Kirkko on puheissaan laittanut Jumalan nurkkaan
Luin mielenkiintoisen ja ehkä aika yllättävän jutun Kirkko ja Kaupunki lehdestä. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-on-tyontanyt-jumalan-sivuun-vaittaa-agricolaliikkeen-pappi-henrik-wikstrom#44112e61
Tiivistetysti sen pointit:
- Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikströmin mukaan ev.lut. kirkko on työntänyt puheissaan Jumalan syrjään
= Ollaan kiinnostuttu enemmän ilmasto ja muista ajankohtaisista kuin ikuisuusasioista
= kritiikkiä saa myös vihervasemmisto mielistelevät seurakuntalehdet, joiden esiintuoma Jumala on "suuri tuntematon liberaali"
2. Isoista teemoista ei puhuta sillä tavalla, että ne koskettaisivat ihmisiä vaan ollaan varovaisia
= pelko jäsenten menetyksistä
= kohuista, joita syntyy kun isoista asioista puhutaan. Aina joku suuttuu ja se johtaa tasapainotteluun, miten asioista puhutaan
3. Miten Jumalasta pitäisi puhua Wikströmin mukaan?
"Jumalan olisi oltava niin suuri, että hänen todellisuutensa piiriin mahtuu muutakin kuin suomalaisen keskiluokan elämä. Liian siisti ja ristiriidaton kuva Jumalasta ei anna lohtua niille, jotka kokevat kärsimystä, vääryyttä tai menetyksiä.
– Suurin osa elämän kysymyksistä on sellaisia, että tarvittaisiin voimakkaampi Jumala, jos halutaan, että Jumala on vastaus mihinkään. Sen takia kirkon pitäisi ottaa koko ilmoitettu Jumalan todellisuus enemmän tosissaan. Kyllä kaikessa pitäisi olla ihmeellisyyden silaus päällä ja ihmisten pitäisi tulla kirkossa yllätetyiksi ja haastetuiksi." (Wiksröm, suora lainaus Kirkko&Kaupunki lehden jutusta)
4. Klassisen kristinuskon edustaja
= Kadotus on totta, joten kaikille ei ole luvassa taivaspaikkaa
= Konservatiivit ovat kadonneen ajan edustajia ja omien pikkupiirien pyörittäjiä
= Kristinuskon sanoma on kaikille
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ (lyhyesti)
- Mielestäni Henrik Wikström puhuu asiaa. (En ole häntä koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta eräs tuttavani kuuluu Agricolaliikkeeseen ja on heidän toiminnassan viihtynyt.) Samasta asiasta ovat tosiaan muutkin pitäneet ääntä, mutta asia on tärkeä ja koko kirkon kohtalon kysymys. Jos ei puhuta Jumalasta, Jeesuksesta, armosta, pelastuksesta ja parannuksen tarpeesta, niin mitä jää jäljelle muuta kuin hyväntekeväisyyslaitos.
- On hyvä, että tässä kritisoidaan tasapuolisesti sekä liberaaleja ja konservatiiveja. Peiliin katsomista on jokaisella, sillä kukaan ei omista täydellisen oikeaa Raamattu näkemystä ja ehyintä Jumala-kuvaa.
- Olisin kaivannut vielä jotain konkreettisempaa ja vaikka jonkun Raamattu-sitaatin, mutta varmaan ne ovat hänen kirjastaan luettavissa.
- Jumala tulisi ottaa hänen kokonaisluonteensa kannalta huomioon paremmin. Tämä on monesti haaste. Jumala on rakkaus ja Hän on Pyhä Kaikkivaltias. Sitten miten tämän sanoittaa ja siitä keskustelee ihmisten kanssa on jo oma juttunsa. Niin ja Jumala on hyvä.
- Nyt kun on ilmastoviikko ja luontoteemaa pukkaa, joka paikasta, niin tarvitsee jakaa hieman omaa näkökulmaa tähän teemaan siitä vinkkelistä. Itselle luonnossa kävely parhaimmillaan hyvin hengellinen kokemus. Metsässä olen monet huudot, kuiskaukset ja ylistykset Jumalalle osoittanut. Olen saanut kokea sellaista pyhää rauhaa ja levollisuutta luonnon keskellä. En siis ihmettele lainkaan, että monet Raamatun henkilöt kohtasivat Jumalan luonnon keskellä, kuten Mooses, Daavid ja Jeesus.
- Voisiko tässä olla yksi tapa jolla saataisin tavoitettua paremmin ihmisiä hengellisten asioiden piiriin, niin että ei tehdä hengellisyydestä ja Raamatun sanomasta vesitettyä. Meillä oli itse asiassa juuri teologian opiskelijoiden kanssa luomakunnan sunnuntain messu(harjoitus), jossa päästiin kyllä virsien, saarnan, koristelun ja rukousten kautta hyvinkin luontoteemaan kiinni.
- Varmasti olisi tarvetta tuoda terveellä ja tasapainoisella tavalla esille Jeesuksen kuningas puolta, jossa tulee esiin Wiksrömin kaipaamat voimaakkaamman Jumalan tunnusmerkit.Siispä Psalmit, Jesaja ja Ilmestyskirja voisivat toimia tässä kohtaa. Toki tarvitaan teologeja ja muita, jotka osaavat niistä tuoda esille keskeiset pointit
- Se, että asiasta puhutaan ja ollaan huolissaan on terve merkki ja toivottomasti vaikuttaa myös Jumala-puheeseen kirkossa ja muissa Suomen kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä
60 kommenttia
Wikström: ”Ei ketään kiinnosta semmoinen helppo arjen kristillisyys, jolla tällä hetkellä yritetään pitää tämä instituutio pystyssä.”
Kristilliset elitistit korottavat aina näin itseään. Heillä on jotain ihmeellistä, josta muut eivät tiedä mitään ja mikä muiden pitäisi saavuttaa.
Wikström: ”Vihervasemmistoa kosiskelevat seurakuntalehdet esittävät Jumalan suurena tuntemattomana liberaalina.”
On muotia haukkua kaikkea sellaista, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, vihervasemmistoksi. Temppu on opittu Timo Soinilta ja Jussi Halla-aholta. Se tepsii tiettyyn ihmisryhmään ja sillä saa tämän ryhmä kannatuksen. Wikström pääsi esiin vihervasemmista seurakuntalehdessä, muuten hänestä ei keskusteltaisi 🙂 Olisi kiva tietää, miten Wikström tuntee Jumalan paremmin kuin liberaalit? Sanoitus, joka perustuu oman egon nostamiseen, ei anna hyvää kuvaa sanojasta.
Wikströmin teologia on samaa kuin esikoislestadiolaisilla ymv. sisäpiirilahkoilla. Sen paljastaa hänen ulostulonsa: ”Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi.”
Kirjoitin vastineen Facebookiin, joten lainaan sitä:
”Wikström esiintyy uudistajana, mutta toistaa konservatiivien totuuksia. Kuten kadotusoppia. Kirkko on kääntänyt kaikki tuhoa tarkoittavat sanat kadotukseksi ja jopa lisännyt niitä. Tuho tarkoittaa esim. ilmastonmuutosta, josta pitäisi puhua enemmän, samoin kuin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. On jotenkin kuvaavaa, että oikeamielisyys on käännetty vanhurskaudeksi. Oikeamielinen pysyy maallisessa arjessa, kun taivaallisiin ei yllä. Todellinen muutos on päinvastaisessa suunnassa kuin minne superuskovaiset viittovat menemään.
Niin, ja helvetti muuten on paikka nimeltä Gehenna, Ben-Hinnomin laakso, jossa juutalaiset polttivat lapsiaan baalille (Jer.7 ja 19). Jeesuksen aikana laaksossa oli kaatopaikka, jossa paloi sammumaton tuli. Arvatenkin Jeesus puhuessaan helvetin laaksosta viittasi sen julmaan historiaan, joka kuulijoille oli tuttua. Katolinen kirkko kehitti omat stoorinsa helvetistä, joita Wikström toistaa totuutena. Voiko sitä enemmän olla pihalla Raamatusta, kun ei ymmärrä edes sitä, ettei helvettiin voi kukaan joutua. Mutta voisin minä siellä kerran elämässäni käydä. Löytyy Jerusalemin läheltä.”
Eräs henkilö komppasi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä Wikströmiä: ”Kirkossa ollaan tultu siihen pisteeseen, että Raamatusta voi lukea vain tietyt kohdat, joita alkaa olemaan koko ajan vähemmän ja vähemmän.”
Tämä koskee ennen kaikkea Wikströmiä ja hänen hengenheimolaisiaan, jotka eivät koskaan ole lukeneet jaetta: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” Eikä tämä ole ainoa jae, joka upottaa niin Wikströmin kuin muidenkin konservatiivien rakastaman kadotusopin.
Uskonpuhdistus alkaisi siitä, että luettaisiin kirjoituksia niin kuin ne ovat alkuteksteissä eikä niin kuin alkutekstien pitäisi kirkon teologian mukaan mennä. Näin Wikströmin kaltaisten ylemmyysopista putoaisi pohja pois. Paradoksi on siinä, että ne, jotka eniten vaahtoavat Jumalan tuntemisesta, ovat eniten pihalla Raamatun sanomasta.
Kirkon omina poikina ja tyttöinä me olemme oikein hyviä kristittyjä.Pahat ihmiset ja harhaan joutuneet ovat muulla. Heitä ei kirkon toiminnassa näy. Raamattua lukiessamme ymmärrämme sen sanoman oikein ja haluamme sitä opettaa myös muille. Mikäpä olisi hienompaa, kuin elää näin Jumalan työtoverina ja Hänen hyvässä johdatuksessaan.
Paitsi, että joskus joudumme pahasti pettymään itseemme ja toisiin hyviin uskoviin. Jopa niin katkerasti, että haluaisimme ottaa etäisyyttä koko kirkkoon ja kaikkeen sen touhuun. Pohjalla taitaa olla pettymys Jumalaakin kohtaan. Miksi Hän jotaa minut tälläiseen pettymykseen ja suruun. Kaipaisin rohkaisua ja lohdutusta, mutta Jumala antaa sen sijaan katkeraa surua. Mitä tästä voin oppia?
Sen, että Jos kerran Jumala on rakkaus ja hän haluaa minulle hyvää, niin tämän katkeran pettymyksen täytyy myös olla osoitus siitä. Jostakin syystä Hän siis näkee välttämättömäksi tämän tilanteen. Hänen on pakko toimia minua kohtaa juuri näin. Hän tietää miten suuressa vaaraan joudun, jos jatkossakin luotan omaan suureen hyvyyteeni ja siihen että kelpaan Hänelle. Tämän kohtaamani pettymyksen ja samalla uskoni Jumalan hyvään tarkoitusen merkitys on siinä, että näkisin oman sydämeni louttoman petollisuuden ja raadollisuuden. Kuvitellessani olevani hyvä ja riittävä, olenkin suuressa vaarassa joutua kokonaan hukkaan ja kadotukseen. Oikeasti olen täynnä pahuutta ja vääryyttä ja hyvä vaellukseni on vain naamiota, jonka alle kätkeytyy jumalaton ja Jumalan tahtoa vastustava sisin olemus.
Jollemme kirkossa tätä uskalla nähdä, niin oikeasti meillä ei ole mitään toivoa, eikä tulevaisuutta. Silloin emme roiku yksin Vapahtajamme sovitustyön varassa, vaan alamme pystyttää omasta hyvästä vaelluksestamme itsellemme parempaa pelastajaa. Raamattuakin luemme niiden silmälasien kautta, joiden näkökentässä on oma hyvä vaelluksemme , tai sitten se , että olemme oikeasti Jumalattomia ja syntisiä koko olemuksemme puolesta.
Raamatun sanoma ei siis ole sama kaikille. Toisille sen tutkiminen vie poispäin Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta ja toisia lähemmäksi. Kaikki riippuu niistä silmälasesista, joiden läpi Jumalan sanaa luemme. Jos uskallamme nähdä sen, että Jumalan on pakko antaa meille suuria murheita ja kärsimystä siksi, että rakastaa meitä ja näkee meidän olevan suuressa vaarassa, koska luulemme olevamme oikein hyviä kirkon poikia ja tyttöjä.
50 vuotta kun olen elänyt Jumalan yhteydessä, niin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että Hän on. Jumala eroaa meistä siinä, ettei Hän muutu, eikä petä lupauksiaan. 50 vuotta olen saanut henkilökohtaisesti havaita, että se mitä Hän on luvannut, ni se pelittää. Silloin 50v. sitten menin kirkkoon ja otin uskolla vastaan se mitä sanottiin. Siitä se alkoi, eikä Jumalan lupauksiin ole tarvinnut kertaakaan pettyä. Sellaista ystävää yleesä pidetään hyvin luotettavana. Tietysti voit halutessasi väittää, että ystäväni on vain omia kuvitelmiani. Kuvitelmat eivät kuitenkaan lupaa koskaan mitään.
Kimmo Wallentin minä jätän vielä teille molemmille yhden Tien jolla voi varmistua onko Jumala olemassa, kun Jumala kutsuu voi nöyrtyä parannukseen.
Minulle tämä kutsu tuli omassa suuressa hädässä jolloin HUUUUSIN Jumalalta apua, siis oikeastaan sitä itsekkään tiedostamatta. Jumala kuuli ja kutsui, AAAMEN.
Kirkkomme todistus yläsnousseesta Kristuksesta on asiaa uskossamme mutta on todistusta niin Paavalilta kuin Lutherilta etteivät kaikki ole osallisia Jumalan Armosta oikean uskon omistamisessa missä vielä huomataan Jumalan oikean uskon soivan niille kenelle Jumala tahtoo sen antaa.
Ihmistä ei voida syyttää siitä mitä Hän ei ymmärrä.
Kirkkolaitos, mukaanlukien oma kirkkomme, on hyvä ilmentymä jo pitkään kestäneestä fokuksen luomisesta brändille jolla Ihmisille luvataan hyvää uskossaan.
Asia sinällään on ollut markkinoiden kestävää mutta jatkuuko asia pitkään. Kirkon puolesta puhuvat hyvin, jos ei erinomaisesti, huolitut hautausmaat, nuoriso·,diakonia, ja lapsityö.
Aiemmin olen tuonut esille jonkun asian joilla kirkkomme pääsisi eteenpäin. Halua ei kuitenkaan näytä olevan. Näin olemme todistamassa kansankirkon viimeisiä vielä elinvoimaisia hetkiä.
Edellistä siunaten, Pekka.
Olen samaa mieltä, kuten Henrik Wikström toteaa tuossa raikkaassa artikkelissa, että, jos ja kun ”Jumala on luonut tämän maailman, hänen on pakko olla voimakkaampi, kuin joku seurakuntalehtien suuri tuntematon liberaali”
Kun Wikström toteaa: ”Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi,” niin tämä tuskin sopii ”Antti Kylliäisen seuraajien” ajatusmaailmaan, yhtä vähän kuin Marcus J. Borgin ”Kristinuskon sydämeen”, jossa hän muun muassa toteaa: ”Raamatun käsitykset pelastuksesta keskittyvät tähän maailmaan eivät tulevaan.”
Jumalanpalveluskeskusajatuksesta voi olla useaa mieltä. Miksikähän tätä ajatusta ei haluta katsoa tarkemmin sen realiteetteihin nähden. Yksi syy voi olla puhumattomuus kuka itseasiassa Jumalanpalveluksessa palvelee ketäkin. Kirkkoaktiiveille tilaisuus on varmasti väärti.
Kommentoin fb:ssa samasta aiheesta olevassa ketjussa näin: Siinä kirkossa, jossa minä olen yhteisön jäsenenä ja myös pappina, puhutaan joka viikko ja joka päivä Jumalasta. Olen itse taas sitä mieltä, että meillä on liikaa puhetta ja sanoja ja ei välttämättä oikein puhuttuja sanoja ja liian vähän ihmisten kanssa elämistä ja yhdessä tekemistä. Evankeliumia pitää julistaa ja niin sitä julistetaankin, mutta on turha luulla, että kirkko muuttuu vahvalla tai paljolla puhumisella Jumalasta! Kirkko muuttuu – jos muuttuu – elämällä yhdessä evankeiumia todeksi!
Kirkon toimintaa voi muuttaa vain ne jotka siinä on työssä. Muille se on aika työläs ja turhauttava puuha. Sillä tuloksia on turha odottaa. Joten jos haluat muutoksia, niin mene kirkolle töihin.
Jumalanpalveluksia on ihan turha moittia. Ainakaan jollei itse käy niissä, joka pyhä.Jos käy, niin tuskin paljon moitteensijaa löytyy. Jumalanpalvelusten rikkaus löytyy vain jatkuvan ja ahkeran käytön kautta. Se että suurissa kaupungeissa kävijöitä on vähän, ei johdu jumalanpalvelusten ankeudesta, vaan siitä että isoilla paikkakunnilla yhteisöllisyyttä ei enää ole. Jumalanpalveluksen tarkoitus on rikastuttaa ja hoitaa hengellistä elämää ja sen tehtävän se hoitaa monipuolisesti ja mainiosti. Jos jumalanpalveluksiin halutaan haalia porukkaa, jonkin muun tarpeen, tai syyn tähden, niin se ei oikein toimi.
Luin viittaamasi jutun, ja blogi kuvaa asiaa hyvin.
Kirkon todellisuus taitaa olla juuri sitä mille se näyttää, tuntuu, ja maistuu. Jäsenensä kirkko vielä pitää hyvin.
Ilmoita asiaton kommentti