Kirkastusta helatorstaihin
Tiesittekö että helatorstainimi on käytössä vain Suomessa. Muualla se on Kristuksen taivaaseenastumispäivä. Aivan samoin kuin vapullakin on meillä oma tuttavallinen nimi, muualla se on kuivasti Första maj, ensimmäinen toukokuuta. Toki Virossa ja ehkä parissa muussa maassa kutsutaan näitä päiviä samaan tapaan erikoisnimellä kuin suomen kielessä. SKS eli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nettisivustot jättävät helatorstain luonteen hieman vajavaiseksi. Ja ne ovat sentään tarkoitetut pysyväksi tietolähteeksi vaikkapa medialle. SKS:n ensimmäinen lause kuvaa päivän luonteen: ” Useimmissa kielissä päivän nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen.” Siitähän toki on kirkollisesti kyse. Englanniksi se on Ascension Day ja saksaksi Christi Himmelfahrt. Mutta ei siis aivan kaikissa. SKS:n toinen lause kuuluu: ”Suomen kielessä sillä on kuitenkin perinteinen, alkujaan ruotsista lainattu nimi, jonka alkuosa hela viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan helg. ” Olisi ollut mukava sanoa, että niin on (varmaan) virossa mutta tuskin monessa kielessä. Ja ennen kaikkea SKS:n olisi ollut syytä tietää, että niin ei ole enää Ruotsissa. Sen verran pitäisi tietoja päivittää.
Ruotsalainen almanakka sanoo yksiselitteisesti: Kristi himmelsfärds dag. ( Aivan samoin kuin vappukin on (vain) Första maj.). Ja ruotsin kirkon käsikirjan mukaiset nettisivut sanovat päivästä samaan tapaan ”Herre över allting är tema för Kristi himmelfärds dag.”
SKS:n teksti voi siis antaa kuvan, että Ruotsissakin päivä on vielä ”pyhä, helga torstai”, helatorstai.
Mutta ei, vain meillä on helatorstaimme.
Opillinen kirkastus helatorstaille olisi myös aiheellista. Liian moni Suomessakin on jopa tietämätön (unohtanut) helatorstain merkityksestä ja siitä mitä Jeesus tuolloin opetti ja teki. Eilen viimeksi kuulin tämän mielipiteen yhdeltä nuorelta aikuiselta. Minulle Jeesuksen opetus on tärkeintä juuri hänen viimeisissä ikään kuin ”testamenteissa” omilleen, joille hän antoi helatorstaina ohjeen odottaa voiman saamista korkeudesta eli Pyhän Hengen kastetta helluntaina. Tämä aktiivinen opetuslapsille suunnattu opetus jää kovin vähälle huomiolle. Olen saanut kokea aiheesta vähän samanlaisen johdatuksen vuonna 1978 ja ihmettelyn aiheen kuin Pietari kokea johdatettuna Corneliuksen kotiin, jossa Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä pakanoita(lue Apt.t.10:1-11:18). Onko meillä silmät ja korvat suljettu tältä Jeesuksen lupaukselta omille uskoville seuraajilleen voimaksi lähetystyöhön? Lähetystyömme on ainakin kovin vähäistä ja yhä enemmän humanismia kuin evankeliumin aktiivista julistusta.
Sana tulee suomenkinsanasta heleä, meillä oli jo muinoin mm. helavalkeat ja Sääksmäen Ritvana helka-juhlat. Tarkoitti valon (hel) voittoa pimeydestäeli liittyi kevään heräämisen juhlintaan:
Taivaannaula: ”Kevään ja lumien sulamisen myötä juhlat siirtyivät luontoon: niityille, pelloille, lehtoihin ja vuorille. Joidenkin helk- tai hiisi-alkuisten paikkojen tiedetään olleen hela- eli helkajuhlan viettopaikkoja. Juhlan vietolla varmistettiin peltojen ja vainioiden hedelmällisyys ja hyvä sato. Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamalla on poltettu onnea tuovia helavalkeita, joiden ympärillä laulettiin, soitettiin ja tanssittiin.
Valkeita poltettiin helatorstain aattona tai paikkakunnasta riippuen myös muina ajankohtina aina helluntaihin tai juhannukseen saakka. Tulia saatettiin myös polttaa useana peräkkäisenä iltana. Gananderin 1700-luvun kuvauksen mukaan hämäläiset huvittelivat helavalkean ääressä hyvää olutta juoden, soittaen ja hypellen. Tyttöjen piti saada helatorstain aattona heila itselleen. Jos ei saanut sinä yönä poikaa viereensä, ei saanut muulloinkaan koko vuotena.”