Kirkko itsensä ongelma
Kirkko ,jonka on sanottu liberalisoituneeksi - ei pidä paikkaansa. Vanhan käsityksen mukaan liberaali voi hyväksyä erilaisia käsityksiä,mutta ev.lut. Kirkko on ahdasmielisyydessään ajanut itsensä nurkkaan. Kirkon mielistely ajan hengen mukaan hyljäten sen arvokkaan sanoman , jonka kautta ihmiset ovat löytäneet yhteyden Jumalaan ja kokeneet seurakunnan "armahdetun syntisen" kodiksi. Lupaus ,vanhan virkakannan ,pitkän raamatullisen tradition mukaisen pappeuden salliminen ehtoolliskäytännössä oli valheellista ,koska kirkko ei ahdasmielisyydessään salli sitä. Kirkot ammottaa tyhjyyttä, mutta piispat ja papit varjelevat ettei ehtoollisen viettoa anneta esimerkiksi herätysliikeväelle ja se kohtelu herätysliikeväkeä kohtaan kirkon sisällä on suoranaista halveksuntaa. Kirkko on kaksinaamainen joka julistaa ohjelmillaan avoimia ovia ja sulkee ne pois ,jotka ovat olleet siellä aktiivisessa toiminnassa ja tämä kehitys on seurakunnissa edennyt kohta maanlaajuiseksi ilmiöksi.
Miksi herätysliikekristityt kuuluu kirkkoon, jos siellä ei anneta toimia?
2 kommenttia
Se tilanne mikä seurakunnissa on tällä hetkellä on enemmänkin surullinen eikä se nyt vihaa aiheuta, mutta hiukan täytyy herättää keskustelua vaikka luultavasti ei johda mihinkään. Avoin debatti kirkon piirissä tästä asiasta on suljettu, eikä haluta samaan hengen vetoon kun on mainostettu avointa kirkkoa ,kertoa negatiivista suhtautumista kirkon herätysliikekristittyihin.Henkilösuhteilla tässä asiassa ei ole ihme kyllä ole useinkaan vaikutusta, vaan se on suurimmassa osassa kysymys piispojen kannasta ja voi sanoa että se on kirjoittamaton(tai kirjoitettu,mistä tiedän) sääntö,sillä poikkeuksella että vanhoillislestadiolaiset on eri asemassa . Pappien suhde piispoihin on jokseenkin katsastusmiehen suhde trafiin eli tietty pelko toimia muuten kuin tiedostetettu miten kyseinen piispa suhtautuu asioihin ja papin kanta muuttuu ,jos uuden piispan kanta on erilainen,mikäli pappi itse suhtautuu asiaan myötämielisesti.
Äskettäin kuulin jonkun kertovan siitä miten hankala työkaveri hänellä oli ja nyt olisi pitänyt mennä samaan neuvotteluun tämän kanssa. Kertoja arveli, että nyt olisi tarpeen saada siihen apua, ja meni kertomaan huolensa tutulle psykologille. Tämä kuunteli ja sanoi :” nyt kun olet kertonut tuosta hankalasta työkaverista, niin minusta tuntui siltä, että kerrotkin itsestäsi.”
Tuota kertomusta omaan ja muiden, sekä tuohon blogiinkin peilatessa alan tulla hiukan varovaisemmaksi, siinä millaisena henkilöinä pidän, niitä jotka ei omia mielipiteitäni arvosta.
Ilmoita asiaton kommentti