Lukijani.

"Pappein pitä myös itze oleman walmit hywäl mielellä oppiman Sairaita." Näin säätää vuonna 1688 suomeksi käännetty Kircko-Laki Ja Ordningi 17. luvun 2. pykälässä.

Säädös heijastaa aikansa kieltä. Oppia-sanan merkitys on Kielikellon 3/1994 artikkelissa referoidun Lauri Hakulisen mukaan muuttunut Agricolan aikaisesta sairaan, pyydysten ym. oppimisesta eli katsomassa, noutamassa, kokemassa käymisestä nykyiseen tiedon hankkimisen ja saamisen merkitykseen.

Pappien ja seurakuntalaisten velvollisuus sairaiden oppimiseen perustuu Jeesuksen opetukseen. Matteus 25:36 kuuluu vielä vuoden 1776 kielellä näin: "[Sillä minä olin] Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni."

Vanhastaan oppimiseksi käännetyn sanan pohjana on kreikan 'episkeptomai'. Sen eri merkityksiä Gyllenbergin sanakirjan mukaan ovat 1. *katsella, tarkastaa. 2. käydä katsomassa erit. köyhiä ja sairaita. 3. katsoa jkn puoleen. 4. katsoa (arvostellen ja vertaillen), valita.

Niinpä nykyinen käännös puhuu katsomisesta. "Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

Minua on kuitenkin opetettu, että pelkkä katsominen ei riitä. Sairasvuoteen äärellä on hyvä tapahtua muutakin.

Se jokin muu voi olla vaikkapa sitä, mitä tiedämme oikeaoppisesta kohtaamisesta palmusunnuntaina: "Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella. Terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä."

Koskettaminen tuo - kun Jumala niin suo - tervehtimisen lisäarvoksi tervehtymisen. Siinä on liittymä Jaakobin kirjeen ohjeistukseen.

Vuoden 1776 raamatunkäännös opettaa: "Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen." (Jaak. 5:14) Vuoden 1992 käännöksen mukaan vastaavasti: "Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan."

Kirkon sanasto Aamenesta öylättiin rohkaisee kosketukseen todetessaan, että rukoushetkeen Sairaan luona vaihtoehtona kuuluva voiteleminen öljyllä voidaan omaisten pyynnöstä toimittaa silloinkin, kun kuoleva on tajuton. Jopa tiedottomalta näyttävä voi nimittäin tuntea ja tunnistaa pyhän ristinmerkin otsallaan, ja vaikkei tunnistaisi, tärkeintä on rukous hänen puolestaan.

Sairaan luona käyminen voi olla korkean tunne- tai kiirekynnyksen takana. Yli kolmensadan vuoden takainen kehotus olla valmis vaikeaankin kohtaamiseen "hyväl mielellä" on silti yhä pätevä. Siitä huolimatta, että matkaan ei enää piiskata puolen vuoden palkan menettämisen uhalla.

Sinun

Harmaa rovasti