Kirkko paloi, mitäs nyt?
Kun suuret tulet syttyvät, niin tiedämme materiaalisten arvojen tuhoutuvan. Kun kirkko palaa, niin kyse ei ole pelkästään materian tuhosta. Kirkko on kuulunut suomalaiseen elämäntapaan niin hyvässä eli ilossa kuin surussa. Siellä on lapsia kastettu, konfirmoitu, vihitty ja siunattu viimeiselle matkalle. Siellä on iloittu ja siellä on itketty. Rauhaton on löytänyt rauhaa ja syntinen armonlupaukset. On ympäröity poislähteneen arkku, on polvistuttu ehtoollispöytään ystävän ja naapurin viereen. On paljon henkilökohtaisia kokemuksia ja kollektiivista juhlan tunnetta.
On siis paljon aineetonta pääomaa karttunut ihmiselle. Jos rippikoulu on antanut siemenen, niin aina on ollut mielessä paikka, josta saa apua, jos tulee ahdas olo ja tarvitsee jotain enemmän elämäänsä. Nyt sitä paikkaa ei ole ja jotkut nuoret sen pukivatkin sanoiksi. No, ainahan kirkko voidaan rakentaa uudelleen ja siinä on luovuudelle tilaa. Vaikka tulos olisi kuinka hienoa arkkitehtuuria ja kaunista ammattitaitoa, se ei ole kuitenkaan samaa mitä oli. Elämän raitamatosta on kappale pysyvästi pois. Vain syvä vakaumus ja hartauden kaipuu tuo uuteen ihmisiä kokoon entisen tapaan. Pätisikö tässäkin ajatus: Arvo huomataan vasta, kun sitä ei enää ole.
Ilmeisesti palo on todettu tuhotyöksi. Minkälainen ihminen saa tälläisen idean? Onko niin, että pyromaanin taipumuksen jostain saanut ihminen tarvitsee silloin ja tällöin saada aikaan nuotiota suurempien liekkien efektin? Vai onko tarkoitus tuhota kokonaan, vai aiheuttaa pieni roihu, joka sitten sammuu ja asiat voidaan korjata ennalleen. Voiko viha jotain vastaan , jostain syystä olla aiheuttaja? Luulisi, ettei ihmisen asiat voisi vaatia tälläistä kostoa.
Raadollisin näkökulma tuhoon liittyy rahaan. Kun kirkon jäsenyys harvinaistuu, niin valtavat kiinteät omaisuudet tulevat taakaksi. Eikä varmaan Museovirastokaan pysty hoitamaan koko kirkkovarantoa. Tuleeko tässäkin olemaan kehityskeskushakuiseksi. Suuressa seurakuntayhtymässä voidaan ajatella, että kaikki mahtuvat keskuskunnan kirkkoon, vaikka matkat pitenevät kuin koululaisilla. Silloin myös henkilökunnan tarve pienenee. Säästö sillä alalla on nyt muotia. Vähemmällä väellä enemmän tulosta, sehän on kilpailukykyä ja tehokkuutta. Pienevät talousluvut eivät elätä enää niin suuria henkilömääriä. Yksi puoli on myös se, että kirkolla ei ole ihan ikiomaa lähetys-sektoria vaan kaikki on delegoitu, joten rahamurheet siltä osin on muualla!
30 kommenttia
Ongelmaksi tulee ehtoollisen vietto. Jos tilaa eli rakennusta ei ole vihkimisen yhteydessä siunattu siihen tarkoitukseen, niin poikkeuksiin pitää saada piispalta lupa. Maata näkyvissä on viimeinen iso kukkanen siinä Edellinen oli Nokian herätys. Karkun opistoa tutkittiin siis sanamuotoa oliko lupa jatkuva vai ei.
Kolmen ristinkirkko Imatralla kaipaa miljoonien korjauksia. Se on vain yksi esimerkki siitä miten valtavia summia seurakuntien on käytettävä kulttuurihistorian ja arkkitehtuurin hyväksi. Jumalanpalveluksiin näitä suuria tiloja ei tarvittaisi, sillä osallistujia on vähän. Olisipa mielenkiintoista tietää paljonko kirkkojen korjausvelka on maassamme.
Mikkola, muuhun en Nokian kohdalla ota kantaa kuin, että Piispa ei antanut lupaa juhlien yhteydessä viettää ehtoollista, samoin kävi nyt Maata näkyvissä jutussa.
Ei senpuoleen mitään, etteikö oma kirkko olisi minulle rakas. Tiekirkko vapaaehtoisena se tuli entistä enemmän tutuksi. Iso menetys se olisi jos se menetettäisiin. Korvaamaton vahinko se olisi. Mietin vain noita kirkon väheneviä varoja. Nyt kun lama on oven edessä ja puutavara kallistuu reilusti, niin mistä ne miljoonat otetaan? Ei kai muusta, kuin toimintaa ja työntekijöitä vähentämällä.
Nainen meni kirkkoon tapaamaan kirkkoherraa ja tunnustamaan syntejä, joita oli hänen omasta mielestään kertynyt paljonkin. Hän kyseli, että kuinka hänelle mahtaa käydä. Pappi oli sadisti luonteeltaan ja nautti toiselle tuotusta kärsimyksestä, josta myös Jeesuksen ristillä riiputtaminen on yksi osoitus. Sen äärellä hekumoidaan vastenmielisyyteen saakka. Hän sanoi naiselle, että ennustus kohdallasi on huono, palat helvetin tulessa, eikä mitään pelastusta ole näkyvissä . Olet saastuttanut itsesi pahanpäiväisesti ja vain tuli voi sinut puhdistaa.
Kumpikaan ei huomannut, että kirkko oli tulessa ennenkuin valtava kattoparru putosi papin niskaan, ja vangitsi hänet lattiaan. Suuren pelästyksen ja hämmennyksen vallassa nainen juoksi ulos. Palon levitessä roihulla, ei kukaan voinut enää mennä pappia pelastamaan tulen ankaralta rangaistukselta.
Nainen muisti kuulleensa taivaallisesta valtakunnasta, ja kuinka Jeesus sanoi eräälle papille, että portot ja syövärit menevät sinne ennen teitä. Ja kai se jossain tämäkin kirjoitus aina käy toteen.
syövärit
Sana syövärit on joko virhe, tai se on yhdistetty, ryövärit ja syömärit. Jokainen saa päättää itse.
Pitäisi vähitellen ymmärtää, että Piispojen ja kirkkoherrojen valta kuitenkin rajautuu kirkon tilojen seinien sisälle. Kun ihmiset poistuvat kirkon tiloista he ovat itsensä herroja ja pitävät sellaisia juttuja kuin haluavat. kUka puhuu misä puhuu ja mitä puhuu, ei ole hallinnassa.
Marko, kyse on Rautjärven kirkosta eikä Rautavaaran kirkosta.
Keskusteluissa huolestumista nähtävästi koetaan vain kulttuurihistoriallisten kohteiden sivistymättömästä arvostuksen puutteesta ja niiden vandaalista tuhoamisesta.
Jännä että rakennus on etusijalla eikä ihminen! ? Onko ihminen kirkkoa varten vai kirkko ihmistä varten? Minua surettaa tämän tuhopolttajan kohtalo. Ja siksi olen tuntenut tarvetta rukoilla hänen sielunsa puolesta.
Olen miettinyt tuhopolttajan motiivia. Viha ja katkeruus rautjärveläisiä kohtaan tulee mieleen, koska ilmeisesti halusi heidän palavan kirkon mukana. Kaupassakin kävi n. 100 km päässä. Ehkä jopa kouluikäisenä ollut kiusaamista, ulos sulkemista, hyväksynnän puutetta. Lopulta erakoituminen ja vielä alle 80-vuotiaana viha ja katkeruus kalvaa mieltä. Jotain todella traagista täytyy tuon ihmisen elämänkohtaloon sisältyä. Todellisia syitä emme varmasti saa tietää, sillä kukaan ei tule tunnustamaan mitään kielteistä ikinä aiheuttaneensa kyseiselle henkilölle.
Näin oli aikanaan esim. koulusurmissa. Kiusaamisen aiheuttamat traumat olivat kuitenkin ilmeiset.
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.
Hankalin menoerä on juuri kirkkorakennusten ylläpito. Vanhat kirkot ovat usein epäkäytännöllisiä tämän päivän tarpeisiin. Kohtuuttomia summia laitetaan kirkkojen kunnossapitoon. Samaan aikaan on hyvin tiedossa se, että jäsenmäärä ja verotulot tulee jatkossa vähenemään rajusti. Kirkkotilatkaan, eivät ole mitenkään välttämättömiä. Jumalanpalveluksia voi aivan hyvin järjestää sellaisissa paikoissa, joihin on luontevaa mennä. Kirkkojen ”kynnykset” on monelle aivan liian korkeat. Toki oma kirkko on rakas, mutta se ei saisi olla niin rakas, ettei sitä ilman voi seurakunta toimia.
Ilmoita asiaton kommentti