Kevät tulee

Kevät tulee ja eläimet saapuvat tontillemme. Pupuperhe saapui jo jokunen viikko sitten ja vähitellen linnutkin saapuvat pihapiiriämme ilahduttamaan. Läheisen Alijoen rantamilla on näkynyt joutsenia, hanhia ja kurkia.

Vappuna vietämme Hyvän paimenen sunnuntaita.  Mieleeni muistuvat lapsuuteni aikojen eläinten vienti kesälaitumille.  Isä teki aitauksia karjaa varten ja sitten lehmät laskettiin metsään ja heinäniityille. Ilo oli katsella lehmien hyppelyä ja onnesta tanssimista vapaaksi päästyään.  Isot eläimet kirmasivat kuin pienet vasikat. Ilo ja onni näkyi niiden liikehdinnän riemussa.  Hevosten loikat olivat vieläkin suurempia liikkeitä, potkuja ilmaan ja milloin etu- ja milloin takajalkojen varassa kahdella jalalla hyppysuorituksia kuin permantoliikkeet lattiavoimistelijoitten kilpailuissa, mutta vain isompina ratoina ja rajumpina liikkeinä.

Muistanpa erään läheltä piti tilanteen, kun päästin hevosta laitumelle.  Se riemuitsi suunnattomasti. Ilosta paikallaan hypellen se kääntyi minusta poispäin ja potki vapautuneen onnea täynnä. Kavio tuli minua kohti, onneksi pysähtyi puoli metriä ennen kuin ulottui vatsaani saakka. Jos  potku olisi ollut vähän pidempi, niin enpä enää tässä kirjoittelisi.

Nuoruuteni aikana  ei ollut tapana käydä erillisiä ratsastuskouluja.   Kun hevosten kanssa oli häärinyt koko ikänsä, niin ei myöskään niiden selässä pysyminen ja niiden ohjaaminen tuottanut mitään ongelmaa. Pikkuveljenikin kävi  jo kolmivuotiaana  kylän raitilla yksinään hevosen selässä ratsastaen.   Satulaa emme käyttäneet. Tilanne oli täysin erilainen, kuin nykyaikana,  kun  hevoset eivät enää ole arkipäivää.  Esimerkiksi teoksessa Ett himla tjat om hästar, jonka on kirjoittanuut Peppe Öhman, kerrotaan hevosia kohtaan tunnettavasta pelosta ja ilman satulaa ratsastamisen vaikeudesta.

Muinaisessa Orientissa lammasten seurassa liikkuminen oli ihmisten arkipäivää.  Lampaita ohjattiin ruokapaikoille. Paimen muisti missä niille löytyi hyvät laitumet.  Paimenet myös tiesivät, mistä eläimet saisivat juotavaa, kuivanakin aikana, kun monet joet kuivuivat vedettömiksi.

Tämä paimenten taito ja maaston tunteminen siirtyi ylisukupolvisena perinteenä sukujen parissa.  Niinpä jo patriarkka Jaabok paimensi lampaitaan samoilla seuduilla kuin Daavid vuosisatoja myöhemmin.  Noilla seuduilla ollut vartiotornin tienoo oli samassa käytössä myös Jeesuksen syntyessä Beetlehemissä runsas puolitoista vuosituhatta vuotta patriarkka Jaakobin jälkeen.

Viheriät niityt ja runsas juomavesi ovat laajentuneet kuvaamaan yleistä onnea ja hyvinvointia.  Voidaanpa sanoa, että paratiisinkin suurena siunauksena oli ravinnon ja juotavan runsaus. Näin psalmissa 23 kuvattu onni on ulottuvuuksiltaan suorastaan taivaan onnen kuvaus. Taivaassakin on keskellä Jumalan lasten onnea elämän virta, joka lähtee Karitsan valtaistuimelta.

Veden kuvaaminen  elämää antavana voimana toistuu myös kasteen sakramentissa.  Kolmiyhteinen Jumala käyttää vettä elämän siunauksen, jopa ikuisen elämän lahjan kuvauksena.  Kasteen voimana on Ilmetyskirjan mukaan ristiinnaulitun Jeesuksen, siis Karitsan, valtaistuimelta virtaava elämän vesi. Näin kaste yhdistää meidät Jumalan tulevaisuuteen, taivaan onneen,  uudistuneeseen paratiisiin  Jumalan valtaistuimen eteen.  Psalmin 23 sanonta on tästä esikuvana, eräänlaisena profeetallisena suunnan osoituksena.

 

SUNNUNTAI 1.5.2022

2. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Misericordia Domini

Hyvä paimen

Sunnuntain psalmina on Psalmi 23

Jos lampaiden hoito on ikivanha elinkeino muinaisessa Orientissa, niin oli myös hallitsijan nimittäminen paimeneksi peräisin jo muinaisuudesta.   Otanpa tähän esimerkiksi erään hallitsijan yli kolmen vuosituhannen takaa.

Aikoinaan opiskeluaikana luin muinaisen Gudean, mesopotamialaisen Lagašin kaupungin ensin eli hallitsijan yhden piirtokirjoituksen sumeriksi. Käytössäni oli tekstin translitteraatio ja kieliopillinen alalyysi. Hänen hallituskautensa on ajoitettu vuosiin 2144–2124 eKr.
Jos jonkun mieleen tulee ajatus hallitsijasta kansastaan etäisenä, muista eristäytyvänä hahmona, niin sellainen ei sopinut ainakaan häneen.
Omin käsin hän osallistui työläisten mukana muuraamiseen, kun hänen aikanaan rakennettiin yhtä isoa temppeliä. Sen valmistumisjuhlissa olivat mukaan kaikki, ei vain johtajat ja herrasväki, vaan orjista yhteiskunnan suurimpiin vaikuttajiin.
Yksi hänen itsestään käyttämistä nimityksistä oli "Hyvä paimen". Hän siis tahtoi kertoa, että hän piti huolta kansastaan niin kuin paimen pitää laumastaan.
Hänestä alkaen tapaamme Hyvä paimen -nimityksen muidenkin itämaisten hallitsijoitten arvonimissä.
Näin ollen Vanhan testamentin sanoma ei rakennu tyhjästä esiin putkahtaneeseen opetukseen, vaan liittyy oleellisesti ympäröivään kulttuuriin ja sen tapaan ilmaista itseään.
Muinaisessa suomalaisessa kulttuurissa paimen ei ole ollut erityisen korkealle arvostettu.  Paimenet joutuivat olemaan yksikseen, muista erillään karjan kanssa.  Orientin paimentolaisessa kulttuurissa paimenta arvostettiin yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Useinkin paimenten kokoontuessa omiin tehtäviinsä heidän luotaan kuuli myös kotikylänsä uutiset ja tuoreet tapahtumat niin omassa kuin naapurikylissä.   Niinpä Beetlehemin paimenten tulo Jeesus lasten luo oli samalla ikään kuin sen olisi kertonut koko kylälle yhtä aikaa.
Korkeimman arvostuksen nimitys saa psalmissamme. Jumala on meidän paimenemme.
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Vapahtajamme on myös nimittänyt itseään paimeneksi. Jopa tärkeimmän elämäntyönsä eli Golgatan ristillä tekemänsä sovintouhrin koko ihmiskunnan hyväksi, hän liittää paimenen tehtäväänsä.
"Minä olen se hyvä paimen.
Hyvä paimen antaa henkensä lampaittensa edestä."
Joh. 10:11
Tässä sunnuntain  Psalmi 23

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

  Psalmi 23

9 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaittensa edestä.” Joh. 10:11

    Aikuisten oikeasti, se on huono paimen, joka menee kuolemaan lampaitten edestä, koska lampaat jäävät susien armoille. Eipä ole tätäkään kirjoitettaessa paljon ajateltu. Tai ehkä se onkin kompa.

    Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että paimen on myös Karitsa, Karitsa antaa henkensä. Siis kuolee. Luontofilmejä seurannaeena olen huomannut, että usein susi tai puuma ottaakin karitsan, tai vasan mieluummin, kuin pässin, tai vanhan naaraan. Karitsa tai vasa jää yleensä laumasta hiukan jälkeen, ja pienempänä se on helpompi napata, ei ole vielä niin karvanenkaan. Se siis antaa henkensä ja muut pelastuvat sillä hetkellä.

    Jos sitten lammaslauman pitäisi kulkea Karitsan viitoittamalla tiellä, karitsan, joka antaa henkensä muiden puolesta, niin eikö tosiasia ole se, että susi on tyytyväinen vain hetken verran, pian sillä on taas nälkä. Jeesus karitsan syönnistäkään ei kukaan täyty, aina sitä on saatava lisää, Sachra on taikapiiri, kehä, jonka sisällä ei muuten pysy, putoaa pois.

    Minä luulen, että Hyvä paimen raamatussa tarkoittaaJumalaa, mutta Hän ei todellakaan kuole, antaen näin henkensä, vaan jos on pakko puhua Hengen antamisesta, se tarkoittaa elämän henkeä, jonka jokainen saa putkahdettuaan äidin kohdusta, eli vedestä, ulos maailmaan.

    Puhalsi Häneen Elämän hengen. Antoi siis henkensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Jokaisella ilmauksella on vain yksi merkitys. Mikäli toisen yhteyden merkitystä käytetään toisaalla, niin koko juttu tulee mielettömäksi. Sen sijaan yhden yhteyden merkitystä voidaan käyttää uuden kielikuvan rakentamiseen ikään kuin jo vakiintuneena palasena.

      1) Blogini pääjuonne oli paimen vertauksen merkitys meille ja Jumalan valtakunnalle. Hän on meidän johtajamme, joka pitää meistä huolta. Tässä on vain yksi perusjuoni.

      2) Paimenen tosielämässä muinaisessa Orientissa oli puolustaa lammaslaumaa hyökkääviä petoja vastaan. Lampaiden pelastamiseksi piti uskaltautua taistelemaan susilaumaa tai karhua tai leijonia vastaa. Pelkuri ei pystynyt tähän koska toisinaan nälkäisten petujen hampaat saattoivat olla hyvinkin vaarallisia. Kuolemakaan ei aina ollut pois suljettu vaihtoehto taistelun tuloksesta, vaikka paimen yleensä olikin vahvempi osapuoli.

      Tähän mahdollisuuteen Jeesus viittasi, mutta hän vei ajatuksen eteenpäin omaan ristinkuolemaansa viitaten. Hänen kuolemansa oli hänen työnsä täyttymys, jolla hän sovitti koko maailman Jumalan edessä.

      Tässä on edellisen perusjuonen varaan rakennettu toinen kerros kielikuvien palikoissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      5) Minulle Sakhra tuo mieleeni vuosien 685 ja 691 AD aikoina rakennetun Kalliomoskeijan, arabiaksi قبة الصخرة‎, Qubbat As-Sakhrah, hepreaksi ‏כיפת הסלע‎, Kipat Hasela n.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommentistasi. Tässä vielä yksi kohta johon otan kantaa. Näin huomaan, että yhteen tekstiisi sisältyi niin monta kohtaa, joihin katsoin aiheelliseksi sanoa sanani. Selvyyden vuoksi olen jakanut nämä eri asioista puhuvat puheenvuorot eri kommenteiksi, jotta ne olisi helpompi hahmottaa eri kysymyksenasetteluiksi.

      6) Jumalan puhaltamasta hengestä ja Hengestä.

      Luomisen yhteydessä puhutaan siitä, että Jumala muovasi ihmisen maan tomusta. Nykykielelle ilmaisten siis käytti maailmassamme olevaa aineellista todellisuutta, molekyylejä, atomeja ja niiden osia elektroneja, atomiytimiä ja näiden rakenneosina olevai kvarkkeja materiaalisena rakenteena ja sitten puhalsi henkensä jolloin ihmisestä tuli elävä olento eli raamatullisessa mielessä elävä ”sielu”, siis elävä persoona.

      Kun Jeesus sitten ylösnoustuaan ilmestyi opetuslapsilleen niin hänen sanotaan puhaltaneen apostolien ylle ja tämän avulla luovuttaneen heille Pyhän Hengen. Jumaluuden kolmas persoona saapui siis apostolien voimaksi evankeliumin julistamiseen ja sakramenttien jakoon.

      Pyhä Henki oli jo alkuaan ollut elämää luomassa luomiskertomuksen yhteydessä. Hänen toimintansa vesipilven vihmoman sateen välityksellä loi elämän ensi kerran. Nyt Jeesus liittyi tähän luomiskertomuksen sanomaan ja välitti kansalleen Pyhän Hengen aktiivisen toiminnan oman työnsä toteuttamiseksi, niin että ihmisistä tulee niitä, joiksi heidät on alkuaan luotukin: Jumalan kuvina kirkastamaan Jumalan kunniaa, elämän voittoa kuolemasta ja uuden ja uudistuneen elämän voimallista esiinmarssia nyt jo täällä ajassa ja kerran taivaan ihanuudessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    korjaus Vaihdetaan sanan Sachra tilalle Sakhra.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      4) Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Siksi hänen kuolemansa yhtenä persoonana sisälsi sekä ihmisen että Jumalan luontoa hänen persoonassaan. Siinä merkityksessä Jumala itse kuoli hänen kuolemansa, vapauttaakseen meidät kuolevaiset ihmiset kuoleman vallasta. Sillä niin kuin on mahdotonta, että kuolema henkivaltana voittaisi Jumalaa, samoin oli ylösnousemuksen valtaisa voitto täydellinen voitto kuoleman vallasta. Voidaan siis riemuiten laulaa:

      Kristus nousi kuolleista

      Kuolemalla kuoleman voitti

      Ja haudoissa oleville elämän antoi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tarja

    NImitykset ”paimen” ja ”karitsa” eivät ole kielikuvallisesti yhteismitallisia. Niiden ilmaisema sanoma on otettava erikseen kummassakin tapauksessa.

    3) Sana karitsa viittaa Vanhan testamentin uhreihin, missä nuorta lammasta käytettiin uhrieläimenä. Näiden eläinten kuolema katsottiin syntien ja rikkomusten sovitukseksi. Tähän esikuvaan liittyi Jeesuksen kuolema ristillä. Hänen kuolemansa oli sovitusuhri kuten nuoren lampaan uhraamisessakin, mutta erotuksena vain se, että hänen uhrinsa oli kertakaikkinen, yhdellä kertaa kaikkien ihmisten kaikki synnit, jopa koko ihmiskunnan yhteinen synti, tuli sovitetuksi tuolla yhdellä uhritoimituksella. Sitä ei enää tarvitse toistaa, vaan siitä riittää kaikille ihmisille kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tästä osoitteesta voi lukea tänä vuonna 2022 vapuksi osuvan toisen sunnuntain pääsiäisestä aihetta tarkemmin ja löydät myös Misericodia Domini sunnuntain tekstit:

    https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-1-5-2022/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Psalmissa tulee Kristuksen voitto synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta selkeästi esille, kun puhutaan pyhän aterian viettämisestä vihollisten silmien edessä. Herran pyhä ehtoollinen julistaa Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kiitosta niin mahtipontisesti, että juuri tuossa alttarin sakramentissa synnit annetaan anteeksi ja kuoleman valta murretaan iankaikkisen elämän lääkkeen nauttimisessa ja tällä pahan alkuperälle ja ruhtinaalle näytetään, ettei se mitenkään voi estää Jumalan valtakunnan täydellistä voittoa kaikesta pahasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit