J.L. Runeberg: "Jättekul"
J.L. Runeberg on kansallisrunoilijamme, joka on kirjoittanut kaikenlaista hyvää ja ihanaa. Lieneekö hänelle kuitenkin sattunut ajattelematon lausahdus sanoittaessaan sävelmää ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”(Vk490) ?
Neljännessä säkeistössä Runeberg kirjoittaa ihmislapsen olevan ”varten taivasta luotu”. Anteeksi vain, Johan Ludvig, mutta eikö Raamattu kerro asian ihan toisella tavoin?
Isosta Kirjasta voi parin ensimmäisen luvun perusteella havaita, että kyllä meidät ihmiset on luotu paljon taivasta matalammalle tasolle: ”viljelemään ja varjelemaan maata”. Taivaaseen menosta puhutaan sitten vasta Jeesuksen tultua maan päälle. Asia yllyttää ajatteluun taipuvaisen lukijan kriittiseen pohdintaan: Tuliko "maapallosta paratiisi"-projektille samanlainen merkintä kuin peruutetulle lennolle, ”cancelled”? Voiko Kaikkivaltiaan hanke epäonnistua niin että Hän kuitenkin voi säilyttää kaikkivaltias-statuksen?
Raamattu kertoo ratkaisun, joka ainakin minun mielestäni on looginen. Ymmärrätkö sinä sen johdonmukaisena, siitä haluaisin viritellä keskustelua. Näin se menee.
Ensimmäinen Aadam myi meidät kaikki kuoleman orjuuteen. Roomalaiskirjeen 5. luku jakeesta 12 alkaen kertoo Jeesuksen keskeisestä roolista asioiden kuntoon saattajana. Jakeessa 19 todetaan: ”Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.” Myös 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvussa Vapahtajamme roolia kuvaillaan Raamatun alkuun peilaten ”viimeiseksi Aadamiksi”(1.Ko15:45)
Joten: Aadam myi ihmiskunnan orjuuteen, josta Jeesus meidät lunasti. Eikö ihmiskunnan siis pitäisi jatkaa siitä, mihin ensimmäinen Aadam lopetti?
Raamattu on pullollaan ennustuksia siitä, miltä maapallo tulee vastaisuudessa näyttämään. Luehan vaikkapa Jesajan kirjan futurologiaa, luvut 11 ja 65 ketovat jo paljon. Itse Kristuskin mainitsi vuorisaarnassa ne, jotka ”tulevat perimään maan”, ilmeisesti Psalmeja siteeraten(Mat5:5;Ps37:11)
Miksi uskonnollisessa kielenkäytössä niin usein puhutaan taivaaseen menosta ja niin kovin harvoin maan perimisestä?
Mutta vielä hiukan myönteistä Runebergistä tähän loppuun. Kun hänet suurella todennäköisyydellä tullaan herättämään kuolleista, voisin kuvitella runoilijamestarin sanovan: "Johan, johan olet hienoon paikkaan herätetyksi tullut.”
Tai voi tietysti olla niin, että toteamus on hänen äidinkielellään ja tiivistettynä: ”jättekul”.
9 kommenttia
Nykyisessä ruotsinkielisessä virsikirjassamme jae sanotaan: Jag är en planta uti din gård, för evigheten uppdriven, jag var knappt till när i fadersvård åt dig jag redan blev given.
Tässä tulee selvästi näkyviin kuinka meidät on kasteen välityksellä nostettu ikuisuutta varten. Tuskin olemme alkaneet olla olemassa, kun meidät jo kasteessa annettu Jumalan isälliseen hoitoon.
Vanhan kirkon opettajat ovat yksimielisesti todistaneet siitä, että meidät on kasteessa otettu iankaikkisen elämän osallisuuteen.
Esimerkiksi kirkkoisä Augustinus sanoo, että uudestisyntyminen kasteessa on suurempi kuin luonnollinen syntymämme. Luonnollisessa syntymässämme me synnymme vain tätä ajallista elämää varten, mutta kasteessa me synnymme iankaikkiseen elämään. Kasteen antama lahja luonnolliseen syntymäämme verraten siis on niin paljon suurempi kuin rajallisen ajan rahtusen suhde ikuisuuteen.
Raamatun linjausta aivan lyhyesti
Kuolemattomuudesta
Alkuperäinen luomisen tila merkitsi sitä että kaikki oli hyvää. Tämä merkitsi mm. kuolemattomuutta. Syntiinlankeemuksen mukana tuli kuolema: ”Synnin palkka on kuolema.” Kristus tuli pelastamaan kuolemasta: ”Kuolemalla kuoleman voitti.” Viimeisellä tuomiolla kuolema henkivaltana kukistetaan. Se heitetään ikuiseen tuleen. Eli siitä siis tulee täysin loppu ja tämä kuoleman vallan loppuminen on ikuinen. Viimeisellä tuomiolla Jumalan siunatuille annetaan ikuinen elämä ”valmistettu maailman perustamisesta asti”. Matt. 25.
Tehtävänannosta Jumala pani ihmisen hoitamaan luomakuntaansa. Työ oli luomiseen liittyen hyvä. Työn raskaus tuli mukaan vasta syntiinlankeemuksessa, ”otsasi hiessä”. Jumalan ikuisuudessa Jumalan ylistys on Jumalan kansan ikuinen riemutehtävä.
Koska sekä paratiisin työ että uudistuneen paratiisin ikuinen elämä ovat olleet Jumalan suunnitelmissa jo luomisesta asti niin niitä ei pidä ajaa toisiaan vastaan vaan ne kuuluvat yhteen. Tämä yhteenkuuluvuus tulee esille myös Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, missä lähdetään liikkeelle Jumalan ajatuksista jo ennen maailman perustamista ja missä taivas ja maa yhdistetään ja lopulta päädytään nykyisen maailman kautta tulevan maailman näköaloihin.
Tässä aivan lyhyesti muutama näkökohta.
Hyvä, että alkukieliseen teksttin palattiin! Jäin myös miettimään ”varten taivasta luotu” -teemaa siltä kannalta, että taivaallinen Jumala loi Raamatun mukaan ihmisen kuvakseen Genesis 1:26-27.
Vosiko ”taivasta varten luotu” metaforisesti tarkoittaa ”armon lapsiksi tarkoitettu” eli sitä kautta ylösnousemukseen (taivaaseen) tarkoitettu? Mehän voimme kieltää armon ja taivaan maan päällä pyhästä tarkoituksesta huolimatta Mutta ylipäänsä kaunokirjallisuuden kielikuvat ovat aika väljiä suhteessa teologiseen tekstikriittiseen luentaan.
Kirjoittaja
Rauli Toivonen
Olen Jehovan todistaja Pyhäjärveltä. Leipäni olen ansainnut perheelleni viimeiset 35 vuotta opettamalla kemiaa ja matematiikkaa paikallisessa lukiossa. Lokakuun alusta 2017 siirryin eläkkeelle ja opetan nyt kanssaihmisilleni vain Raamattua. Harrastan liikuntaa varsin tarmokkaasti: pallopelejä, kuntosalia ja lenkkejä kuuluu viikottaiseen ohjelmaani. Olen kolmen lapsen isä ja myös kolmen lapsen isoisä. Vaimon kanssa yhteistä taivalta on tänä vuonna 42 vuotta. Voit kirjoitella minulle myös meiliä osoitteseen raulitoivonen1@gmail.com
Luterilaisena kristittynä allekirjoitan täysin Runebergin ajatuksen: ”Mä taimi olen Sun tarhassas ja varten taivasta luotu.” Kristittyjen raamatussa on sanat: ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim. 2:4)
Ilmoita asiaton kommentti