Onko paholainen todella olemassa?
Törmäämme pahan todellisuuteen jatkuvasti. Uutisia ei ehdi kovin pitkään katsoa, kun saa taas vahvistusta sille, että tässä maailmassa asiat eivät ole kohdallaan. Kuulemme väkivaltaisista teoista, jengiytymisistä, sodista, ihmiskaupasta, talousrikoksista ja muista raskaista asioista.
Pahuus ei ole uskon asia. Mutta mistä se johtuu?
Viimeisimmässä Perjantai-ohjelmassa puhuttiin nuorten väkivallasta. Studioyleisö näki syyn olevan yhteiskunnassa. Sosiaalisen media nähtiin myös olevan ongelman takana. Lapsiasiavaltuutettu nosti esille syrjäytymisen keskeisimpänä riskitekijänä. Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty huomiota myös suomalaisten lisääntyneisiin mielenterveydellisiin ongelmiin. Toki kotien todellisuus vaikuttaa myös lasten ja nuorten tekemisiin.
Silloin, kun puhutaan pahuudesta, kirkolla on paljon sanottavaa. Tai ainakin pitäisi olla. Kristillisen uskon mukaan todellisuuteen, jossa elämme, kuuluvat ”synti, perkele ja kuolema”.
Kirkkokäsikirjassa erityisesti tämän viikon tekstit puhuvat pahasta. Raamatun mukaan Saatana on enemmän kuin kirosana. Kyseessä on henkivalta, joka taistelee Jumalan hyviä tarkoituksia vastaan.
Tällainen ajatus voi tuntua nykyihmisestä vieraalta, jopa järkyttävältä – kaikista kuulemistamme kauheuksista huolimatta. Ajatus pahasta, jolla on suunnitelma, joka houkuttelee, tekee aloitteen ja jolla on myös valtaa ihmisiin, kuulostaa jotenkin keskiaikaiselta tai naivilta.
Raamatun opetusta paholaisesta ei pidä kuitenkaan ohittaa hymähdyksellä. Jeesus puhuu yhtä itsestään selvänä asiasta sekä Jumalasta että Saatanasta. Hän nimittää Saatanaa murhaajaksi, valheen isäksi sekä tämän maailman ruhtinaaksi. Saatana on kuin väkevä mies, joka vartioi omaisuuttaan. Hänellä on jopa valtakunta.
Tämä on syytä panna merkille senkin vuoksi, että ihmisillä on taipumus syyttää Jumalaa, kun jotakin pahaa tapahtuu. Kysymme miten maailmassa oleva pahuus käy yhteen sen väitteen kanssa, että Jumala on rakkaus. Tähän ei varmaankaan olekaan patenttivastausta. Mutta on ehkä unohdettu, että todellisuuteen kuuluu myös Jumalaa vastustava voima, joka turmelee elämää.
Raamatun mukaan paholaisen toiminta ei rajoitu vain siihen, että hän viettelee ihmisiä pahaan. Hän tekee myös kaikkensa torjuakseen Jumalan pelastavan sanan vaikutuksen maailmassa. Paholainen pyrkii nyppimään evankeliumin sanan ihmisen sisimmästä heti, kun se on kylvetty sinne. Hän kylvää rikkaviljaa hyvän siemenen sekaan.
Paholainen täyttää myös hanakasti hengellisen tyhjiön. Jeesus kuvaa sitä näin: ”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autiolla seudulla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ”Minä palaan kotiini, josta lähdin”. Jeesuksen mukaan se ottaa tyhjillään olevaan kotiin mukaansa seitsemän vielä pahempaa henkeä. Lopulta ihmisen samoin kuin tila on pahempi alussa.
Tämä on vakava sana omalle ajallemme.
Ihmisen sydän ei voi olla tyhjä. Se täyttyy aina jollakin. Jos kansa unohtaa Jumalan, silloin koko yhteiskunnassa alkaa tapahtua pahoja asioita.
Kansamme on aikanaan tullut kristillisen uskon vaikutuspiiriin, ja sen myötä olemme saaneet monenlaista siunausta. Monien mittareiden mukaan olemme kuitenkin vieraantumassa kristillisestä uskosta. Kastettavien määrä on vähenemässä. Eräänlainen uskontoallergia on saanut enenevässä määrin tilaa.
Uskonnonvapauttakin tulkitaan helposti väärin. Se antaa mahdollisuuden uskonnon harjoittamiseen, mutta sitä tulkitaan helposti vapautena uskonnosta. Yhtenä esimerkkinä on se, että kouluissa ja päiväkodeissa on aiempaa vaikeampaa toimia. Hartaudellisten tilaisuuksien pitäminen on käytännössä hankalaa, koska se vaatii usein työläitä järjestelyjä.
Nyt on kysyttävä: Jos Jumalan sanan opetukset eivät ohjaa kansaa, niin mikä sitä sitten ohjaa? Kristillisen uskon piiristä irrottautuminen merkitsee tyhjäksi huoneeksi tulemista. Mikä silloin täyttää kasvavan tyhjiön? Seitsemän pahempaa henkeäkö?
Raamatun mukaan ei ole olemassa neutraalia ei kenenkään maata. Tässä maailmassa hyvä ja paha taistelevat keskenään. Tämän myös kokemus vahvistaa.
Kristittyinä meidän on rohjettava puolustaa sitä uskoa, jonka hedelmistä olemme tähän asti saaneet nauttia. Näkyvissä olevien karvaiden hedelmien kypsymisen pitäisi herättää meidät ennen kuin on liian myöhäistä.
Paholainen kyllä vartioi linnaansa ja omaisuuttaan ase kädessä. ”Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.”
Rukoilkaamme ja tehkäämme omalla paikallamme voitavamme, jotta Jumalan sana saisi edelleen tilaa yhteiskunnassamme ja ennen muuta lasten ja nuorten parissa.
59 kommenttia
Lainaukset Raamatusta löytyvät kohdasta Matteus 10.
Jorma Pitkänen:
”Paholainen täyttää myös hanakasti hengellisen tyhjiön. Jeesus kuvaa sitä näin: ”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autiolla seudulla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ”Minä palaan kotiini, josta lähdin”. Jeesuksen mukaan se ottaa tyhjillään olevaan kotiin mukaansa seitsemän vielä pahempaa henkeä. Lopulta ihmisen samoin kuin tila on pahempi alussa.”
Muistelen tuon kuuluvan Paavalin oppiin, mutta kuitenkin kysyn, mikä on hengellinen tyhjiö ?
Jos ihmisellä on tyhjä olo, se on tietysti sielussa, eli mielessä, tietoisuudessa, eikä tarkoita, että paholainen on sieltä lähtenyt pois ja nyt hänellä on tyhjä olo, hän ei enää halua mitään, hänellä ei ole kiinnostusta eikä halua edes elämään. Tässä valossa paholainen näyttäisi olevan elämänhalun henki.
Nykykielelle muutetuna riivaahenkien koko suvun muuttaminen ihmisen tyhjään sieluun, voisi tarkoittaa sitä, että jos siellä oli vain yksi, eli pieni kapinallinen itu, ja se lähti heikkouttaan erämaahan ja toi sieltä kavereita, on heitä nyt monta liikuttamassa mieltä ja antamassa voimaa sen ajamiseksi, mistä tyhjä olo oli tullut, ja se ei yksiselitteisesti aina ole paha, koska kysymys voi olla myös epäoikeudenmukaisuuden kohtaamisesta, jota rakkaus ei hurmoksessaan edes huomaa. Tai, me emme ymmärrä rakkauden olemusta, rakkaushan voi opettaa myös kurittamalla, kuten vanhemmat lapsiaan.
Mielenkiintoista pohdintaa hyvän ja pahan taistelusta.
Uskonnollinen ajattelu lähtee luonnollisesti siitä, että maailmassa on hyvän ja pahan jatkuva taistelu, jonka keskiössä ovat hyvä Jumala ja paha Saatana. Mutta mitä tarkemmin pahaksi tulkittuja ilmiöitä, ihmisiä ja tapahtumia tarkastelee, sitä vähemmän niihin tarvitaan mitään henkimaailman taistelua. Ei ole mitään absoluuttista pahaa.
Sama pätee tietenkin hyväänkin. Mitään Jumalaa tai Saatanaa ei tarvita ensimmäiseenkään ilmiöön maailmassa, ei myöskään hyvään eikä pahaan. Kaikille pahaksi tai hyväksi tulkituille ilmiöille on luonnollinen selitys ilman henkimaailmaa.
Jorma Pitkänen: ”Jeesus puhuu yhtä itsestään selvänä asiasta sekä Jumalasta että Saatanasta. Hän nimittää Saatanaa murhaajaksi, valheen isäksi sekä tämän maailman ruhtinaaksi.”
Raamatun mukaan Jumala on murhannut ihmisiä miljoonia kertoja Saatanaa enemmän. Herää kysymys, miksi Jeesus valehteli Saatanasta? Koko Raamattu on yksipuolinen ja puolueellinen kertomus, jossa Saatanalle ei anneta mitään mahdollisuutta puolustukseen.
Jos Jumala ja Saatana olisivat todellisia, Raamattua lukemalla loogisin johtopäätös olisi, että Jumala on hyväksi naamioitunut pahuus, joka tekee kaikkensa estääkseen Saatanaksi demonisoidun vastustajansa kuulluksi tulemisen. Saatanahan ei tapa edes Raamatussa, jos tappolistaa vertaa Jumalaan. Siksikin on mielenkiintoista, miksi juuri Saatanaa syytetään murhaajaksi, vaikka tämä on Raamatun mukaan siinä harrastuksessa viaton partiopoika Jumalaan verrattuna.
Jorma: ”Ihmisen sydän ei voi olla tyhjä. Se täyttyy aina jollakin. Jos kansa unohtaa Jumalan, silloin koko yhteiskunnassa alkaa tapahtua pahoja asioita.”
Tällaisesta ei ole mitään viitteitä. Pahuutta tapahtuu kaikkialla riippumatta siitä, miten hyvin kukin kansa jumalansa muistaa. Kuten myös hyvyyttä.
Jorma: ”Nyt on kysyttävä: Jos Jumalan sanan opetukset eivät ohjaa kansaa, niin mikä sitä sitten ohjaa? Kristillisen uskon piiristä irrottautuminen merkitsee tyhjäksi huoneeksi tulemista. Mikä silloin täyttää kasvavan tyhjiön? Seitsemän pahempaa henkeäkö?”
Tässä on se perustavaa laatua oleva harha, että uskon ja uskonnon ajatellaan kuuluvan kaikkialle ja kaikille. Ja että niillä olisi jokin merkittävä rooli yhteiskunnan suunnan kannalta. Ei ole. Usko ja uskonto ovat yksi osa vapaata ja hyvinvoivaa demokraattista yhteiskuntaa, mutta ne ovat vain yksi elementti kaikkien muiden tärkeiden elementtien joukossa.
Tärkein hyvinvoinnin ja toimivan demokratian elementti on vapaus. Kun yhteiskuntaa leimaa vapaus, usko ja uskonto täydentävät yhteiskunnan hyvinvointia. Uskon ja uskonnon rooli yhteiskunnassa on tasapainossa silloin, kun niitä voivat toteuttaa kaikki ne yksilöt, joille ko. ilmiöt ovat tärkeitä.
Jumalan sanat eivät ole ohjanneet kansaa monissa maissa enää pitkään aikaan. Toisaalta monet maat olivat nykyistä paljon surkeammassa kunnossa silloin, kun niin oli, eli satoja vuosia sitten. Myös Suomi. Tästä ei ole seurannut minkäänlaista tyhjiötä, vaan yhteiskunnat ovat kehittyneet siitä huolimatta. Tai juuri sen takia.
Huolet siitä, että ihmiset tai valtiot menevät tärviölle ilman kristinuskoa, ovat ylimielisiä ja perusteettomia. Kristinusko ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna ratkaisu yhtään mihinkään, mutta sillä on roolinsa toimivissa yhteiskunnissa siinä missä muillakin uskonnollisilla uskomuksilla.
Jumala ei olekaan kaikkivaltias, jos antaa jonkun ”saatanan” päättää puolestaan. Ihmisessä on mahdollisuus hyvään, sekä pahaan. Riippuu monesta seikasta, minkä valitsee. On helppoa syyttää ulkopuolista tahoa omasta pahuudestaan.
Ennen vanhaan yhteiskunnat, joissa lähes kaikki kuuluivat kirkkoon ja kouluissa opetettiin ja elettiin ” uskovaista” elämää, olivat julmia monelle ihmisryhmälle. Se suorastaan esti esimerkiksi tasa-arvon toteutumista eri ihmisryhmien välillä.
Valtion kouluihin kuuluu vain eri uskontojen ”tieteellinen” (informatiivinen) opetus.
Onko paholainen olemassa? VT:n hebrean tekstissä muodossa הַשָּׂטָ֖ן haś·śā·ṭān, Saatana esiintyy Jobin ja Sakariaan kirjassa 16 kertaa. Sakarjan kirjassa (Luku3) saatana esiintyy syyttäjänä oikeusistunnossa, jossa ylipappi Joosua on syytettynä. VT:ssa sana saatana ilmenee yhteensä 27 kertaa myös muodossa vastustaja. Ajatus persoonallisesta pahasta ei oikein hahmotu nykyajan ihmisten mielissä.
Synti? Saatana? Keskiaikaista? Niinpä. Vaan mitä totesi aikoinaan saksalainen teologi Rudolf Bultmann? ”Nyt kun luonnonlait on selvitetty emme voi uskoa enää henkiin, emme pahoihin emmekä hyviin.” Usko Raamatun sanomaan ja sen välittämään käsitykseen maailmasta korvattiin modernilla uskolla immanenttiseen (maailmansisäiseen) tieteeseen ja todellisuuskäsitykseen. Jäikö paholainen sitten keskiajan ilmiöksi? Ei oikein siltä näytä, kun katsoo tämän maailman menoa ja hulluutta.
Jeesus on tällä hetkellä erämaassa Paholaisen kiusattavana. Etteikö Jeesus tuntisi tuota personaa kasvoista kasvoihin, joka nälän vaivaamaa Vapahtajaa yllyttää muttamaan kivet leiviksi? ”Vaan ihminen ei elä ainoastaan levästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Jeesus torjuu tuon kiusauksen Raamatun sanalla, kuten myös sen Saatanan röyhkeän ehdotuksen kumartaa häntä.
Paholainen pyrkii kaikin keinoin estämään Jumalan valmistaman pelastussunnitelman huokutellen Jeesusta pois ristin tieltä, jonka päätepiste on Golgatalla. Meidän edestämme ristiinnaulittu. Jopa Pietaria välineenään käyttäen Saatana pyrkii suistamaan Jeesuksen pois Getsemanesta. Isä. Ota pois tämä malja. Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan kuin sinä. Mutta Jeesuksen sanat paljastavat sen kuka on saatanan Herra, kun Jeesus toteaa Pietarille: ”Väisty edestäni Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.”
Kiitos Jorma hyvästä blogistasi!
Joitakin ajatuksia.
C.S. Lewisin mukaan kristityillä on kaksi ”ojaa” suhteessa Pahaan. Toinen kiistää sen olemassaolon tai väheksyy sen vaikutusta ja toinen kiinnittää siihen sairaalloisen paljon huomiota.
Kirkon ase taistelussa pahaa vastaan on Jumalan sana ja Jumalan itsensä asettamat sakramentit. Kristus on voittanut synnin, saatanan ja kuoleman vallat. Ylistys Pyhälle Kolmiyhteiselle Jumalalle! Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä meillä on täysi suoja Pahan valtoja vastaan. Eläkäämme jatkuvasti syntiemme anteeksiantamuksessa ja Jumalan armossa.
Paholaisen ensimmäinen kohde on kirkko, jota se yrittää heikentää erilaisten harhaoppien kautta. Tämänkin tähden on täärimmäisen tärkeää, että kirkko pysyy Jumalan sanan vahvalla pohjalla ja arvioi kaikkea opetusta sen pohjalta, jotta sillä olisi henkien erottamisen lahja ja kyky.
Kasteiden väheneminen maassamme heikentää kristillistä ”laumasuojaa”. Martti Luther sanoi(vapaasti mukaillen), että perkeleelle on hyvä sanoa ”olen kastettu, olen kristitty, olen pelastuva”.
Tämä ei ole ainoa Raamatunpaikka, missä pahuuden, Saatanan voimat ”esitellään”. Kaikki alkaa, Paratiisista.
Ef..6:10-17
12 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Jos ei usko, mitä Raamattu asiasta, sielunvihollisesta kertoo, niin silloin ei olla tekemisissä kristillisyydestä, eli Jeesuksen seuraamisesta.
Saatana ilmestyy vain kutsuttuna ja aina niinkuin sen asialle on eduksi. Hänen suosituin muoto on ”valkeuden enkeli”.
Pääisäinen on lähellä ja tuon kirjan – (sensuroitu Raamattu) kirjoittajat Mäkipelto ja Huotari ottavat kantaa myös Jeesuksen tuloon Jerusalemiin. He toteavat, että ”täyttääkseen Sakarian kirjan ennustuksen, hänen täytyy ratsastaa kahdella aasialla. On vaikea sanoa, miten kahden aasin kanssa ratsastetaan – kenties vuorotellen tai aasin väliin viritetyllä laudalla ”- , mutta kuten he toteavat ”Matteuksen mukaan näin todella tapahtui: He toivat aasin ja varsan ja panivat vaatteita niiden selkään, ja Jeesus ratsasti niillä” (UT2020) Melkein täytyy ihmetellä, kun meiltä on tälläinenkin Raamatun totuus sensuroitu. Raamattukritiikki ja opetus ovat näköjään menneet hyvin perille.
Masoreettinen teksti (Sak9:9) ilmaisee tuon kohdan: Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla aasintamman varsalla. Septuagintan teksti samasta Sak9:9 on käännetty samasta kohdasta: ”Vanhurskas ja auttaja hän on, hän on nöyrä ja hän ratsastaa aasilla ja aasin varsalla.” (Niinpä juuri). Molemmat kohdat ovat kyllä esillä tuossa kirjassa, mutta kirjoittajat ottavat lievästi sanottuna omia raflaavia vapauksiaan tulkita Raamatun tekstejä muuallakin kirjassaan.
Kirjoittaja
Jorma Pitkänen
Olen Hämeenkyrön kirkkoherra 1.4. 2019 alkaen. Pappisviran hoito alkoi 1989 Korsossa Vantaalla, josta tie vei v. 2000 Tampereen Pyynikille. Jämijärven kirkkoherrana palvelin 1.4. 2013 alkaen 6 vuotta ennen kuin aloitin nykyisessä virassani. Väitöskirja herännäisjohtaja Jonas Laguksesta 2013. Harrastuksista mainittakoon Israelilainen tanssi, valokuvaus, lintujen tarkkailu ja kitaran soittelu.
” Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maailmaan, ei sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa vaan eripuraa, miekan ja sodan. ” Jeesus
Pitää muistaa sekin, että kaikki natsit olivat kastettuja kristittyjä, kuten myös saksalaiset yleensä, ja he eivät tehneet mitään kansanmurhan riehuessa kaikessa raakuudessaan. Liikkeella oli monta legioonaa riivaajahenkiä, mutta ne olivat sitä mieltä, että paholainen onkin uhreissa ja heidät pitää tappaa. Voittoa ei saada ilman verenvuodatusta, sanoi jo Vespasianus aikoinaan.
Yksityisen ihmisen oli aika mahdotonta tehdä mitään, mutta kirkko institutiona ja mielipiteisiin suuresti vaukuttavana mediana olisi voinut tehdä jotakin, ilmaista vaikka haisevan vastalauseen suurella joukolla, mielenosoituksella.
Ja koska tässä tapauksessa suuri syyllinen on Luther ja evankeliumi vihakirjoituksineen, ei meidän kaukaa tarvitse pahuuden ruhtinaita etsiä. Ei voida ajatella, että vaikka me tekisimme mitä ja olisimme mukana missä tahansa, on paha aina ulkopuolella, ei suinkaan meissä. Aivan kuin meillä jumaluusopin näkökulmasta olisi oikeus päättää tästä asiasta. Me elämme hetkessä, emme tunne mennyttä, josta kuitenkin nykyisyys on seuraus.
34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 35 Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; 36ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’. 37Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; 38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. ” Rakastaako kukaan enää ketään, ja varsinkaan vanhempiaan ?
”Ja ne jotka, eivät huolineet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni,” sanoo Jeesus.
”Sille jolla on, annetaan lisää ja siltä jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä mitä hänellä on ja annetaan sille, jolla on. ” Eikö tämä kuulostakin ihan nykyiseltä toiminnalta, vähäosaisten tukia leikataan ja isotuloisten palkkoja nostetaan.
Ilmoita asiaton kommentti