Tarkoitukseni oli kirjoittaa jotain viimeaikaisesta kirkollisesta uutisoinnista, jossa synkretismi ja kristinuskon ulkopuolisten vaikutteiden pelko ovat nousseet pintaan. Aiemmin kesällä tarkoitukseni oli kirjoittaa jotain Yhdysvaltojen aborttilainsäädännön muutoksesta, joka nousi meilläkin yleiseen keskusteluun ja josta nostettiin kirkollisellakin kentällä esiin niin moraaliin, etiikkaan kuin naisten oikeuksiin liittyvät näkökohdat.

En kuitenkaan pysty ja jaksa tarttua kumpaankaan aiheeseen, sillä olen väsynyt niin keskustelukulttuuriimme kuin kirkkoon tällä hetkellä. Monien mielipidekirjoitusten ja uutisten valossa kristinusko on alkanut näyttää ahdasmieliseltä, tunkkaiselta ja omiin poteroihinsa kaivautuvalta pienen piirin klubilta, joka on kaukana nykyajasta ja ihmisten arkitodellisuudesta, etenkin omastani. Tästä klubista en löydä Jumalaa tai omaa uskoani Hänen armoonsa ja rakkauteensa. Ja siksi olen väsynyt. Ystävieni some-päivitysten perusteella en ole uupumukseni kanssa yksin. Moni asia kirkollisessa keskustelu- ja toimintakulttuurissamme väsyttää.

Olen väsynyt niin monien oikeassa olemisen tarpeeseen.

Olen väsynyt monien tarpeeseen keskittyä oikeaoppisuuden vaalimiseen.

Olen väsynyt erilaisuuden pelkoon.

Olen väsynyt vastakkainasetteluihin.

Olen väsynyt siihen, että itselle vieras nähdään uhkana eikä mahdollisuutena.

Olen väsynyt siihen, että kirkko on kaukana ihmisten arkitodellisuudesta.

Olen väsynyt kirkon hallintokoneiston jähmeyteen ja hitauteen.

Olen väsynyt katsantokantojen kapeuteen.

Olen väsynyt hierarkiaan.

Olen väsynyt kirkon nurkkakuntaisuuteen.

Olen väsynyt siihen, että kaikki eivät ole tervetulleita kirkkoon.

Olen väsynyt tekopyhyyteen ja juhlapuheisiin. Suuriin sanoihin, mutta vähiin tekoihin.

Olen väsynyt siihen, että kirkossa on vallantavoittelua ja oman egon pönkittämistä.

Olen väsynyt yhteisöllisyyden puuttumiseen.

Olen väsynyt kirkollisen representaation rajallisuuteen ja maailman moninaisuuden kieltämiseen.

Olen väsynyt siihen, että kirkkojen ovet eivät ole auki - kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti.

Olen väsynyt siihen, että kirkko ei osaa elää tässä ajassa.

Olen väsynyt siihen, että Jumala hukkuu papereiden ja numeroiden alle.

Olen väsynyt siihen, että emme aina kirkossa näe ihmisiä tilastojen takana.

Olen väsynyt siihen, että Raamattua käytetään lyömäaseena.

Olen väsynyt siihen, että kukaan kirkon johdossa olevista johtajista ei tunnu ottavan kantaa mihinkään.

Olen väsynyt raja-aitoihin kirkon sisällä niin monessa asiassa.

Olen väsynyt siihen, että yksinkertaisista asioista tehdään monimutkaisia.

Olen väsynyt siihen, että huudamme toistemme päälle emmekä halua kuunnella tai oppia toisiltamme.

Olen väsynyt, mutta yritän päästä sen yli, sillä uskon muutoksen kohti rakastavampaa ja avoimempaa kirkkoa ja keskustelukulttuuria olevan mahdollinen niin kirkon työntekijänä kuin kirkon jäsenenä. Luoja meitä tässä auttakoon.