Mitä merkitsee kääntää selkänsä maailman houkutuksille?
Jättää hyväpalkkainen työ ja hypätä pois oravanpyörästä.
Hylätä kalenterit, kännykät, tietokoneet ja kellot.
Vaihtaa melu ja kuumeinen kiire hiljaisuuteen ja rauhaan.
Luopua turhista tavaroistaan, antaa rahat köyhille.
Valita mieluummin naimattomuus kuin seksi.
Paastota ruuasta mieluummin kuin istua lihapatojen ääressä.
Jotkut sanovat EI vallalle, julkisuudelle, rikkauksille.
Miten ihmeessä jotkut ihmiset päättävät kieltäytyä asioista, joista valtaosa
ei kuuna kullan valkeana tahtoisi luopua?
Millä tavalla vähemmän on enemmän?
Enemmistöön kuuluminen ei taida olla valinta lainkaan,
vainko kieltäytyminen siis on?
Kuolleet kalat eivät vastavirtaan ui…
Vai pääsitte keltaiseen lehdistöön Kouvolan Sanomien lisäksi. Eiköhän se siipi ole ihan hyvä. Muistaakseni siellä ne ovat kirkkoherrojenkin kuvat. Veijolle terveisiä. Katsoin kuvaa ja ymmärrän mietteet. Parempi pitää tosiaan poissa Jumalanpalveluksista. Lapsetkin siellä käy ja usealle riparilaiselle kirkon menot liturgia nuotteineen jo itsessään ovat vieraita..
Särkiö harhauttaa kuin sotilas taistelussa: ”Tulisiko kirkon pyytää anteeksi sitä, että se oli silloin – ja on edelleen – parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla?”
Ei! Anteeksi tulisi pyytää niitä asioita, joista kirjoitin.
Kauko Tuovinen
punaorvon poika
Tampere
Piispa Särkiö kirjoitti tahallaan asian vierestä, kun ei halunnut puhuttavan Johanssonin ja Collianderin armottoman epäkristillisistä tai epäkristillisen armottomista lausunnoista vuonna 1918. Hän on pukki kaalimaan vartijana. Samaa politiikkaa ja henkeäkin – ei kovin pyhää – tuntuu hänessä olevan kuin mainitsemissani kirkkoruhtinaissa.
Anteeksipyynnön asemesta hän ilkeää valittaa sitä, että ”valkoinen osapuoli on jäänyt altavastaajana puolustautumaan”. Hävetkää, piispa!
Entä häpeääkö kirkko?
Olen ollut paikalla, kun luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa pitivät rukoushetken vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudoilla Hennalassa. Samoihin aikoihin noin 10 v sitten toimitettiin punaisten hautojen siunaamisia, jos niitä ei olleet aiemmin siunattu. Tammisaaressa hautojen siunaamistilaisuudessa piispan puhe sisälsi anteeksipyyntöä 90 vuoden takaisen kirkon laiminlyönneistä. Mitä muuta olisi tehtävä?
Kauko Tuovinen, miten valtio toimisi tänä päivänä, jos vieraan vallan edustajat yllyttäisivät maan kansalaisia aseelliseen vallankumoukseen? Entä miten toimisi kirkko? – Itä-Ukrainassa on tämän kaltainen tilanne ollut käynnissä vuodesta 2014. Donetskin kapinalliset ryhtyivät vallankumoukseensa muutamia kuukausia blogitekstini kirjoittamisen jälkeen. Tänään itsenäisyyspäivänä toivon, ettei sama tilanne tule enää Suomeen.
Tässä osoitteessa esitellään rukoussunnuntaita ja näytetään päivän tekstit
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-9-5-2021/
Temat för bönsöndagen presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-9-5-2021/
Päivän rukoushetket näytetään täällä
https://kirkkokasikirja.fi/jp/paivan_rukoushetket.html
Lutherin aamu ja iltarukoukset voi lukea täältä
http://katekismus.fi/raamatturippi/42.html
Tidebönerna kan läsas här
http://kyrkohandboken.fi/gt/tideboner.html
och morgon och aftonbönerna här
http://katekesen.fi/bibelnbikten/42.html
Moni halveksii Kristittyjä sekulaarin maailman piirissä, mutta meille, jotka tunnemme ja tiedämme, että on Herra, joka kuulee, Hän on Kaikkivaltias.
Danielin kirjassa on hieno kohta:
”Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.” Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: ”Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.
Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky. Dan.9:19-23
Ismo
Kiitos sinulle puheenvuorostasi ja erittäin hyvästä raamatunkohdasta!
Inhimillisesti ajatellen rukous on järjetöntä, mutta hengellinen ihminen näkee asian toisin.
Jos Jeesus saa vaikuttaa ihmisessä niin Raamatun mukaan ”hänen sisimmästään on juokseva elämän veden virrat.” Hän ”rukoilee lakkaamatta” ja Herra kuulee häntä ja käyttää häntä kanavana siunatessaan toisia.
”Anokaa niin teille annetaan” on varma lupaus, mutta usein Jumala ei vastaa rukoukseen niin kuin olemme pyytäneet vaan vastaa aivan eri tavalla kuin olemme toivoneet.
Kun pyydämme Jumalaa siunaamaan itseämme tai toisia, Hän lähettääkin odottamattoman vaikeuden elämään ja vasta aikojen perästä saatamme ymmärtää, että se olikin Jumalan vastaus rukoukseemme.
Meillä saattaa olla sellainen käsitys, että Jumala aina vastaa rukoukseemme huolimatta siitä millainen suhde meillä on Häneen.
Jeesus sanoo Matt.5:ssä, että on turha käydä rukoilemaan Jumalaa jos tunnolla on jotakin toista ihmistä tai Jumalaa kohtaan.
On ensin tunnustettava erheensä ja vasta sitten voi käydä Jumalalta jotakin pyytämämään.
Miksi Jumala on sitonut itsensä omiensa rukouksiin, on arvoitus, mutta Raamattu osoittaa tämän todeksi.
Hän haluaa meidän rukoilevan, mutta huomauttaa kuitenkin ettei Hän meitä ”monisanaisuutemme takia kuule”, vaan ainoastaan niitä, jotka rukoilevat Häntä ”Hengessä ja totuudessa.”
Jumalan sanasta saamme lukea miten Hän hylkää niiden rukoukset, jotka itseensä luottaen tulevat Hänen eteensä, mutta että Hän kuulee pienimmänkin huokauksen sen huulilta, joka tietää olevansa kelvoton syntinen, eikä voi mihinkään omaan ansioonsa vedoten odottaa Jumalan vastaavan hänelle vaan ainoastaan turvautumalla Hänen armoonsa huudahtaa alinomaan: ”Ole minulle syntiselle armollinen!”
Jorma
Kiitos puheenvuorostasi. Tuot esille useampia rukoukseen liittyviä näkökohtia.
Rukoileminen ilmaan, tai näkymättömään, on jotain erilaista kuin, että kumarrutaan kuninkaan, tai keisarin eteen armoa anelemaan.
Kuninkaalla oli kaikki valta joko päästää vapauteen, tai jos rikos oli suuri kuten kuninkaan vastainen kapinanlietsonta, kuningas saattoi tuomita kuolemaan. Uskonnollisesti sitä sanottiin armokuolemaksi, koska näin rikollisessa oleva synti lähti maailmasta ja myös rikollisesta, koska hän ei enää voisi tehdä syntiä.
Rukoilemisen analysoinnissa modernimmasta näkökulmasta, voisi pohtia sitä, että onko olemassa joku kenttä johon voisi vaikuttaa rukoilemisella tai sanattomilla toiveilla. Ikäänkuin, ajatus olisi jo toimiva mekenismi, eli teko. Telepaattinen puhelu tai viesti .
Ja voisko rukousuutinen levitä sieltä telepaattisesti useille vastaaottajille, joilla antennit ovat kunnossa. Näin tulee todistetuksi se, että mitään välimiehiä ei tarvita vaan jokainen voi lähettää viestejä ihan suoraan. Ja saada ehkä myös vastauksia, jolloin puhmme jo interaktiivisesta, eli vuorovaikutteisesta viestinnästä.
Oletus on tietenkin sen luonteinen, että tällainen on, koska rukoillaan. Eli viestin vastaanottaja olisi olemassa. Kun myös vastauksia monet kertovat saaneensa, se kertoo, että suora yhteys toimii.
Tämä ei tietenkkään puhu sen puolesta että valmis ohjelma olisi olemassa, että maailman ja jokaisen elämä olisi lukkoonlyöty ja kudottu jo kohdussa, koska valmista elokuvaakaan ei voi muuttaa kekivälissä, vaikka haluaisi varoittaa, että murhaaja on tulossa juokse karkuun, ei, sitä ei voi muutaa se menee sellaisena kuin ohjaaja on sen rakentanut,,, loppuun saakka.
Joten en osaa sanoa lopullista tästäkään asiasta, koska vaihtoehdot eivät sovi samaan kuvaan.
Tarja
Kiitos kommentistasi. Kiitos pohdiskeluistasi.
Rukouksen voimaa ei pidä missään mielessä verrata ihmisen omiin henkisiin voimiin. Näiden voimien rajallisuus on suhteellisen pieni ja niiden perustana on yksinomaan ihmisen omat luonnolliset voimavarat.
Rukous sen sijaan on keskustelua Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa. Rukouksessa asiat esitetään hänelle ja on kokonaan hänen oma asiansa, missä määrin hän katsoo tarpeelliseksi vastata näihin pyyntöihin.
Koska hän tietää kaiken ja myös rakastaa meitä, niin hänellä on mahdollisuus ratkaista onko pyyntö lainkaan hyväksi vain olisiko lopputulos suorastaan huonompi kuin sen toteuttaminen.
Toisiinaan hän katsoo että vastaus on mielekästä antaa ja silloin hän toimii sen mukaisesti mikä kokonaisuuden kannalta on parasta.
Toisinaan hän näkee että itse pyyntö on hyvä ja hän haluaa vastata, mutta toteaa, ettei ajankohta vielä ole oikea. Vielä pitää odottaa ajankohtaa sekä silloin myös huomata, missä muodossa.
” Herra kuule, Herra anna anteeksi…. ”
Muistelen että raamatussa lukee näin:
” Olen tehnyt itseni tunnetuksi, Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisille Jumalana Kaikkivaltiaana, mutta nimellä Herra, en ole tehnyt itseäni tunnetuksi. ”
Tämä tuli nyt, ulkomuistista.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Daniel 9:19
Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.”
1. Moos.
4:26 Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
28:13 Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.
2. Moos.
3:15 Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
3:16 Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: ’Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä.
6:2 Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Herra.
6:3 Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ’Jumalana Kaikkivaltiaana’, mutta nimelläni ’Herra’ en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.
6:6 Sano sentähden israelilaisille: ’Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla.
”Kuninkaalla oli kaikki valta joko päästää vapauteen, tai jos rikos oli suuri kuten kuninkaan vastainen kapinanlietsonta, kuningas saattoi tuomita kuolemaan. Uskonnollisesti sitä sanottiin armokuolemaksi, koska näin rikollisessa oleva synti lähti maailmasta ja myös rikollisesta, koska hän ei enää voisi tehdä syntiä. ”
Jatkan vähän tätä kappaletta, koska siinä oli eräs juttu, eli kapina ja uskoonnollinen harha.
Ei tietenkään ole varmaa, että kapinassa yhden kuolemantuomio kaikkien kapinallisten puolesta, toimisi niin, että ne muut lopettaisivat kapinan, pelosta tai johtajansa uhrikuoleman takia. Ja näin ’syntinä ’ pidetty lähtisi kokonaisuudessaan ja alamaisuus olisi taattu.
Koska toinen vaihtoehto on se, että se vahvistaa kapinaa, se tuo lisää joukkoja mukaan. Kuningas on osoittanut julmuutensa, se halutaan kostaa, vaikka viimeiseen mieheen.
En tiedä mitä halusin sanoa, mutta tulipahan sanotuksi, kun ajatus virtasi kuin keväinen puro. Jotakin evankeellista tässäkin on, mutta en osaa sanoa mitä se on.
Tarja
Näin keväällä saakin olla ”kevättä rinnassa” ja mielikuvitus vähän lennellä. Saa antaa ajatustensa hypellä kuin vasikat kesälaitumelle päästesssään.
Sanan ”armokuolema” olen mieltänyt sellaisiin entisaikojen sotien tilanteisiin, missä joku sotilas oli niin vakavasti haavoittunut, ettei hänellä enää ollut mitään toivoa toipua. Silloin katsottiin paremmaksi antaa kaverille ”armokuolema” ettei tämän tarvitsisi kitua pidempään. Muinoin esim venäläisillä ratsusotilailla oli aivan erityinen veitsen tapainen teräase, jolla pystyi tällaisen pahasti haavoittuneen lopettamaan naamasuojuksen ristikoiden läpi niin että tuo toimitus sujui mahdollsimman nopeasti ja tehokkaasti.
Entisajan hallitsijoilla oli valta tiettyjen olosuhteiden vallitessa määrätä joku kuolemaan. Nykyisin kuolemantuomioiota käytetään vain muutamissa maissa. Monessa maassa ne on jo saatu loppumaan.
Suomessa valtaosa kuolemantuomioista lopetettiin 1800 -luvun alkupuolella, kun Venäjän keisari määräsi nämä elinkautiseen vankilaan. Tästä puolestaan seurasi se, että vankiloiden tilat loppuivat kesken. Tämän hoitaakseen keisari määräsi muuntorangaistukseksi Siperiaan karkoituksen. Näin saatiin työvoimaa muutamille vaikeasti asuttaville seuduille. Käytännössä vain harva palasi tuolta takaisin, koska olosuhteet olivat useinkin niin vaikeita, että moni sairastui tai muutoin menehtyi.
Runsas sata vuotta sitten noita Siperiaan karkoituksia käytettiin myös sellaisiin henkilöihin, jotka Venäläinen hallinto katsoi olevan poliittisesti vaarallisia.
Jotkut kapinat syntyvät siksi että esivalta ei ole huolehtinut alamaistensa tarpeista ja kansa nousee vastustamaan hallintoa.
Ongelmallisia ovat sellaiset kansannousut, joiden takana on jonkun toisen maan syöttämä maan heikontamiseen tähtäävä ujutus. Tätäkin on esiintynyt kautta koko historian ajan.
Valitettavan usein tuollaiset kansannousut aiheuttavat valtavan suuri menetyksiä kun väkivalta ja sekasorto pääsee valtaan ja ihmiset alkavat tappamaan toisiaan, varastamaan ja ryöstämään toisten omaisuutta sekä seksuaalisessa käyttäytymisessä raiskaamaan uhrejaan mitä väkivaltaisimmissa tilanteissa.