KHOnen tulee, oletko valmis

Piispoista kolme sanoo Kotimaan jutussa määrittelevänsä kantansa samansukupuolisten vihkimiseen sen jälkeen, kun KHO (Korkein hallinto-oikeus) on antanut ratkaisunsa vihkimyksen suorittaneen papin saamaan varoitukseen.

Entisenä KHO:n tiedottajana tuntuu tietysti hyvältä, että kirkossa arvostetaan nuoruusvuosieni työnantajaa niin paljon, että uskotaan ja toivotaan sen ratkaisevan ongelman, jota ei haluta itse ratkaista. Toivo on kuitenkin turha ja KHO:n selän taakse meneminen ei ansaitse yhtäkään plusmerkkistä mainesanaa.

KHO:n päätöstä valitukseen odotellaan joskus tämän vuoden puolella. Mitä siis vaikenevat piispat nyt odottavat?

KHO:n voi perustellusti ja perustellen odottaa arvioivan selväksi kaksi asiaa: 1) oliko asianomainen pappi oikeutettu suorittamaan laillisen avioliittoon vihkimyksen vai ei ja 2)  rikkoiko hän niin tehdessään virkavelvollisuuksiaan sillä tavoin, että hänelle siitä tuomiokapitulissa määrätty seuraamus (varoitus) oli KHO:n osapuolilta saaman selvityksen perusteella mahdollista antaa. Muuta KHO ei ratkaise eikä muusta lausu. Ja jos lausuu, se ei anna kirkolle mitään olennaisesti uutta ajateltavaa.

Harkitessaan varoituksen saaneen papin asemaa, KHO lähestyy asiaa virkamiesoikeudellisin näkökulmin. Onko papin virkakelpoisuutta ja viranhoitoa koskeva varoitus ollut annettavissa vai ei. KHO ei ratkaise kirkon avioliittokäsitystä. Vain sen, mitä oikeudenkäynnissä saadun selvityksen sekä pykälien ja määräysten varassa on ajateltava tuon nimenomaisen annetun varoituksen osalta.

Vain sellainen KHO:n ratkaisu, jossa katsottaisiin, ettei papin suorittamalla vihkimyksellä avioliitto tule lainkaan voimaan, muuttaisi koko asetelman. Sitä ei ole kukaan oikeudenkäynnissä edes väittänyt.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Oletetaan, että papin varoitus jää voimaan. Se tarkoittaa, että siinä konkreettisessa yksittäistapauksessa ja niissä konkreettisissa olosuhteissa, jossa vihkimys on toimitettu, kyseinen pappi on toiminut siinä määrin väärin ja vastoin virkavelvollisuuksiaan, että varoitus on voitu antaa. No hyvä. Mutta sen jälkeen, kun tuo vihkimys tapahtui, kymmenet, ehkä sadat, papit eri hiippakunnissa ovat vihkineet. Käynnistetäänkö siis kurinpidolliset toimet heitä vastaan, jopa vuosien takaisista tapahtumista? Jokaisesta päätöksestä voi valittaa ja jokainen tapaus on erillinen tapauksensa. Vai jätetäänkö heidät rauhaan ja aletaan rangaista vasta uusista vihkimyksistä? Ja jätetään kirkon omat päätökset ennalleen, kun ei muuta voida eikä osata?

Tai oletetaan, että KHO kumoaa varoituksen. Se tarkoittaa, että siinä konkreettisessa yksittäistapauksessa ja niissä konkreettisissa olosuhteissa, joissa vihkimys on toimitettu, kyseinen pappi ei ole toiminut siinä määrin väärin ja vastoin virkavelvollisuuksiaan, että varoitus olisi voitu antaa. Jos kaikki säännökset ja määräykset ovat edelleen ennallaan, ollaan siinä missä on oltu tähänkin asti. Mitään ei ole ratkaistu, ja jos halutaan muuttaa jotakin, tarvitaan ¾ enemmistö kirkolliskokouksessa.

KHO:n päätös on ns. prejudikaatti (ennakkopäätös), mutta sillä on ohjaavaa vaikutusta vain samanlaisessa tapauksessa, kuin siinä mikä on ratkaistu. Suomen oikeusjärjestelmässä ylinkään tuomioistuin ei säädä lakia eikä muokkaa lain sisältöä, se vain soveltaa lakia käytäntöön.

Siksi KHO:n päätöksen odottelu ja sen varaan toivon perustaminen on pään pensaaseen panemista ja vastuun siirtämistä itseltä pois.

Jyrkästikin oman kannan vastainen piispan kannanotto on sentään kannanotto ja osoittaa johtajuutta. Vaikka veisi syteen tai saveen.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Pekka pesonen. ”Olemmekohan uohtannet jotain, jota Jumala pitää niin tärkeänä, että antaa muunkin mennä omalla painollaan pilalle. Eikä edes yritä estää sitä”.
      Aivan, Jumala ei edes pysty puolustamaan luopumusta,, koska siinä nimenomaan on kyse siitä, että Häneen otetaan etäisyyttä, tai että jopa Hänelle käännetään selkä. Näin jättäydytään Hänen siunauksensa ulottumattomiin.

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.