Kirkkoherranvaalikampanjat – mitä mieltä?

b2ap3_thumbnail_KIRKKOHERRAT.jpg

 

Kuten varmasti lukija huomaa, otsikko on kiltin kaksimielinen, sillä tarkoitus on kysellä lukijoitten näkemyksiä kampanjoinnista  ja samalla pohtia kirkollisen ääntenkalastuskilpailun mielekkyyttä.

 

Ammattikalastaja Pietarille annettiin tehtäväksi ihmisten kalastaminen, ei ääntenkalastelua. Toisaalta nykymaailma on täynnä kaikenlaisia viestejä, sanomia, sanahelinää. Ihmisiä tulee herätellä, heihin pitää vedota asialla, jonka takana vetoaja itse vahvasti seisoo. Tyyliin: Hei, tämä on hyvä juttu, sopisi varmaan sinullekin. Äänesi on tärkeä, juuri se voi ratkaista koko vaalin.

 

Kallion otan tähän tuoreeksi esimerkiksi siksi, että tunnen vaalisijan saaneista kaksi. Tapiolan siksi, että asun jälleen omissa lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa. Mikä olisikaan ollut sen parempi tapa tutustua uudelleen kotiseurakuntaan kuin lähteä mukaan valitsemaan tukiryhmäläisenä uutta kirkkoherraa.

 

Kallion ja Tapiolan seurakunnat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä: Kalliolaiset ovat nuoria läpikulkumatkalaisia, Tapiola on vakiintunut asuinpaikka, jossa tosin juuri nyt on meneillään totaalinen rakennemuutos niin ihmisten kuin miljöönkin suhteen.

 

Kallio ei saanut naiskirkkoherraa, Tapiola sai. Teemu Laajasalo on näkyvä ja kuuluva persoona, visionääriälykkö, joka osaa pistää tuulemaan.  Syntyi suoranainen kansanliike, Teemu-ilmiö. Erilaiset pikkuporukat lähtivät (kenties toisistaankin tietämättä) jakamaan mainoksia kaduille ja kujille. Heltelän Marjan kampanja oli maltillisempi, perinteisempi. Pääargumentti Marjan valinnalle olisi ollut pätevyys. Ja sitä tuo nainen totisesti on! Mutta tällä kertaa visiot siis purivat paremmin.

 

Tapiolassa Päivi Linnoisen kampanja nojautui kahteen seikkaan: tukiryhmään ja seurakuntalaisten kohtaamiseen. Alusta asti Päivi korosti sitä, että me teemme tämän yhdessä.  Meillä oli joukossa paljon viestinnän ammattilaisia, joten tämä puoli oli alusta asti kampanjassa kohdillaan.  Ideoita syntyi ryhmässä koko ajan lisää ja niitä piti päästä heti kokeilemaan. Kirjoitimme mm. innokkaasti kannatuskirjoituksia Espoon Seurakuntasanomiin (ESSE).

 

Juha Lassilalla oli ennakkosuosikin mantteli harteillaan, hyvin pärjänneen Kimmo Ansamaan ongelmaksi muodostui se, että hänellä ei ollut tukiryhmää. Kaikki saavat kuitenkin olla tyytyväisiä saamaansa äänimäärään: Linnoinen sai 715 ääntä, Lassila 459 ja Ansamaa 302. Yli kahdeksan prosentin äänisaaliista riitti kaikille jaettavaa.

 

Kaiken kaikkiaan kisa oli rehti ja reilu. Kun joku meistä kysyi, mitä muun ehdokkaat mahtavat puuhata, tuli salamannopea vastaus: Keskitytään me vaan tähän omaan kampanjaamme.  Tuntui ihmeelliseltä, miten helposti saimme Tapiolan keskustan ”haltuumme”.  Heikintorin edustalla sijaitseva Kahvi-Ollin kahvila oli neljänä vaaliviikon päivänä tukikohtamme.  Päivi päivysti siellä yhteensä 12 tuntia ja tapasi  yli sata Tapiolan seurakuntalaista. Lisäksi hän vieraili lukuisissa eri piireissä ja ryhmissä.

 

b2ap3_thumbnail_Yes-we-can.jpg

Tätä kirjoittaessani koen oloni varsin seesteiseksi.  Olen kiitollinen, että sain kolmen kuukauden ajan olla mukana näin upeassa porukassa. Kokemus oli antoisa, mutta myös voimia vievä. En välttämättä ainakaan ihan heti lähde mukaan näin suuritöiseen koitokseen.  Olen jo moneen otteeseen saanut tilaisuuden onnitella Päiviä, mutta tänään olen oivaltanut sen, että myös Tapiolan seurakuntaa pitää onnitella hyvästä valinnasta. Me haimme tarvittavat äänet pitkälti niitten joukosta, jotka olisivat kenties jättäneet äänestämättä sillä perusteella, että eivät tunne ehdokkaista ketään. Well, jos  meidän ehdokasta ei olisi valittu, niin nimi Päivi Linnoinen olisi kuitenkin näistä vaaleista jäänyt ihmisille kaikkein parhaiten mieleen. SE on jämpti niin!

 

Kuvatekstit:  (Yllä): "Hei, jätkät, peli on vielä kesken: Muuri kiinni virsitaulun eteen ja suojaukset kuntoon!" Minne miespuoliset kirkkoherrat olisivat voineet laittaa kätensä? Selän taakse, ristiin rinnalle vai antaa tumppujen roikkua suorina?

Alempana: V.t. kirkkoherra ei sahannut kuulijoitaan silmään vaan oli kirjoittanut tulevalle Kipparille riimitetyn runon.

 

24 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Pekka. Joo, kankeutta ja ankeutta (anemiaa) löytyy tästä nykykäytännöstä, joka kai aikoinaan oli niin avoin ja edistyksellinen systeemi.

    Mutta jos ajatellaan näitä nykyisiä kappalaisenvaaleja, joissa neuvosto tekee päätöksen, niin väittäisin, että niissä vasta voidaankin pelata kaikenlaisia pelejä. Vaalisijan voit saada, mutta jos ko. kirkkoherra ei pidä päänmuodostasi, niin kyllä hän voi non-verbaalisesti viestittää valitsijoille, että tuon tyypin palveluksia emme ainakaan kaipaa. Suosikin voi myös vinkata samalla tavalla.

    Mitä taas julkisuuteen tulee, niin sitä minun on vaikea ymmärtää, että lehdessä mainitaan: Lisäksi 3 hakijaa, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen. Siis – mitä? Julkisen viran haluaisivat kuitenkin…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Teemu, älä jätä pelkästään vihjaisun tasolle. Kerro, armoitettu kirkkohistorijoitsija, vähän enemmän.

    Muuten: Minun mielestäni Tapiolan kirkkoherranvaalissa ei tullut ruumiita, ei sankarivainaita eikä marttyyreja. Päinvastoin nähtävissä on elpymistä, virkistymistä, uutta kasvua, elämäniloa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Jalava sanoo:

    Nykyisessä tavassa ja käytännössä valita kirkkoherra seurakuntaan on palljon hyviä puolia, jos kohta ongelmiakin. Vaalitapa on kehittynyt parempaan suuntaan. Vaaliviestintä on parantunut vuosi vuodelta. Nyt on netissä seurakunnan vaalisivut ja esittelyt, vaalikone, sosiaalinen media keskusteluineen, on ehdokkaiden omat sivut, järjestetään vaalipaneelit, on lehtijutut jne. Ylipäätään seurakunnan oma aktiivisuus on tärkeätä. Julkisuus lisää mielenkiintoa, mahdollistaa keskustelun seurakunnan ja kirkon ajankohtaisista asioista ja tiedottaa, että tällainen vaali on käynnissä.

    Kapitulin ehdollepano on kehittynyt valtavasti. Siellä paneudutaan vakavasti asiaan, punnitaan ehdokkaita nimenomaan tehtävän vaatimusten ja seurakunnan antamien painotusten mukaan. Mielikuvitukseni ei riitä näkemään, että siellä yritettäisiin manipuloimaan jollain tavalla vaalitulosta.

    Julkisuuden vastakohta olisi piilokampanjointi ja sopiminen asioista pienissä piireissä, mitä ehkä jotkut vielä kaipaavat. Toki heikkouksia on vieläkin kuten alhainen äänestys% ja miten tehtävän vaatimukset kansanvaalissa otetaan huomioon (kapitulin vaalisija-asettelu pyrkii lievittämään tätä puutetta). Ja tulevaisuus tuonee vaalitapaan muutoksia, kun seurakunta voi valita kansanvaalin ja seurakuntaneuvoston suorittaman vaalin välillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Markku, totuus tässä asiassa taitaa löytyä kultaisesta keskitiestä sinun ja Kivirannan Pekan näkemysten välimaastosta. Tai sitten se löytyy – vanhan mainoksen sanoin – kaurapuurosta!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121