Kirkkoherranvaalikampanjat – mitä mieltä?

b2ap3_thumbnail_KIRKKOHERRAT.jpg

 

Kuten varmasti lukija huomaa, otsikko on kiltin kaksimielinen, sillä tarkoitus on kysellä lukijoitten näkemyksiä kampanjoinnista  ja samalla pohtia kirkollisen ääntenkalastuskilpailun mielekkyyttä.

 

Ammattikalastaja Pietarille annettiin tehtäväksi ihmisten kalastaminen, ei ääntenkalastelua. Toisaalta nykymaailma on täynnä kaikenlaisia viestejä, sanomia, sanahelinää. Ihmisiä tulee herätellä, heihin pitää vedota asialla, jonka takana vetoaja itse vahvasti seisoo. Tyyliin: Hei, tämä on hyvä juttu, sopisi varmaan sinullekin. Äänesi on tärkeä, juuri se voi ratkaista koko vaalin.

 

Kallion otan tähän tuoreeksi esimerkiksi siksi, että tunnen vaalisijan saaneista kaksi. Tapiolan siksi, että asun jälleen omissa lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa. Mikä olisikaan ollut sen parempi tapa tutustua uudelleen kotiseurakuntaan kuin lähteä mukaan valitsemaan tukiryhmäläisenä uutta kirkkoherraa.

 

Kallion ja Tapiolan seurakunnat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä: Kalliolaiset ovat nuoria läpikulkumatkalaisia, Tapiola on vakiintunut asuinpaikka, jossa tosin juuri nyt on meneillään totaalinen rakennemuutos niin ihmisten kuin miljöönkin suhteen.

 

Kallio ei saanut naiskirkkoherraa, Tapiola sai. Teemu Laajasalo on näkyvä ja kuuluva persoona, visionääriälykkö, joka osaa pistää tuulemaan.  Syntyi suoranainen kansanliike, Teemu-ilmiö. Erilaiset pikkuporukat lähtivät (kenties toisistaankin tietämättä) jakamaan mainoksia kaduille ja kujille. Heltelän Marjan kampanja oli maltillisempi, perinteisempi. Pääargumentti Marjan valinnalle olisi ollut pätevyys. Ja sitä tuo nainen totisesti on! Mutta tällä kertaa visiot siis purivat paremmin.

 

Tapiolassa Päivi Linnoisen kampanja nojautui kahteen seikkaan: tukiryhmään ja seurakuntalaisten kohtaamiseen. Alusta asti Päivi korosti sitä, että me teemme tämän yhdessä.  Meillä oli joukossa paljon viestinnän ammattilaisia, joten tämä puoli oli alusta asti kampanjassa kohdillaan.  Ideoita syntyi ryhmässä koko ajan lisää ja niitä piti päästä heti kokeilemaan. Kirjoitimme mm. innokkaasti kannatuskirjoituksia Espoon Seurakuntasanomiin (ESSE).

 

Juha Lassilalla oli ennakkosuosikin mantteli harteillaan, hyvin pärjänneen Kimmo Ansamaan ongelmaksi muodostui se, että hänellä ei ollut tukiryhmää. Kaikki saavat kuitenkin olla tyytyväisiä saamaansa äänimäärään: Linnoinen sai 715 ääntä, Lassila 459 ja Ansamaa 302. Yli kahdeksan prosentin äänisaaliista riitti kaikille jaettavaa.

 

Kaiken kaikkiaan kisa oli rehti ja reilu. Kun joku meistä kysyi, mitä muun ehdokkaat mahtavat puuhata, tuli salamannopea vastaus: Keskitytään me vaan tähän omaan kampanjaamme.  Tuntui ihmeelliseltä, miten helposti saimme Tapiolan keskustan ”haltuumme”.  Heikintorin edustalla sijaitseva Kahvi-Ollin kahvila oli neljänä vaaliviikon päivänä tukikohtamme.  Päivi päivysti siellä yhteensä 12 tuntia ja tapasi  yli sata Tapiolan seurakuntalaista. Lisäksi hän vieraili lukuisissa eri piireissä ja ryhmissä.

 

b2ap3_thumbnail_Yes-we-can.jpg

Tätä kirjoittaessani koen oloni varsin seesteiseksi.  Olen kiitollinen, että sain kolmen kuukauden ajan olla mukana näin upeassa porukassa. Kokemus oli antoisa, mutta myös voimia vievä. En välttämättä ainakaan ihan heti lähde mukaan näin suuritöiseen koitokseen.  Olen jo moneen otteeseen saanut tilaisuuden onnitella Päiviä, mutta tänään olen oivaltanut sen, että myös Tapiolan seurakuntaa pitää onnitella hyvästä valinnasta. Me haimme tarvittavat äänet pitkälti niitten joukosta, jotka olisivat kenties jättäneet äänestämättä sillä perusteella, että eivät tunne ehdokkaista ketään. Well, jos  meidän ehdokasta ei olisi valittu, niin nimi Päivi Linnoinen olisi kuitenkin näistä vaaleista jäänyt ihmisille kaikkein parhaiten mieleen. SE on jämpti niin!

 

Kuvatekstit:  (Yllä): "Hei, jätkät, peli on vielä kesken: Muuri kiinni virsitaulun eteen ja suojaukset kuntoon!" Minne miespuoliset kirkkoherrat olisivat voineet laittaa kätensä? Selän taakse, ristiin rinnalle vai antaa tumppujen roikkua suorina?

Alempana: V.t. kirkkoherra ei sahannut kuulijoitaan silmään vaan oli kirjoittanut tulevalle Kipparille riimitetyn runon.

 

24 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Pekka: En tunne vaalivalmisteluryhmän kokoonpanoa muuten kuin lääninrovastin osalta. Ja siinä olet oikeassa, että vasta ehdollepanon jälkeen pääsimme valitsemaan ehdokkaamme. En minäkään ole aivan halleluja siitä, että juuri tämä kolmikko oli se paras mahdollinen. Toisaalta ei siinäkään olisi ollut mitään tolkkua, että kisa olisi ollut pelkästään Tapiolan omien pappien välinen skaba. Olisi ollut aika riskaabeli juttu, jos joku teistä olisi noussut johtajaksi työtoveripiiristä. Ehkäpä tässä todella haettiinkin sellaista muutosta, jota sisäpiiriläiset eivät itse äkkää. Tapiola menee viimeisen päälle uusiksi…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Kiviranta sanoo:

    Olet Hannu varmasti oikeassa. Mutta jos ao ryhmä olisi valinnut hakijoista kolmeksi ehdokkaaksi yhden kirkkoherran ja kirkkonummen ja Tapiola kappalaisen, ei kukaan olisi voinutoikeasti sanoa, ettäväärin valittu. Ja vaalin tulos olisi 100 % varmuudella ollut toinen. Tämä sanottuna siinä uskossa, että vaalin nykyinen tulos oli ehkä paras mahdollinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Kiviranta sanoo:

    Ehkä kapituli halusi Tapiolaan muutosta. Mutta sitä ei kapituli sano julki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Joo, Pekka. Mutta tuo vaalin lopputuloksen hyvyys ei ole uskon asia vaan näkemisen. Kyllä Päivi teitä kuuntelee ja tekee yhteistyötä kanssanne. Miten muuten voisi ollakaan? Ei tuollaisessa pestissä pärjäisi sellainen, joka olisi valmis jakamaan alaisensa pyhiin ja pahoihin…

    Läppänä heitin vähän ennen vaalien lopputulosta Päiville, että kun me olemme tehneet tämän kaiken yhdessä ja jos voitamme, niin voimmeko me tukiryhmäläiset huutaa kurkku suorana, että Me olemme Tapiolan uusi kirkkoherra? Tähän Päivi vastasi napakasti, että ette voi. Minä olen se kirkkoherra eikä teille tipu mitään erioikeuksia. Höh, heti rupesi määräilemään… :p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Teidän olisi kannattanut pitää vaalit elokuussa, niin tunnuslaulunne olisi ollut ”Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita Päiviä”…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Janne Hatakka sanoo:

    Jotakin se tiettty ajastamme kertoo, että kirkkoherran vaalissa pärjätäkseen täytyy ainakin suurimmissa seurakunnissa olla valmis kampanjoimaan ja saada taakseen aktiivinen tukiryhmä. Ehkä suurempi kysymys on kuitenkin se, onko valintatapa ihan ajan tasalla. Onko nykyinen valintatapa sellainen, että sen myötä seurakuntaan saadaan ehdokkaista paras työyhteisön esimies ja seurakunnan johtaja? Valintatapaanhan on tulossa muutoksia, jotka mahdollistavat ehkä vähän laajempialaisen ehdokkaiden arvioinnin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Voi, Elias, sinut olisi pitänyt ehdottomasti ottaa mukaan tukiryhmäämme etätyöntekijäksi. Toisaalta me tapiolalaiset voisimme ottaa sen sinun seurakuntasi omaksi kummiseurakunnaksemme…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Janne: niin, kivan ja tutun kappalaisen huutaminen oman seurakunnan kirkkoherraksi saattaa olla kohtalokas virhe: mukava pappi yleneekin Peterin periaatteen mukaisesti pätemättömyytensä tasolle. Sitten ollaan kuusessa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Kova kampanjointi ei ole nykyajan keksintö. Ruumiita on tullut ennenkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Kiviranta sanoo:

    Kirkkoherranvaalissa, ja osin sama koskee muitakin papin viran täyttöjä, on lukuisia ongelmakohtia. 1. Hakijoiden julkisuus. Jos tästä olisi jotakin oikeaa etua, olisi vastaava käytäntä levinnyt muualle työelämää. Mutta ei ole. 2. Kapitulin asema luottamuksellisiksi leimattuina valmistelumateriaaleineen. 3. Pitkä prosessi, valituksineen jopa monia vuosia, lyhyimmilläänkin lähes vuoden, jos hakijoita on useita. 4. Ehdokkaat sidottuja ehdokkuuteen koko pitkän prosessin ajaksi. 5. Äänestysprosessin alhaisuus. Suht pieni porukka, esim. puolue, leijonaporukka, martat, jne voi päättäessään suurella todennäköisyydellä ratkaista valinnan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121