Kirkko on puheissaan laittanut Jumalan nurkkaan

 

Luin mielenkiintoisen ja ehkä aika yllättävän jutun Kirkko ja Kaupunki lehdestä. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-on-tyontanyt-jumalan-sivuun-vaittaa-agricolaliikkeen-pappi-henrik-wikstrom#44112e61

Tiivistetysti sen pointit:

  1. Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikströmin mukaan ev.lut. kirkko on työntänyt puheissaan Jumalan syrjään

= Ollaan kiinnostuttu enemmän ilmasto ja muista ajankohtaisista kuin ikuisuusasioista

= kritiikkiä saa myös vihervasemmisto mielistelevät seurakuntalehdet, joiden esiintuoma Jumala on ”suuri tuntematon liberaali”

 

2. Isoista teemoista ei puhuta sillä tavalla, että ne koskettaisivat ihmisiä vaan ollaan varovaisia

= pelko jäsenten menetyksistä

= kohuista, joita syntyy kun isoista asioista puhutaan. Aina joku suuttuu ja se johtaa tasapainotteluun, miten asioista puhutaan

3. Miten Jumalasta pitäisi puhua Wikströmin mukaan?

”Jumalan olisi oltava niin suuri, että hänen todellisuutensa piiriin mahtuu muutakin kuin suomalaisen keskiluokan elämä. Liian siisti ja ristiriidaton kuva Jumalasta ei anna lohtua niille, jotka kokevat kärsimystä, vääryyttä tai menetyksiä.

– Suurin osa elämän kysymyksistä on sellaisia, että tarvittaisiin voimakkaampi Jumala, jos halutaan, että Jumala on vastaus mihinkään. Sen takia kirkon pitäisi ottaa koko ilmoitettu Jumalan todellisuus enemmän tosissaan. Kyllä kaikessa pitäisi olla ihmeellisyyden silaus päällä ja ihmisten pitäisi tulla kirkossa yllätetyiksi ja haastetuiksi.” (Wiksröm, suora lainaus Kirkko&Kaupunki lehden jutusta)

4. Klassisen kristinuskon edustaja

= Kadotus on totta, joten kaikille ei ole luvassa taivaspaikkaa

= Konservatiivit ovat kadonneen ajan edustajia ja omien pikkupiirien pyörittäjiä

= Kristinuskon sanoma on kaikille

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ (lyhyesti)

  • Mielestäni Henrik Wikström puhuu asiaa. (En ole häntä koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta eräs tuttavani kuuluu Agricolaliikkeeseen ja on heidän toiminnassan viihtynyt.) Samasta asiasta ovat tosiaan muutkin pitäneet ääntä, mutta asia on tärkeä ja koko kirkon kohtalon kysymys. Jos ei puhuta Jumalasta, Jeesuksesta, armosta, pelastuksesta ja parannuksen tarpeesta, niin mitä jää jäljelle muuta kuin hyväntekeväisyyslaitos.
  • On hyvä, että tässä kritisoidaan tasapuolisesti sekä liberaaleja ja konservatiiveja. Peiliin katsomista on jokaisella, sillä kukaan ei omista täydellisen oikeaa Raamattu näkemystä ja ehyintä Jumala-kuvaa.
  • Olisin kaivannut vielä jotain konkreettisempaa ja vaikka jonkun Raamattu-sitaatin, mutta varmaan ne ovat hänen kirjastaan luettavissa.
  • Jumala tulisi ottaa hänen kokonaisluonteensa kannalta huomioon paremmin. Tämä on monesti haaste. Jumala on rakkaus ja Hän on Pyhä Kaikkivaltias. Sitten miten tämän sanoittaa ja siitä keskustelee ihmisten kanssa on jo oma juttunsa. Niin ja Jumala on hyvä.
  • Nyt kun on ilmastoviikko ja luontoteemaa pukkaa, joka paikasta, niin tarvitsee jakaa hieman omaa näkökulmaa tähän teemaan siitä vinkkelistä. Itselle luonnossa kävely parhaimmillaan hyvin hengellinen kokemus. Metsässä olen monet huudot, kuiskaukset ja ylistykset Jumalalle osoittanut. Olen saanut kokea sellaista pyhää rauhaa ja levollisuutta luonnon keskellä. En siis ihmettele lainkaan, että monet Raamatun henkilöt kohtasivat Jumalan luonnon keskellä, kuten Mooses, Daavid ja Jeesus.
  • Voisiko tässä olla yksi tapa jolla saataisin tavoitettua paremmin ihmisiä hengellisten asioiden piiriin, niin että ei tehdä hengellisyydestä ja Raamatun sanomasta vesitettyä. Meillä oli itse asiassa juuri teologian opiskelijoiden kanssa luomakunnan sunnuntain messu(harjoitus), jossa päästiin kyllä virsien, saarnan, koristelun ja rukousten kautta hyvinkin luontoteemaan kiinni.
  • Varmasti olisi tarvetta tuoda terveellä ja tasapainoisella tavalla esille Jeesuksen kuningas puolta, jossa tulee esiin Wiksrömin kaipaamat voimaakkaamman Jumalan tunnusmerkit.Siispä Psalmit, Jesaja ja Ilmestyskirja voisivat toimia tässä kohtaa. Toki tarvitaan teologeja ja muita, jotka osaavat niistä tuoda esille keskeiset pointit
  • Se, että asiasta puhutaan ja ollaan huolissaan on terve merkki ja toivottomasti vaikuttaa myös Jumala-puheeseen kirkossa ja muissa Suomen kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä

 

  1. Olin eilen Mikaelipäivän enkelikirkossa, joka oli perhemessu. On tärkeää, että kirkko panostaa perheisiin ja lapsiin. Siellä oli eläväinen meininki. Suurin yllätys oli, että ehtoollisavustajana oli arviolta 10-vuotias poika papin rinnalla ehtoollisavustajana. Jeesus sanoi: Antakaa lasten tulla… Todellakin sitä se oli.
    Niin siellä oli myös lapsikuoro ja laulettiin lasten virsiä.

    Miten tämä liittyy blogini teemaan?

    = Mielestäni voisimme ottaa paljon oppia lapsista siinä kuinka hengellisiä asioita lähestytään. Aidosti, iloisesti,eläväisesti ja heittäytyen. Helposti aikuisina eksymme naamareiden taakse ja liikaan järkeilyyn.
    Toki tämä on yleistystä, mutta tiettyä totuuden siemeniä tästä voi poimia.

    • Juha Yli-Jaakkola:”” On tärkeää, että kirkko panostaa perheisiin ja lapsiin. Siellä oli eläväinen meininki. Suurin yllätys oli, että ehtoollisavustajana oli arviolta 10-vuotias poika papin rinnalla ehtoollisavustajana. Ja jatkat: Mielestäni voisimme ottaa paljon oppia lapsista siinä kuinka hengellisiä asioita lähestytään. Aidosti, iloisesti,eläväisesti ja heittäytyen. ””

      Niinpä, siis mitä lapset oppivat, eikö sitä mitä vanhemmat opettavat ja mihin TOTTUTAVAT.

      Kun ajattelee kirkon meininkiä niin mitä siellä oppii, eikö juuri selkeitä valheita, miksikö, koska Raamattu selkeästi Sanoo esim keskinäisestä rakkaudesta ja lähimmäisen rakastamisesta.

      Miten nämä toteutuvat kirkon jäsenissä, nyt voisi ottaa sitten maalaisjärjen käyttöön ja todella miettiä mitä on rakkaus?

      Lapsi sanoo selkeästi ettei isä rakasta äitiä kun lyö tätä, eikö olekkin selkeää?

      Mutta mitä läpsille opetetaan, kyllä isä rakastaa vaikka lyö?!?

  2. HAVAINTOJA JUMALASTA PUHUMISESTA HELSINGISSÄ 2014-2017
    • Asuin alle 3 vuotta Helsingissä, joista suurimman osan Kallion seurakunnan alueella.
    • Kyllä ihmisillä on kiinnostus hengellisiin asiohin, kun ne osaa sanoittaa oikealla tavalla ja malttaa keskustella maltillisesti
    • Mielenkiintoisimpia keskusteluja Jumalasta kävin taiteilijan kanssa, jolta sain lempinimen yläkerran juoksupoika(se oli kohteliaisuus toisin kuin esim.hihhuli sana).
    • Teologisessa tiedekunnassa olen törmännyt ateisteihin, etsijöihin ja pakanoihin. On ollut mielenkiintoista keskustella hengellisistä asioista heidän kanssaan.
    • Helsingissä tietynlaiset ääri-ilmiöt hengellisessä kentässä on nähtävissä. On juurevaa hengellisyyttä, laadukasta ylistystä, yhteisömeininkiä, maltillista kohtaamistouhua ja hyvää opetuslapseuttamista. Sieltä löytyy kyllä valinnan varaa, minne mennä ja en tässä erittele vaihtoehtoja. Sitten on toki sellaista äärimeininkiä, josta voisin oman blogin kirjoittaa joskus.
    • Siispä Jumala ei ole kyllä täysin nurkassa Helsingissä, mutta tosin omaan vain oman perspektiivin asiaan.

  3. Juha Yli-Jaakkola:””Helposti aikuisina eksymme naamareiden taakse ja liikaan järkeilyyn. ””

    Tiedän että ”ravistelen” kovin sanoin mutta kuinka Jeesus toimi, ei Hän säästellyt niitä jotka väittelivät Häntä vastaan, sanoi kokolailla pahasti, miksi, eikö Hän rakastanut heitä, kyllä rakasti ja rukoili myös heidän puolestaan.

    Siis kun tuossa Yli-Jaakkola sanoo aikuisten ”eksyvän” liikaan järkeilyyn, niin eiköhän se ole täysin päinvastoin, heitetään aivot narikkaan kuten joskus joku sanoikin luterilaisesta uskosta ja sen ymmärtämisestä, ei sitä kuulemma muuten voi uskoa.

    Jos todella käytettäisiin järkeä niin kuinka ihmeessä voi uskoa luterilaisittain, siis kun kerran evankeliumissa on selkeä sanoma Jeesuksen seuraajista, heidät tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta, niin kuinka kukaan ”järkevä” voi sen liittää luterilaisuuteen?

    • Hyvä kun haastat ja ravistelet Ari! Luterilaisuus syntyi protestina vallitsevia olosuhteita vastaan. Luther teki paljon hyvää, mutta hänen toiminnan seurauksena tuli myös verenvuodatusta ja valtataistelua. Suomi saattuu nyt olemaan ainakin vielä jonkun aikaa maailman luterilaisin maa. Täällä muut kristilliset kirkot ja yhteisöt joutuvat elämään sen tosiasian kanssa, niin ja myös ateistit ja muiden uskontojen edustajat. Luterilaisuuden kova ydin yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden kestää kyllä kriittiset äänet, koska se nousee Raamatusta ja on sen keskeisimpiä sanomia.
      Itse näen tämän kirkon jakaantumiseen näin moneen tunnustuskuntaan ja kuppikuntaan surullisena kehityskulkuna. Tosin kyllä alkukirkon aikanakin oli eri ryhmittymiä, mutta ei samassa mittakaavassa.

      Jeesuksen seuraajat(opetuslapset) todella tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta eikä silloin ole väliä mihin kirkkokuntaan he kuuluvat, niin ja heitä ovat yhtä lailla messiaaniset juutalaiset.

    • Juha Yli-Jaakkola tuot esille että Jeesuksen seuraajat TODELLA tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta, no mietippä nyt ihan OMALLA JÄRJELLÄ mitä kirjoitit, siis mitä on keskinäinen rakkaus?

      Kuinka tämä keskinäinen rakkaus näkyy maassa jossa KAIKKI sen asukkat ovat saman kristillisen kirkon jäseniä? Mieti tätä omalla järjellä kun otat vielä RAAMATUSTA seuraavat;

      Room. 13:10
      Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

      Matt. 7:16
      Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

      Lopuksi vielä lisää ajattelemisen aihetta ”erään” kirkon tuottamasta hedelmästä, suomen sisällisota. Voit tietysti selitellä ettei kirkko sisällissotaa saanut aikaan, ei niin mutta KAIKKI siihen osallistuneet olivat sen jäseniä ja joiden tulisi SEURATA Jeesusta ja josta tulisi taasen kasvaa hyvää hedelmää eli keskinäistä rakkautta, mietippä tätä ihan ite, siis ketä seuraat?

  4. Luterilainen kirkko on menettämässä asemaansa ja maassa alkaa olla yhä enemmän katolisia, tunnustuskuntiin kuulumattomia kristittyjä, ortodokseja ja sitten on vielä näitä kodeissa kokoontuvia ryhmiä(voivat olla yhteiskristillisestä pohjalta). Kenenkään ei ole pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon.
    Luterilainen kirkko, sen jäsenet ja työntekijät ovat varmasti syyllistyneet rikoksiin. Sisällissodasta on anteeksipyyntöjäkin esitetty.

    Oletko Ari jonkun toisen kristillisen kirkon edustaja?

    Itse olen hyvin ekumeeninen/kristityjen yhteyttä kannattava. Me nyt satumme asumaan luterilaisessa maassa, jossa sillä on vielä vahva vaikutusala. Tilanne tosin on muuttumassa kastelukujen laskiessa.

    Kristittyjen rakkaus ilmenee teoissa ja totuudessa. Siinä, että rakastetaan kaikkia lähimmäisiä ja kunnioitetaan hengellisiä auktoriteettejä. Se on vahva todistus maailmalle. Ehdottomasti näen sen hyvnä, että veljet ja siskot Kristuksessa tulevat yhteen, kuten vaikka Kristuspäivät ja paikallisella tasolla tehdään yhteistyötä, kuten rukousillat ja evankeliointitapahtumat.

    Jos haluat jatkaa tätä keskustelua, niin pyydä toimitukselta sähköostini. Omalta osalta koen, että näin julkisella seinällä ei tarvitse tätä enää käydä.

    • Pasanen, sinä tunnut osoittavan suurta lähimmäisen rakkautta kommenteillasi. Koska hyvyyttäsi pursuaa suorastaan yli laidan, niin voisit säästellä sitä ja jakaa rakkauttasi oman, täydellisen seurakuntasi keskellä.

      Totean vielä, että uudestisyntyneet luterilaiset eivät vastaa isiensä synneistä, vaan omistaan. Isien syntejä ei myöskään tarvitse puolustella. Omien syntieni kohdalla voin ne tunnustaa ja uskoa anteeksi Jeesuksen Kristuksen täydellisen sovitustyön tähden.

      ”Syyttäjä on heitetty alas taivaasta” Sillä ei ole enää muuta valtaa kuin valheen valta. Room. 8 lopussa kerrotaan, että ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta , joka on meille ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme. Jotkut tosin kovin mielellään yrittävät erottaa Jumalan rakkaudesta. Turhaan he ilmaan innokkaina hosuvat ja luulevat mielipiteillään saavuttavansa jotain hyvää hedelmää.

    • Kari Paukkunen en todellakaan tarkoita että olisit vastuussa isiesi synneistä, vaan nyt tuleekin se että julistatte ensin itsellenne armoa kaikista synneistänne, entä mikä on niiden asema jotka kärsivät teidän synneistänne?

      Eikö ihminen tehdessään syntiä riko Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan?

      Kovin herkästi julistetaan armoa kaikille kaikista synneistä, mutta unohdetaan ne jotka kärsivät synneistä, onko siis armo armoton synnin kohteelle eli niille jotka todella kärsivät toisten pahoista teoista?

Yli-Jaakkola Juha
Yli-Jaakkola Juha
Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Toimin nykyään Kansan Raamattuseuran kaupunkityöntekijänä Turussa. Luottamustehtävänä on Turku Mission toiminnanjohtajan pesti. Kristittyjen yhteys, rukous ja elävä kristillisyys sen monissa muodoissa ovat lähellä sydäntäni.