tai poika, vielä tee hänestä jotain muuta, kuin miehen tai naisen. Kun meillä oikeasti voi olla käytökseltään miehiä jotka voivat olla raatelevia susia ja ovelia ja valehtelavia kettuja, ja naisia raiskaavia hirviöitä, ovat viimeksi mainitut naisnäkökulmasta paljon vaaralisempia kuin esim. homot, jotka eivät koske naiseen ollenkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jukka Kivimäki kääntää keskustelun focuksen oikeaan suuntaan. Kirkon tulisi keskustella Raamatusta tämän avioliitto kysymyksen kohdalla. Raamattu on liian yksiselitteinen, jotta sen tuomaa ihmiskäsitystä voisi muuttaa luopumatta paljosta muustakin.

    Raamatusta löytyy miehen halu yhtyä naiseen, joka on siunattu Jumalan puolelta ja miehestä ja naisesta tulee yksikkö. Raamatusta löytyy myös himo, joka on siunauksen ulkopuolella. Näin siis Raamattu asian ilmaisee. Raamatuta löytyy myös haureus, joka on Jumalan tekemän liiton rikkomista. Haureus on siis Raamatussa paljon laaempi käsite, kuin avioliiton rikkominen. Esim. Kirkko ja papisto ajautuu haureuteen, jos heidän täytyy luopua Raamatusta miellyttääkseen maailmallista rakkauskäsitystä, joka pyrkii ulos Raamatun ihmiskäsityksestä.

    Ollaan todella merkittävän ja Kirkon kannalta elämän ja kuoleman kysymyksen edessä. Mikä Kirkkoa nyt vetää ja houkuttelee? Tuohon pitäisi pystyä vastaamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Juurikin näin. Jos kirkon avioliittokäsityksen muutos runnotaan väkisin läpi postmodernilla Raamattukäsityksellä ja relatiivisella totuuskäsityksellä, niin samalla tulee kirkossa runnottua läpi paljon muitakin opillisia muutoksia alkaen kirkon uskontunnustuksen totena pitämisestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Jukka: En käsitä, miksi uskontunnustusta pitäisi muuttaa sen takia, että meitä samaa sukupuolta vihitään avioliittoon (on vihitty, ja vihitään yhä lisää). Kyllä tämä sama vanha kaava käy meille kaikille, seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta:

      Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,

      ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

      ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

      Minä ainakin lesbona hyväksyn ja allekirjoitan uskontunnustuksustamme joka rivin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Seija Rantanen jos kaikki Raamatun jakeet luetaan uudenlaisen ihmiskäsityksen valossa ja kaikki yhteen sopimattomat tulkinnat hylätään, niin samalla rikkoutuu myös Raamatun kaanon.

      Esimerkiksi suvullinen lisääntyminen on yksi luomakunnan peruselementti, josta on toki poikkeuksia, mutta ei ihmisellä eikä muilla nisäkkäillä. Ihmisen lisääntymiseen tarvitaan siis mies ja nainen. Jos kaikki se mitä Raamatussa kirjoitetaan miehen ja naisen välisestä liitosta laajennetaan käsittämään myös samaa sukupuolta olevia, hämärtyy samalla käsitys miehestä ja naisesta tavalla, joka ei ole enää uskollinen luomiselle.

      Sikäli jos hylkäämme opetuksen Jumalan kertakaikkisesta luomistyöstä ja siihen liittyvästä alkuhyvästä, niin tällöin menee samalla syntiin lankeemus ja siitä seurannut alkuhyvän särkyminen. Tästä puolestaan seuraa ristillä kuoleman turhentaminen. Ristinkuoleman turhaksi tekeminen särkee kristinuskon ytimen.

      Vaihtoehtoinen tie on todeta, ettei kahden samaa sukupuolta olevan liitossa ole lainkaan kyse samasta asiasta, kuin alkusiunaukseen liittyvässä miehen ja naisen liitosta. Tunteet voivat olla samankaltaisia, mutta liiton raamatullinen perusta on toinen. Tälle toiselle perustalle pitäisi sitten löytää jokin teologia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Jukka: En ole teologi enkä juristi, joten en saa oikein kiinni logiikastasi.

      Minulle riittää yksinkertainen usko ja armo, joissa nähdäkseni on Raamatun ydin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tunnustuksellisessa kristinuskossa oppi ei ole kuin sipuli, jota voisi kuoria tyyliin: “Sisältyy kyllä Raamattuun/ Uuteen testamenttiin, mutta ei koske meitä.” Raamattua pitää siis perustella itse Raamatulla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Kiitos taas, Tarja, vähän erilaisen näkökulman esille tuomisesta.

    Kuten oikeastaan kaikkikin yllä olevat tekstit osoittavat, nämä(kään) asiat eivät ole yksinkertaisia, yhteen käskyyn tai kieltoon kiteytettäviä. Ihmiselämä moninaisuudessaan asettaa niin paljon kysymyksiä eteemme, ettemme selviä niistä tulkitsematta ja joutumatta loputtomaan erilaisten näkemysten suohon.

    Valitettavasti edes Jumalan käskyt eivät ole yksiselitteisiä ja siksi ehkä Jeesus kokosikin kaikki käskyt yhteen rakkauden alle, jotta me ymmärtäisimme rakkauden olevan käskyjen syvin olemus. Ihmisten elämään sisältyy yleensä monenlaista tuskaa ja kipua ja vaikeita ratkaisuja siitä, miten tätä elämää pitäisi elää. Vain rakkauden kautta voimme ymmärtää ja kohdata erilaiset ihmiset.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Kari Roos

      ” Jumalan käskyt eivät ole yksiselitteisiä ”

      Jeesus on jumala. Onko niin, että isä ja poika jumalalla on erilaiset käsitykset ?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Poika eroaa Isästä sikäli, että: “Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Markku Hirn. En ihan ymmärrä kommenttiasi 17.08.2020 klo 17:04. Jumalan laki nimenomaan sulkee meidät jokaisen vankilaan, josta ei ole ulospääsyä muuten kuin Kristuksen kautta. Ja kun usko Kristukseen avautuu, siitä seuraa mm. se, että haluaa noudattaa Jumalan tahtoa. Tuo Paavalin lause koskee käsittääkseni miehen ja naisen välistä avioliittoa. Samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen Raamattu toteaa synniksi. Se on sitten eri asia, jos joku ajattelee, että Raamattu ei tuolta osin voi pitää paikkaansa tai erehtyy.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki
    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.