Kevät tulee ja eläimet saapuvat tontillemme. Pupuperhe saapui jo jokunen viikko sitten ja vähitellen linnutkin saapuvat pihapiiriämme ilahduttamaan. Läheisen Alijoen rantamilla on näkynyt joutsenia, hanhia ja kurkia.

Vappuna vietämme Hyvän paimenen sunnuntaita.  Mieleeni muistuvat lapsuuteni aikojen eläinten vienti kesälaitumille.  Isä teki aitauksia karjaa varten ja sitten lehmät laskettiin metsään ja heinäniityille. Ilo oli katsella lehmien hyppelyä ja onnesta tanssimista vapaaksi päästyään.  Isot eläimet kirmasivat kuin pienet vasikat. Ilo ja onni näkyi niiden liikehdinnän riemussa.  Hevosten loikat olivat vieläkin suurempia liikkeitä, potkuja ilmaan ja milloin etu- ja milloin takajalkojen varassa kahdella jalalla hyppysuorituksia kuin permantoliikkeet lattiavoimistelijoitten kilpailuissa, mutta vain isompina ratoina ja rajumpina liikkeinä.

Muistanpa erään läheltä piti tilanteen, kun päästin hevosta laitumelle.  Se riemuitsi suunnattomasti. Ilosta paikallaan hypellen se kääntyi minusta poispäin ja potki vapautuneen onnea täynnä. Kavio tuli minua kohti, onneksi pysähtyi puoli metriä ennen kuin ulottui vatsaani saakka. Jos  potku olisi ollut vähän pidempi, niin enpä enää tässä kirjoittelisi.

Nuoruuteni aikana  ei ollut tapana käydä erillisiä ratsastuskouluja.   Kun hevosten kanssa oli häärinyt koko ikänsä, niin ei myöskään niiden selässä pysyminen ja niiden ohjaaminen tuottanut mitään ongelmaa. Pikkuveljenikin kävi  jo kolmivuotiaana  kylän raitilla yksinään hevosen selässä ratsastaen.   Satulaa emme käyttäneet. Tilanne oli täysin erilainen, kuin nykyaikana,  kun  hevoset eivät enää ole arkipäivää.  Esimerkiksi teoksessa Ett himla tjat om hästar, jonka on kirjoittanuut Peppe Öhman, kerrotaan hevosia kohtaan tunnettavasta pelosta ja ilman satulaa ratsastamisen vaikeudesta.

Muinaisessa Orientissa lammasten seurassa liikkuminen oli ihmisten arkipäivää.  Lampaita ohjattiin ruokapaikoille. Paimen muisti missä niille löytyi hyvät laitumet.  Paimenet myös tiesivät, mistä eläimet saisivat juotavaa, kuivanakin aikana, kun monet joet kuivuivat vedettömiksi.

Tämä paimenten taito ja maaston tunteminen siirtyi ylisukupolvisena perinteenä sukujen parissa.  Niinpä jo patriarkka Jaabok paimensi lampaitaan samoilla seuduilla kuin Daavid vuosisatoja myöhemmin.  Noilla seuduilla ollut vartiotornin tienoo oli samassa käytössä myös Jeesuksen syntyessä Beetlehemissä runsas puolitoista vuosituhatta vuotta patriarkka Jaakobin jälkeen.

Viheriät niityt ja runsas juomavesi ovat laajentuneet kuvaamaan yleistä onnea ja hyvinvointia.  Voidaanpa sanoa, että paratiisinkin suurena siunauksena oli ravinnon ja juotavan runsaus. Näin psalmissa 23 kuvattu onni on ulottuvuuksiltaan suorastaan taivaan onnen kuvaus. Taivaassakin on keskellä Jumalan lasten onnea elämän virta, joka lähtee Karitsan valtaistuimelta.

Veden kuvaaminen  elämää antavana voimana toistuu myös kasteen sakramentissa.  Kolmiyhteinen Jumala käyttää vettä elämän siunauksen, jopa ikuisen elämän lahjan kuvauksena.  Kasteen voimana on Ilmetyskirjan mukaan ristiinnaulitun Jeesuksen, siis Karitsan, valtaistuimelta virtaava elämän vesi. Näin kaste yhdistää meidät Jumalan tulevaisuuteen, taivaan onneen,  uudistuneeseen paratiisiin  Jumalan valtaistuimen eteen.  Psalmin 23 sanonta on tästä esikuvana, eräänlaisena profeetallisena suunnan osoituksena.

SUNNUNTAI 1.5.2022

2. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Misericordia Domini

Hyvä paimen

Sunnuntain psalmina on Psalmi 23

Jos lampaiden hoito on ikivanha elinkeino muinaisessa Orientissa, niin oli myös hallitsijan nimittäminen paimeneksi peräisin jo muinaisuudesta.   Otanpa tähän esimerkiksi erään hallitsijan yli kolmen vuosituhannen takaa.

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

  Psalmi 23