Hyvä Paimen ja tämän maailman kansanjohtajat

Lappilaiseen tapaan olin nuoruudessani mukana porohommissa. Toki myös maatilalla jouduin paimentamaan lehmiä ja vasikoita. Erityisesti minuun teki vaikutuksen poromiesten taito liikuttaa isoja porotokkia. Erotusaidoilla näki monia työvaiheita, jotka osoittivat pitkää perinnettä ja työssä hankittua taitoa käsitellä laumaa eli tokkaa. Tuosta rinnalla kulkevasta johtamisesta, jaetusta vastuusta ja yhteiseen päämäärään työskentelystä voisi moni nykypäivän johtaja ottaa oppia.

Euroopan yllättänyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut kansat kaipaamaan jälleen hyviä johtajia. Venäjän presidentti näyttää haluavan osoittaa voimaa, kuria ja valtaa. Ukrainan nuori presidentti taas tahtoo puhua medialle sotilaidensa keskeltä tai kansan parista. Hänestä tulee mieleen oikea kansan palvelija, joka haluaa pitää huolta maansa asioista ja ihmisistä.

Raamatussa hyvä paimen voi viitata Jumalaan tai Jeesukseen. Raamattu nimittää myös profeettoja sekä pappeja paimeniksi. Tästä on tullut meidänkin kirkkoomme pappia tarkoittava ammattinimeke pastori, joka on alunperin latinaa ja tarkoittaa paimenta. Pastorin työ on syvimmiltään uskon tiellä auttamista ja opastamista, jonkin verran olisi ehdittävä myös tutkia hengellisiä asioita.

Kristillinen usko on uskottavissa ja vastaanotettavissa yhdeltä seisomalta, mutta sen tutkimiseen voi käyttää kokonaisen elämän. Usko ja vanhurskaus ovat Jumalan lahjaa, ja pelastumme yksin armosta, yksin Kristuksen työn ansioista. Silti uskon salaisuuksien tutkailu voi tuottaa iloa ja auttaa jaksamaan uskon tiellä. Äskettäin mietiskelin erään kysymyksen vuoksi Pyhää Kolminaisuutta, joka siis tarkoittaa Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Varhainen kirkkoisä Tertullianus toi termin Pyhä Kolminaisuus (latinan trinitas) kristilliseen sanastoon, ja esitteli siihen liittyvän ajatuksen kolmesta persoonasta, mutta yhdestä olemuksesta (latinan tres personae, una substantia). Käsite persoona tarkoitti tuohon aikaan lähinnä kasvojen tunnistettavia piirteitä, ei siis erillisyyttä. Jumala on Raamatunkin mukaan yksi ja yhtä olemusta, mutta on ilmoittanut meille itsensä kolmen kasvonaamion kautta.

Kristusta koskeva kaksiluonto-oppi taas sisältää tiivistettynä raamatullisen ajatuksen siitä, että Jeesus Kristus on samalla kertaa täysin ihminen ja täysin Jumala. Kaksi luontoa läpäisevät toisensa kuin tuli läpäisee raudan sepän pajan ahjossa, kuului vanha vertaus.

Hyvä paimen antaa itsensä uhriksi lampaiden vuoksi. Herramme Jeesuksen uhrin ansiosta uusi elämä sovitetulla sydämellä on mahdollista. Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen sama ylösnousemusvoima on uuden elämän versomisen voimana myös uudessa Jumalan mielen mukaisessa elämässä.

”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Jes. 53:4–5

Kirkkoherra Pentti Tepsa

Kemijärven seurakunta 

2 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Pentti

    Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksestasi!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Pentti, taas oli hyvä kirjoitus! Erityisen mukavalta tuntui alussa oleva lappilaiseen elämään liittyvä muistelus. Vaikka olen itse vain junantuoma etelänvares, tuntuu aina mukavalta, kun myös Pohjois-Suomen näkökulma tulee esiin. Tämänkin blogiforumin jutut muuten painottuvat aika etelään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.