Ketä voimme kristittyinä kannattaa?

Uskonsisaremme ja -.veljemme USA:ssa, kuulemma myös suomalaiset evankelikaaliset ovat kannattaneet miestä,
-joka heilutteli Raamattua ja
-toimitti saudeille hienoimpia hävittäjiä roppakaupalla ja
-hyväksyi sauditoimittaja Khashoggin paloittelumurhan.

Mielestäni oli hyvä kommentti, kun Biden sanoi, että Trumpin olisi hyvä myös lukea Raamattua.

Samantapaista suhtautumista esivaltaan on ollut suomalaisilla Israelin ”ystävillä”. Benjamin Netanjahu ei piittaa YK:sta, vaan pyrkii koko ajan laajentamaan valtion rajoja ja ottamaan miehitetyt arabien alueet hallintaansa. Korruptiosyytteet hän haluaa ratkaista ottamalla oikeuslaitoksen omaan määräysvaltaansa. Israelin ”ystävät” eivät tästä piittaa, eivät edes koko demokratian romuttamisesta. He seisovat Israelin valtion ja sen yksinvaltaan pyrkivän esivallan rinnalla ja puolella. Eikö tämä väistämättä johda sotaan – niinkuin meillä ei sitä maailmassa jo kyllin olisi?

  1. On totta että tietyn näkemyksen omaavat Israelin ystävät saavat näkyvyyttä jyrkillä mielipiteillään. Sellaisia henkilöitä toimittajat mielellään kuvaavat ja haastattelevat. Näin vahvistuu se mielikuva, että ystävyys Israelin kanssa merkitsee aina samaa asennoitumista. Vain harvoja kiinnostaa se, miten tähän tilanteeseen on päädytty ja se miten vaikea siitä on päästä pois. Mitään yksinkertaisia ratkaisuja ei ole.

    – 67 kesäsodan jälkeen Gazan ongelmat jäi Israelin kontolle. Israel uskoi saavansa rauhan ja poistui alueelta. Tuo virhettä ei Israel unohda. Joten sama tilanne voisi hyvinkin toistua, jos Palestiina saisi itsenäisyyden. Paljon pahempana vielä, jos palattaisiin -67 rajoille takaisin. Se merkitsisi keskelle maata 30km leveän kaistaleen. Toisella puolen meri ja toisella vihamielinen valtio liittolaisineen. Palestiinalle itsenäisyyden myöntämisellä rajojen puolustaminen tulisi hyvin hankalaksi. Pelkästään tämä asia tekee itsenäisen Palestiinalaisvaltion mahdottomaksi minun käsityskyvylleni.
    Kertokaa te miten tilanne pitäisi hoitaa.

  2. Pekka Veli. Israelin ja palestiinalaisten konfliktia ei tietenkään tällä palstalla ratkota. Tosiasia on, että vihanpito on jatkunut jo kauemmin kuin kokonaisen ihmiselämän. Lisäksi on jokseenkin mahdotonta ajatella, että juutalaiset purkaisivat siirtokuntansa ja palestiinalaiset ylipäänsä hyväkyisivät juutalaisvaltiota. Rauhaan voidaan tietysti pakottaa silloin, kun pakottajalla on tarpeeksi voimaa takanaan. Mutta ilman osapuolten omaa myönteistä suhtautumista yhteiseloon mitään pysyvää rauhaa ei synny.

    Lisäksi pitää muistaa, että esimerkiksi palestiinalaiset ovat kaksin- tai kolminkertaisia uhreja: Esivanhemmat on ajettu tai houkuteltu kodeistaan eikä Israelin aseellista ylivoimaa voida haastaa. Ympäröivien arabivaltioiden hallitusten intressit sanelevat sen, kuinka paljon ja minkä laista huomiota palestiinalaisiin kiinnitetään, ja lisäksi oma hallinto on korruptoitunut. Ja mitä juutalaisiin tulee, antisemitismiäkään ei ole saatu kitkettyä.

  3. Yksi tulkinta ihmisen kyvystä ottaa vastaan tietoa on, että ihminen voi uskoa vain sen, mikä mahtuu hänen oman ennakkokäsityksensä puitteisiin. Israel contra Palestiina konfliktissa näin näyttää usein olevan. Ristiriitaisesta tietovirrasta poimitaan vain se, mikä vahvistaa omaa ennakkokäsitystä.

    Kun palestiinalaisten koko kuvaksi näyttää usein kelpaavan se, että he ovat korruptoituneita, entä sitten Netanjahu? Hänelle näyttävät kelpaavan kaikki aseet, myös oikeusvaltion uhraaminen, jotta hän vain saisi rikollisen toimintansa tutkimisen estetyksi.

    • ’Ne toiset’ nähdään yleensä yhtenäisenä joukkona yhteisine vikoineen. ’Meidän’ vikamme ovat silmissämme yksittäisiä poikkeustapauksia.

    • Flunssa on pakottanut minut pysymään poissa koneen äärestä. Heräsin jo 3 maissa pohtimaan vastausta. Joten eiköhän vielä jatketa ideoiden käsitteljä.

    • Juuri näin, Heikki P ja Martti P. Haaste on siinä, että kristillistä kenttää ja viestintää hallitsee kristillinen siionismi eri muodoissaan.

    • Kerropa lyhyesti se kertomatta jäänyt osa! Asioita tarkasti seuranneena luulisin sinun pystyvän siihen.

  4. Tyypillinen esimerkki sieltä 70 luvulta. Israel ampui tykistöllä Syyriaan. No tottahan se oli, että ampui. Kertomatta jäi vain se, että se oli vastaus Syyrian ampumaan tykistötuleen. Sama uutisoinnissa on jatkunut vuosikymmeniä. Tässä tämä periaate lyhyesti ilmaistuna. Nyt kun sotilaat menevät arabikyliin pidättämään jotakin henkilöä, niin siellä on kavereita aseiden kanssa ja ampuvat. Siihen tuleen sotilaat vastaavat. Sitten uutisoinnissa kerrotaan kuinka paljon enemmän Palestiinalaisia on kuollut, kuin juutalaisia. Tottahan se on mutta, jos ei tiedä taustaa, niin syntyy väkisinkin ihan tietty Israelin vastainen näköala.

    • ”Jos ei tiedä taustaa, niin syntyy väkisinkin ihan tietty Israelin vastainen näköala.” Jätitpä sinäkin taustat kertomatta tuosta 70-luvun tykistötulesta. Kannattaa hakea tietoa Golanin kukkuloista 1967 kuuden päivän sodasta lähtien.

    • ”Nyt, kun sotilaat menevät arabikyliin pidättämään jotakin henkilöä, niin siellä on kavereita aseiden kanssa ja ampuvat.” Luinpa uudestaan tuon ja kiinnitin huomioni siihen, että sotilaat ovat suorittamassa pidätystä. Poliisin työtähän sellaisen luulisi olevan. Esimerkki lienee keksitty ja ilmas taustoja, mutta mieleen nousee kysymys asevoimien osuudesta Israelin lainvalvonnassa.

  5. Eivätkös israelilaiset kerran ampuneet tykillä suomalaisten YK-sotilaiden asemaa? Minulle sen jälkeen turkulainen evp. majuri vai eversti sanoi, ettei voi kunnioittaa sotilaita, jotka tahallaan, tietoisesti pommittavat YK-sotilaita. Miten uhattu ja kauhea on pienen maan turvallisuus, jos se turvaa AINOASTAAN aseisiin ja USA:n tukeen. Sillä on ystävät kaukana ja viholliset lähellä, koko ajan.

    • Tulipa taas esille yksi esimerkki tiedonvälityksen (tahallisesta?) puolueellisuudesta. Faktaa on, että arabit olivat tuolloin siirtäneet aseensa YK:n aseman viereen, josta ampuivat. Tämä unohtui kertoa myös suomalaiselle yleisölle. Mielellään käytetään myös siviilejä tai jopa lapsia kilpenä. Moskeijat voivat toimia asevarastoina ja ambulansseja on otettu ihan muuhun käyttöön. Sitten saadaan näyttäviä otsikoita miten Israel ei välitä siviiliuhreista. Kukahan siis ei välitä….

  6. Nyt kai oli kyse vain siitä millaista tietoa saamme tapahtumista. Tiedotus värittyy aina. Tuokin tykistötapaus värittää omaa tunnemaailmaamme ja väritystä lisää sotilasasiantuntijoiden lausunto.
    Siinä on toimittu törkeästi, on syy sitten mikä tahansa.
    Ei ole kyse siitä, että väittäisi Israelin tekevän kaikessa oikein. Ei tietenkään. Eivät he ole muita parempia.

    Raamatusta luen että kaikki kansat kääntyvät lopulta Israelia vastaan ja täytyyhän siihen löytyä syy.
    Yksi syy on se mitä siellä tapahtuu , mutta toinen on se mitä niistä tapahtumista kerrotaan. Tästä jälkimmäisestä minä ajattelin keskustella. Sillä vain siihen voimme vaikuttaa ja vain siitä kannamme vastuun.

    • Pekka Veli. Tässä osut asian siihen ytimeen, jossa käsitykset kristittyjen parissa hajaantuvat: (1) Ennustetaanko Raamatussa ylipäänsä jotakin nyky-Israelista ja (2) jos ennustetaan, niin mitä ja miten sen pitäisi vaikuttaa esimerkiksi poliitikkoihin?

      Itse ajattelen, että Raamatun perusteella VOIDAAN, mutta EI OLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ ajatella, että nyky-Israel on jollakin yleisellä tasolla Vanhan testamentin profetioiden täyttymys. Raamatun avulla EI VOIDA määritellä esimerkiksi sitä, mitkä nykypäivän valtiot vastaavat erilaisia Vanhan testamentin valtakuntia ja minkälaisia poliittisia päätöksiä niiden perusteella pitäisi nykypäivänä tehdä. Varsinkin siksi, että Vanhan ja Uuden testamentin teologian sekä etiikan välillä on ero. Puhumattakaan 3000-2000 vuoden erosta omaan aikaamme. Iso tähän liittyvä kysymysrypäs on palestiinalaisten arabien asema. Sen oikeudenmukainen ratkaisu ei ole juuri kiinnostanut niitä Israelin ystäviä, jotka ajattelevat asioita ensisijaisesti vain Israelin ja juutalaisten näkökulmasta.

      Israelilaiset ovat jo itsenäisyyssodastaan alkaen kokeneet, että YK ja muut kansainväliset toimijat ovat lähinnä estäneet Israelia hyödyntämästä sotilaallista etulyöntiasemaansa. Minusta tässä on myös perää.

Kirjoittaja

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!