Kirkon viestinnän ei pidä tuottaa sisäpiiriuutisia, vaan aiheita yhteiskunnalliseen aatekeskusteluun.
Suomen median kunnioittava ja ymmärtävä asenne kirkkoa kohtaan on vaihtunut kielteiseksi. Kirkkoa koskevan uutisoinnin kärkenä on viesti siitä, että ihmiset eivät pidä kirkkoa tarpeellisena.
Kirkon ja median suhteita määrittää erilainen työnjako. Kirkon viestinnän pitää kertoa, mitä mieltä kirkko on maailman menosta. Media raportoi, mitä mieltä maailmalla ollaan kirkosta.
Suomen mediakenttä on edelleen aatteellisesti homogeeninen. Isot mediatalot ovat valinneet kirkkoa koskevaan uutisointiin kielteisen perusvireen. Nyt kirkkokriittisyys on siirtymässä myös maakuntien median malliksi.
Kirkon aktiiviväki kritisoi journalistien kristinuskon tuntemusta. On totta, että journalistien enemmistö Suomessa ei tunne kirkkoa muuten kuin pinnallisesti. Mutta mistä journalisti saa kirkkoa koskevaa tietoa?
Minusta näyttää, että kirkon oma viestintä haluaa nopeuttaa dekristianisaatiota. Jos media on nopea, uutisaiheilla kilpaileva ja yksinkertaistava, ei kirkon viestinnän tarvitse olla samanlaista. Jos media raportoi moraaliarvojen muutoksista, olisi kirkon avattava, miltä asia näyttää pitemmällä perspektiivillä. Jos media raportoi työhönsä väsyneistä papeista, on kirkon tuotettava tarinoita väsymättömistä.
Kirkon on mietittävä, miten hidas muutos tai pitkä perspektiivi voidaan kääntää vahvuuksiksi! Median silmissä epäajankohtainen voidaan osoittaa kirkon asiaosaamisella ajankohtaiseksi.
Tulevaisuuden suuri kysymys on se, pystyykö kirkko tarjoamaan medialle omista lähtökohdistaan kasvavaa tulkintaa moraalin historiasta.
Kirkon ja median suhteista keskustellaan tällä viikolla symposiumissa Joensuussa.
Itse kannatan sitä, että kannabiksen lääkinnällistä käyttöä tutkittaisiin nykyistä selvästi enemmän. Koska en ole lääketieteilijä, en ennusta lopputulosta. Pidän kuitenkin mahdollisena, jotta siitä voitaisiin saada elämänlaatua parantava hoitomuoto joihinkin kroonisiin sairauksiin.
Kannabiksen syöpäriski liittyy sen polttamiseen. Jos viihdekäyttö pystyttäisiin rajaamaan tuotteen höyryttämiseen, syömiseen tai juomiseen, terveyshaitoiltaan se olisi selvästi tupakkaa terveellisempi. Objektiivisesti vertaillen sen haitat olisivat todennäköisesti myös pienemmät kuin alkoholilla. Jälkimmäinen vaatisi lisää tutkimuksia.
Itse en kannata kannabiksen viihdekäytön laillistamista. Tiedostan tämän mielipiteen tekopyhyyden, koska en ole kieltämässä alkoholin käyttöä vaikka alkoholin terveyshaitat ovat nykytiedon mukaan suuremmat tai vähintään samaa tasoa kuin kannabiksen.
En näe realistisena, että Suomi dekriminalisoisi kannabiksen viihdekäytön lähivuosien aikana. Toisaalta Hollannissa kannabiksen käyttö on monelta osin vähäisempää kuin monessa Euroopan maassa vaikak Hollannissa sitä saa coffee shopeista ostaa laillisesti. Asialla on monta puolta.
Samoin ikääntyvänä ja saatanallisia selkävaivoja kokeneena olen päätynyt jo ihan itsekkäistä syistä johtuen lääkekannabiksen laillistamiseen. Ja samoin en oikein usko kannabiksen yleisen vapauttamisen tuovan yleisesti ottaen mitään hyvää yhteiskuntaamme. Vastustan!
Ja kun henkilökohtaisista, aihepiiriin liittyvistä mieltymyksistä puhutaan, niin piipusta luovuin, kun kieli ei kestänyt enkä oppinut taitoa, jolla asia paranisi. Mutta sikareita menee kyllä silloin tällöin lämpiminä kesäaikoina sopivan juoman kanssa. Ja tällä tarkoitan oikeita sikareita, joista suosikkini tällä haavaa on Partagas D4.
Kasvien lääkekäyttö on aivan eri asia. Siellä näkyy vihreitten kokouskuvassa vihreät äänestyslaput ylhäällä sateenkaaren alla.