Helsingin tuomiokirkkoseurakunta on toiminut monelle viranhaltijalle ponnahduslautana ylemmälle oksalle Suomen Siionissa. Tuomiorovasti Mikko Heikasta tuli piispa Espooseen,  kappalainen Olli Hallikainen valittiin Tampereen tuomiorovastiksi, kappalainen Auvo Naukkarinen meni Töölöön kirkkoherraksi. Me puolestamme saimme Matti Poutiaisen Töölöstä omaksi kirkkoherraksemme. Lienee tapahtunut autuas vaihtokauppa? Hallikainen ja Naukkarinen pätevöityivät tehtäviinsä hoitamalla tuomiorovastin tehtäviä vuoden per nenä.

Toisessa aallossa meiltä lähtivät kirkkiksiksi Teemu Laajasalo (Agricola-liikkeen toiminnanjohtaja) Kallioon, johtava kappalainen Marja Heltelä Haagaan ja kappalainen Arto Antturi Pitäjänmäelle. Seuraava aalto parin, kolmen  vuoden päästä pyyhkäisee useammankin pappimme eläkkeelle, mukaan lukien Ruttopuiston rovastin. Siitä se riemu vasta ratkeaakin, kun meidät vanhat kävyt on lopultakin luudittu kuuseen.

Hyväntuulinen ja teräväpäinen Teemu oli pidetty työtoveri, joka Kallion vaalien alla sai aikaan todellisen kansanliikkeen. Häntä tukemaan intoutuivat erilaiset ryhmät perheenäideistä ja nuorista vanhuksiin asti. Äidillisen ihanalla Marjalla on erinomainen kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja pitää kiperissäkin tilanteissa langanpäät tukevasti näpeissään. Helluntailaistaustaisen Arto taas on vahva raamatuissa, kansainvälisissä yhteyksissä ja uusien näkökulmien löytämisessä. Arto ei luottanut vaaleissa apujoukkoihin, vaan jalkautui itse Pitskun maisemiin. Respect!

Jos pakinoitsija Libero, joka aikoinaan vaikutti kirkon liukkaalla pelikentällä, olisi vielä voimissaan, hän varmasti sanoisi, että Tuomiokirkkoseurakunta on toiminut kasvattajaseura(kunta)na monille jaloille pelinrakentajille Jeesuksen tallissa.

Uusin vahvistus hesalaiseen kirkkoherrajoukkueeseen on Kari Kanala suoraan Suomen Turusta Helsingin Paavaliin. Henkilökohtaisesti en häntä tunne, mutta TV:stä hän on tietysti tuttu. Miehestä en siis osaa sanoa mitään, mutta Ensitreffit alttarilla-ohjelma on mielestäni erinomaisen suurenmoisen vastenmielinen produktio.  Toki asiantuntijat pyrkivät tekemään parhaansa, mutta kun se koko formaatti tuntuu olevan pelkkää  avioliiton ja parisuhteen pilkkaamista.

Laajasalon, Antturin ja Kanalan valinnat näyttäisivät viittaavan siihen, että Helsingissä halutaan kirkkoherrakulttuurin muuttuvan.  Nämä herrat eivät suostu kirkolliseen pönötykseen, vaan tahtovat varmasti profiloitua edeltäjiään rennommiksi viranhaltijoiksi. Jokainen näistä on sinut julkisuuden ja median kanssa. Tämä lienee tänä päivänä ehdoton edellytys, kun kirkko kääntää kasvonsa yhteiskunnan suuntaan. Nuo kasvot voisivat olla ystävälliset ja hymyilevät, vastakohtana maan hallitustroikan Sipilä-Stubb-Soinin tylyille ilmeille.

Teemulla ja Karilla on kova duuni saada korjailluksi Helsingin rumimpia kirkkoonkuulumattomuusprosentteja. Arto taas sai vakiintuneimman seurakunnan, jossa tapahtui basistien onnellinen vaihtokauppa: Pystybassoa soittava Martti Pitkänen (ent. Johanneksen itsenäisen seurakunnan pappi) lähti ja tilalle tuli bassokitaran kanssa Arto. Teemun edeltäjä Esa Siljamäki valitteli usein sitä, että asukkaitten vaihtuvuus Kalliossa on niin suuri, että kovin pitkäjänteistä työtä ei voi tehdä. Kallio on lähinnä opiskelijaikäisten nuorten aikuisten läpikulkupaikka.

On mielenkiintoista nähdä, miten tämä LAK-tiimi alkaa pelata yhteen. Jos hengenheimolaisuutta löytyy, niin aivan uudenlaista jälkeä pitäisi ruveta syntymään.  Laajasalolla on hyvät yhteydet YLEen. Ties vaikka LAK voisi saada oman keskusteluohjelmankin telkkariin. Kaikki ovat hyvin verkostoituneita yksilöitä, joten studiovieraistakaan ei tulisi ihan heti pula. Nyt tarvittaisiin töllöön sellaistakin ohjelmaa, jossa kristilliset arvot näkyisivät reilusti. Jumalan nimikin voitaisiin silloin tällöin mainita…

Yritän välttää ylisuuria odotuksia, mutta mahdollisuuksia tuossa yhteistyössä olisi vaikka mihin. Ja Teemua monet kollegani ja minä aiomme äänestää ensi viikon asessorinvaaleissa.  Näin saisimme oman miehemme joka kuukausi kotiutetuksi ainakin tuomiokapitulin istunnon ajaksi takaisin Bulevardi 16 B:hen.

Ja koska on niin, että ruokahalu vain kasvaa syödessä, niin tahtoisin täydentää tuon LAK-trion jossakin vaiheessa kvartetiksi. Nimittäin Ruttopuiston rovastilla on jo valmiina ehdotus tuoksi neljänneksi pyöräksi. Hän on jo tunnettu monipuolisena teologina. Hän on fiksu, mutta myös hauska. Hän kirjoittaa hyvin, kirjoja ja lehtiartikkeleita.

Missä päin Helsinkiä sitten avautuukin seuraava  kirkkoherran virka, niin hae ihmeessä sitä, Jaakko Heinimäki!