Piispainkokouksen selvityksessä 2010 muistutetaan niistä periaatteista, jotka kuuluvat kunnioittavaan kohtaamiseen. Selvityksen mukaan ”kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.” (Parisuhdelain seuraukset kirkossa, s. 129).
Minua vaaditaan siis määrittelemään 1.3.2017 alkaen joidenkin lähimmäiseni laillisesti soplmittu avioliitto ei-avioliitoksi.
Kieltäydyn luopumasta luterilaisuuden periaatteesta, että avioliitto on maallinen järjestys, jonka ehdoista säätää valtiovalta CA 16, CA 28, VK liite: Avioliittoon vihkiminen. Jos kirkon tunnustusta tässä asiassa muutetaan, joudun luonnollisesti harkitsemaan syntynyttä tilannetta. On tärkeä huomata, että Tunnustuskirjojen kohdat, joissa puhutaan miehen ja naisen välisestä avioliitosta, liittyvä kontekstiin, jossa puolustetaan avioliittoa selibaattivaatimuksia vastaan. Sen sijaan avioliiton määrittäminen maalliseksi järjestykseksi liittyy nimenomaan yhteyksiin, joissa halutaan rajata avioliittoasiat pois kirkollisesta vallankäytöstä.
Kohta puoli vuosituhatta luterilainen kirkko on vihkinyt ne, jotka valtio on pyytänyt vihkimään. Avioliittokäsitys on ollut yhtenevä valtion kanssa. Kun valtion laki ja käytännöt ovat muuttuneet, myös kirkko on seurannut ilman eri päätöstä. Kieltäydyn hyväksymästä sitä, että tämä vuosisatainen käytäntö hylätään ilman perusteellista valmistelua ja laintasoista päätöstä, pelkällä toteamisella.
Kieltäydyn rikkomasta valtion virkamiehen valaani, jossa olen sitoutunut yhteiskunnan laillisiin järjestyksiin, joihin Suomen lain mukainen avioliitto kuuluu.
Avioliittoon vihkimisen ja avioliiton siunaamisen kaavojen opastustekstejä ei ole hyväksytty sitä varten, että niillä määriteltäisiin sitä, mikä kuka voidaan vihkiä avioliittoon. Sen sijaan KJ:ssä on säädetty kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdot: kirkon jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Avioliiton siunaamisen ehdot ovat vielä yksiselitteisemmät: ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.” KJ2:20. Pidän arveluttavana sitä, että jossain toisessa tilanteessa päätettyjen toimituksen sanamuotojen perusteella rajoitetaan seurakuntalaisen laissa säädettyjä oikeuksia.
Kieltäydyn suostumasta siihen, että minulle määrätään virkavelvollisuudeksi olla pitämättä lähimmäiseni avioliittoa avioliittona.
En ehkä ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat mutta en näe perusteita että valtio voi pakottaa kirkon vihkimäån samaa sukupuolta olevia.
Toki valtio voi niin halutessaan peruuttaa kirkolle delegoimansa virkatehtävän.
Tuskin peruuttaa. Silloinhan se edellyttäisi sen peruuttamista kaikilta muiltakin uskonnollisilta yhteisöiltä.
Tuskin. Teoriassa mahdollista yhdeltäkin uskontokunnallata, joka ei täytä koko virkatehtävää valtion edellyttämässä muotissa.
Suomessa taitaa kyllä olla niin, että yksikään kristillinen kirkkokunta ei vihi muita kuin yhden miehen ja yhden naisen muodostamia avioliittoja, ei nyt eikä tulevaisuudessa,
Salme: ”Suomessa taitaa kyllä olla niin, että yksikään kristillinen kirkkokunta ei vihi muita kuin yhden miehen ja yhden naisen muodostamia avioliittoja, ei nyt eikä tulevaisuudessa”
En nyt olisi ihan noin varma asiasta. Voipi olla myös niin, että vihkii tai sitten ei vihi kohta puoliin enää minkään sorttisia pariskuntia.
Mikään islamilainen yhdyskunta ei tule homoja vihkimään eikä sitä kukaan tule vaatimaankaqn. Ja koska näin on, valtio ei voi vaatia sitä kirkolta
Sari R-L: ”Minun mielestäni “luonnollisuus” ei mitenkään edellytä sitä, että kirkko .. jne”
Sari, nyt kannattaa olla tarkkana. En kirjoittanut mitään ”luonnollisuudesta”, vaan käytin sanaa ”luonnollisesti” kontekstissa, josta selviää, että kirkko opettaa omilla perusteillaan avioliitosta toisin kuin sekulaari yhteiskunta. ”Luonnollisesti”-sanan synonyymi on sana ”tietysti”.
Loput kommentistasi on tästä johtuvaa väärintulkintaa.
Jouni T.,
Ymmärrän kyllä, ainakin osittain, kommenttisi ”luonnollisuus”-sanasta, mutta miten niin loput kommentistani on siitä johtuvaa väärintulkintaa?
Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että asioita lakaistaan maton alle sillä perusteella, että ”kirkko opettaa luonnollisesti/tietysti avioliitosta omilla perusteillaan”. Kyllä näitä kirkon omiakin perusteita pitää voida arvioida kriittisesti, paitsi naisten, seksuaalivähemmsitöjen, myös muiden ihmisryhmien suhteen.
Kun esimerkiksi tieteen ja kristinuskon suhteesta puhutaan, vakuutetaan usein että kirkko arvostaa tieteellistä tutkimusta ja että kirkko käy dialogia tieteellisen tutkimuksen kanssa. Myös tässä homoseksuaalisuuskysymyksessä vakuutetaan näin. Ja sitten kuitenkin – ihan liian usein – piiloudutaan ”kirkko opettaa omista perusteistaan käsin”-argumenttien taakse kun esim. seksuaali-psykologiasta, etiikasta jne. käsin esitetään kritiikkiä kirkon homoseksuaalisuuslinjauksia kohtaan.
Sari R-L: ”Miten niin näkemys ja opetus siitä, että homoseksuaalien tulee elää selibaatissa (jos eivät sitten solmi avioliittoa eri sukupuolta olevan kanssa), ja että itsetyydytys on syntiä, edustaa kirkollista äärilaitaa? Näin opettavat kirkon virallisista lähetysjärjestöistä Kansanlähetys, SLEY, SLEF, Kylväjä ja Sansa, jotka opettavat Tosi Rakkaus Odottaa-opetuksen mukaan.”
Sen verran tunnen näitä em. järjestöjä, että niidenkin keskuudessa asioista on erilaisia tulkintoja ja painotuksia. Ihanteita voi kukin taho vapaasti luoda, mutta realiteettien kanssa on elettävä.
Maailma ei taida olla niin musta-valkoinen kuin kuvittelet sen olevan. Ei edes meidän konservatiiveiksi leimattujen kohdalla.
Se on totta, että kirkon virallinen kanta on avioliitosta yhä se, jonka mukaan (ainakin meidän pappisvalamme vannoneiden) on kirkossa opetettava. Muuten emme taida olla uskottavia.
Jouni Turtiainen. Niinhän sitä luulisi mutta todellisuudessa pappi saa opettaa avioliitosta ihan mitä haluaa.
Jouni T.,
Sanot, että homosuhteisiin kielteisesti suhtautuvien kirkon virallisten järjestöjen keskuudessa esiintyy erilaisia tulkintoja. Tämä on aivan varmasti totta. Mikään ihmisten luoma yhteisö ei voi olla niin totalitaarinen etteikö sen jäsenistön keskuudessa esiintyisi erilaisia tulkintoja asioista. Ihmisten ajatuksia ei voi koskaan kokonaan hallita. Silti yhteisöissä voi olla niin voimakkaita hegemonisia/hallitsevia näkemyksiä asioista, ja niihjn perustuvia käytäntöjä ja elämäntapanormeja, että tosiasiallisesti ihmisten voi olla vaikea tuoda eriäviä näkemyksiään esiin esim. yhteisissä tilaisuuksissa tai harjoittaa näkyvää toisinajattelua. Saatikka elää tavalla joka on väärin, yhteisössä hallitsevassa asemassa olevan näkemyksen mukaan.
Ja opetetaanko erilaisten tulkintojen hyväksymistä kuitenkaan esimerkiksi näiden järjestöjen tekemässä työssä tai julistuksessa? En ole ainakaan itse havainnut. Päinvastoin. Ja esiintyykö näiden järjestöjen julkaisemissa lehdissä yms. näitä eriäviä kantoja? Itse tilaan Kansanlähetyksen julkaisemaa Uusi Tie-lehteä, enkä ole ainakaan siellä havainnut että järjestö tunnustaisi – tai suhtautuisi hyväksyvästi – erilaisiin mielipiteisiin koskien vaikkapa homosuhteita.
Entä mikä on seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tilanne konservatiivisissa lähetysjärjestöissämme? Ja nyt tarkoitan etenkin sellaisia ihmisiä jotka eivät sitoudu järjestöjen vallitsevaan kantaan siitä, että homoseksuaalisuus on synti? Miten avoimesti henkilö voi vaikkapa olla samasukupuolisessa parisuhteessa ja samalla kuulua vaikkapa Kansanlähetykseen?
Huolestuttaa sekin, että konservatiivisten lähetysjärjestöjen jäsenistön perheissä aivan varmasti tälläkin hetkellä kasvaa homoseksuaalisia nuoria. Mitä eväitä he saavat oman seksuaali-identiteettinsä ja parisuhteiden muodostamiseen tulevaisuudessa.
Toivottavasti Jumala johdattaa heidät kohtaamaan jonkun sellaisen papin kuten Heikki Leppä, jos he tarvitsevat sielunhoitoa jne. Ja käsittääkseni kirkon oma perheneuvonta ja parisuhdetyö tekee oikein hyvää työtä.
”uskottavia”
Heh. Siis papitko uskottavia???
Heikki Lepän kysymysasettelu on hänen itse itselleen asettaman ongelman suhteen puutteellinen.
Tulee erottaa asioina toisistaan:
a) henkilökohtainen mielipide
b) kirkon opin mukainen opetus
c) kirkolliset toimitukset
Kokhdan a) osalta Heikki Lepällä on mielipiteen vapaus. Hänellä on oikeus ns. päänsisäisesti olla asiasta ihan omaa mieltään.
Kohdan c) osalta Heikki Leppä on sidottu virkavelvollisuutena kirkon yhteisiin päätöksiin. Kirkon yhteisesesn päätöksen sisällöstä ei ole epäselvyyttä. Samaa sukupuolta olevia pareja ei voida kirkollisesti vihkiä, ellei asiasta toisin päätetä.
Kysessä olisi virkavelvollisuuden rikkominen täysin riippumatta siitä, puuttuisiko Helsingin hiippakunta asiaan tai ei.
Kirkon avioliittokäsityksen muuttamien ei oele yksittäisen hiippakunnan toimielinten vallassa ja puuttumattomuus virkavelvollisuuden rikkomiseen merkitsisi vain sitä, että hiippakunnan toimielimet hoitaisivat puutteellisesti omia tehtäviään.
Kohta b on kohtia a ja c hankalampi. Vähintäänkin kirkon formaali oppi tuleen ilmaista oman mielipiteen rinnalla.
Tässä vaan tulee mieleen se, miten hommat ovat menneet, eronneiden kirkollisten uudelleenvihkimisten suhteen. Nykyinen tilanne on ainakin minun nähdäkseni täysin tunnustuskirjojen vastainen. Tunnustuskirjat ja Luther näyttävät hyväksyvän vain sen, että ”syytön osapuoli” menee poikkeustapauksissa uudelleen naimisiin. Mutta asenne avioeroihin ja eronneiden uusiin parisuhteisiin on kuitenkin kielteinen.
Eli, missä vaiheessa kirkko teki yhteisen konsensuspäätöksen siitä, että avioeroon syyllisyyttä ei enää mitenkään tutkita ja siitä, että olipa syyllinen tai syytön niin kirkko vihkii eronneita toisiin, kolmansiin jne. avioliittoihin?
Vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin näyttää ainakin minun mielestäni selvältä: perinteisestä ja tunnustuskirjojen mukaisesta käytännöstä luovuttiin hissun kissun hiljaisuudessa, koska myös kirkon johtoporras halusi sallia itselleen avioeron ja uudelleenavioitumisen. Joustoa, järkevyyttä ja hyväksymistä jne. löytyy kun on itsestä kyse.
Heikki Leppä on oikeassa että tunnustuskirjat käsittelevän avioliittoa kontekstissa, jossa puolustetaan avioliittoa selibaattivaatimuksia vastaan. Samalla on kuitenkin huomattava että myös tässä selibaatti asiassa kontekstian on nimen omaisesti miehen ja naisen välinen avioliitto., ei esimerkiksi miesten taikka naisten vierailut bordelleissa saati vaikkapa seksuaalinen väkivalta tai pedofilia.
”Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta (kr18) luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan.” (Apol XXIII)
”Yhtä vähän kuin meille tai heille on annettu valtaa muuttaa mies naiseksi tai nainen mieheksi tai tehdä tyhjäksi sukupuolten eroavuutta, yhtä vähän heillä on ollut valtaa erottaa näitä Jumalan luomia toisistaan tai kieltää asumasta yhdessä kunniallisina aviopuolisoina.”(Sch III 11.)
”Naurettava ja tyhjänpäiväinen on siis se vastustajien väite, että avioliittokäsky oli voimassa aluksi, mutta ei nyt enää. Tämähän on aivan samaa kuin jos he sanoisivat: Muinoin ihmiset syntyivät sukupuolisina olentoina, mutta eivät nyt enää. ” (Apol XXIII)
Konteksti on siis koko ajan miehet ja naiset sekä heidän luomisensa erilaisiksi toisiaan täydentäviksi olennnoiksi.
Lutherin Isokatekismuksen mukaan avioliitto on se tarkoitus, miksi Jumala loi erikseen miehiä ja naisia. Myös pappien selibaatin vastustusta on tarkasteltava tässä kontekstissa. Kyse ei ole vapautuksesta hallita omia henkilökohtaisia seksuaaleja haluja, sillä samaisen katekismustekstin mukaisesti aviopuolisoiltakin edellytetään pidättymistä muista parisuhteista.
Tunnustsukirjojen kontekstissa samaa sukupuolta olevien parisuhde ei täytä luojan alkuperäistä tarkoitusta. Siinä ei kaksi eiri sukupuoleen luotua liity yhteen.
Jukka Kivimäki,
miten kirkon pitäisi sinun mielestäsi suhtautua homoseksuaalisuuteen, kirkon tunnustuksen pohjalta? Löytyykö tunnustuskirjoista perusteita sille että kirkko ottaa hyväksyvän kannan rekisteröityihin parisuhteisiin? tai ylipäätään perusteita sen hyväksymiselle, että ihmisillä on seksuaalista kanssakäymistä miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella?
Sari, tunnustustuskirjoista ei löydy tukea esittämillesi asioille.
Jukka K.,
Kiitos vastauksesta. Lisäkysymys: miten kirkkomme pitäisi siis sinun mielestäsi – tunnustuskirjojen, kirkkomme uskon, opin jne. juttujen näkökulmasta katsoen – kohdata kysymys homoseksuaalisuudesta?
Ainakin Luther pitää seksuaalisuuden tukahduttamista (selibaattivaatimusta) huonona juttuna; hän kutsuu sitä suoraan myös vaaralliseksi. Luther puhuu ”ihmisluonnosta yleisesti” ja sen realiteeteista. Seksuaalisuuden tukahduttaminen johtaa hänen mielestään tekopyhyyteen, salaisiin paheisiin, tapainturmelukseen ja myös mielen turmeltumiseen, koska vaikka ihminen pystyisikin pidättäytymään seksuaalisista teoista, hän ei pysty pidättäytymään seksuaalisista ajatuksista. Ilman mahdollisuutta seksuaalielämään avioliitossa, ihmisen on (vain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, jotka Jumala on yliluonnollisella lahjalla vapauttanut ) mahdotonta pysyä puhtaana ja siveänä. Selibaatissa elämään pyrkivän ihmisen sydämessä vallitsee Lutherin mukaan ”alituinen polte ja kätketty kärsimys”. (Iso Katekismus, kuudennen käskyn selitys).
Luther kirjoittaa myös seuraavasti koskien pappien avioliittoa (Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa): ”Vastustajamme vaativat meitä näyttämään heille käskyn, joka vaatii menemään naimisiin – aivan kuin papit eivät olisi miehiä. Kaikki se, mitä me puhumme ihmisluonnosta yleisesti, koskee meidän käsityksemme mukaan aivan varmasti myös pappeja. Eikö Paavali tässä kohdassa käske niitä, joilla ei ole pidättyvyyden lahjaa, menemään naimisiin? Selittähään hän itse sanansa vähän myöhemmin sanoessaan: ”Parempi naida kuin palaa”.
Minusta Luther puhuu ihan viisaita kritisoidessaan vaatimuksia seksuaalisuuden tukahduttamiseen. Myös papit, munkit ja nunnat, ovat miehiä, naisia, seksuaalisia olentoja.
Entä homot?
”Ihmisluontoa yleisesti” (edellä mainituissa lainauksissa Lutherin käyttämää termiä soveltaen) koskevan seksuaalipsykologisen jne. nykytiedon valossa voimme kysyä, mitä seurauksia on sillä, jos edellytämme homoseksuaaleilta seksuaalisuuden tukahduttamista ja selibaattia (kuten monet kirkon viralliset järjestöt opetuksessaan), tai jos suhtaudumme heidän parisuhteisiinsa vähemmän arvostavasti kuin heterojen ja katsomme etteivät heidän liittonsa ole kirkon ihanteiden ja ihmiskuvan mukaisia?
Lutherille seksuaalisuuden toteuttaminen miehen ja naisen välisessä avioliitossa oli hyväksyttävää ja sen tukahduttaminen oli ei hyväksyttävää. Katekismuksessa Luther torjui miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolisen seksuaalisuuden toteuttamisen ja kannusti siitä pidättäytymiseen.
Silloin kun puhutaan seksuaalisuuden tukahduttamisesta yleisellä tasolla ja sen välttämättömyydestä taikka mahdottomuudesta, asiaa tulee lähestyä esimerkiksi pedofilian kautta. Jos hyväksymme seksuaalisuuden tukahduttamisen pedofiilian osalta, hyväksymme sen periaatteellisella tasolla kenen hyvänsä kohdalla ja jää sitten puhtaasti omaksi arvovalinnaksi päättää, minkälaisen seksuaalisuuden tukahduttamisen hyväksymme ja haluamme.
Tunnustuskysymyksessä törmäämme kuitenkin kaikki viimekädessä samoihin kysymyksiin kuin Dietrich Bonhoeffer ja muut aikalaisensa Saksan tunnustuskirkossa. Yhteiskunnan arvopohjan jatkuva myötäily ei lopulta johda tunnustuksen mukaiseen ratkaisuun.
En oikein ymmärrä orjuuden ja spn-avioliiton rinnastamista. Nin kauan kuin orjuutta on ollut, on aina löytynyt sen vastustajia. Spn-avioliittoa on vaadittu vasta alle 50 vuotta.Nykyään orjuus on ihmisoikeuksien vastaista.
Minusta tämä rinnastus on jokseenkin sama kuin joidenkin huuhaa-porukoiden rinnastus siihen että Kopernikustakin pilkattiin ja hän oli oikeassa. Siispä mekin olemme.
Niin kauan kuin minä olen näitä sivuja seurannut (taitaa lähennellä 7 vuotta) niin aina on ollut tahoja, jotka puhuvat samassa yhteydessä orjuudesta, rasismista, naispappeudesta, spn-avioliitosta, natseista, juutalaisista, sekoittaen nämä asiat omalla tavallaan sekametelikeitoksi niin että ko. asiat näyttäisivät rinnasteisilta. Ja samaa kaavaa on toistettu vuodesta toiseen. Ehkä ajatellaan, että toisto tekee tehtävänsä ja aivopesee ihmiset niin, etteivät he osaa enää itse muodostaa selkeitä mielipiteitä.
”mitä seurauksia on sillä, jos edellytämme homoseksuaaleilta seksuaalisuuden tukahduttamista ja selibaattia” Sari
Kukaanhan ei tietääkseni edellytä/vaadi ketään tukahduttamaan seksuaalisuuttaan tai elämään selibaatissa. Kaikki saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan omalla tavallaan vaikka kirkko ei vihkisikään spn-avioliittoja. Eihän sekään, että kirkko vihkii heteroavioliittoja vaikuta mitenkään siihen, miten ihmiset seksuaalisuuttaan toteuttavat.
Se ketkä avioliiton solmivat ei estä ketään toteuttamasta muualla omaa seksuaalisuuttaan. Sehän on ihan selvää kun katselee ympärilleen.
Raamatun kanta homoseksuaalisuuteen on yksiselitteisen kielteinen. Mitä muita perusteluja asian hylkäämiseen tarvitaan?
”Raamatun kanta homoseksuaalisuuteen on yksiselitteisen kielteinen.” Raamatusta löytyy yksiselitteisen kielteinen kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä, onko Mooseksen lain sääntö kristillistä kirkkoa sitova. Viittasin aiemmin ruoan saastaisuutta koskeviin ohjeisiin. Sekään ei ole yksiselitteistä, koskeeko kielto myös homoseksuaalisesti suuntautuneita.
Mooseksen lait eivät sido kristillistä kirkkoa. Mutta dekalogi, 10 käskyä, on edelleen voimassa. Ne kaikki sisältyvät rakkauden kaksoiskäskyyn ”Rakasta Heraa sinun Jumalaasi kaikesta mielestäsi, sielustasi ja voimastasi ja lähimmäistä niinkuin itseäsi. ”