Kävin vuonna 2010 vähän keskustelua sähköpostin kautta entisen Helsingin teologisen tiedekunnan Uuden Testamentin eksegetiikan professorin Heikki Räisäsen (1941-2015) kanssa. Kysyin: ”Mitä sinulla on tarjota klassisen kristinuskon tilalle? Haluatko ottaa uskon ja Jeesuksen Kristuksen pois ihmisten sydämistä?”
Räisänen mm. vastasi: ”Olen sanonut lukemattomia kertoja, etten halua ottaa keneltäkään mitään pois.” En nyt siteeraa tässä kaikkea, mistä keskustelimme. Lopuksi Räisänen vielä totesi minulle: ”Aika surullista, millaisin ansioin tiedekunnasta voi saada maisterin paperit. Alakul. terv. HR.” Räisänen sanoi haluavansa pitää esillä vaihtoehtoa. Tätä on ns. kulttuurikristillisyys. Kehotin Räisästä uskomaan Jeesukseen.
Minulla pitäisi olla jossain tallella eräässä mapissa tuo käymämme keskustelu. En vain vielä ole löytänyt sitä.
Heikki Räisäsen tekemät havainnot evankeliumien tekstien muokkauksista ja Jeesuksen sanojen muokkamisesta ovat kiistattomat ja pysyvät. Ei niitä voi ohittaa olan kohautuksella ainakaan rehellinen tutkija. Kaikki nuo havainnot kertovat ja todistavat vedenpitävästi, että kirkko muokkasi perimätietoa Jeesuksesta ja sepitti uusia Jeesuksen sanoja. Eikä se ole meidän vikamme. Evankelistoille historiallinen totuus oli vähemmän tärkeämpi kuin teologiset tulkinnat. Varsinkin islamilaiset ekesegeetit ovat tehneet kattavan luettelon evankeliumien ristiriidoista, jotka minäkin olen täällä jo esitellyt ja jotka todistavat, että evankelista eivät olleet tarkkoja historian kuvauksessaan. Johannes meni pisimmälle luodessaan täyden oman kuvitelman ja tulkinnan Jeesuksesta ja hänen sanoistaan.
Neistseestä syntyminen ei ole oleellista Jeesuksen elämässä ja kristinuskossa. Jeesuksen sanoma ei sellaista vaadi. Kirkko voisi aivan hyvin myöntää tehneensä käännösvirheen Jesajan kirjasta. Muhammedin kannattajat hyväksyivät neitseestäsyntymisen, koska pitivät sitä Jumalan voiman ja ihmeen osoituksena tajuamatta, että kirkko tai islam ei tarvitse tällaisia antiikin myyttejä mihinkään. Minä en epäröi paljastaa myöskään islamin älyttömyyksiä ja epäkohtia. Sekä kristinusko että islam vaativat ja huutavat päivittämistä nykyaikaan ja minulla on siihen hyvin perustellut vaihtoehdot kirjoissani ja viesteissäni.
Vanha (katolinen) perinne kertoo yhtä sun toista. Se kertoo mm. että Pietari oli ensimmäinen paavi. Evankeliumit puhuvat Jeesuksen veljistä ja siskoista. Ne eivät puhu mistään serkuista. Vanha katolinen perinne koetti kaikessa saattaa perimätiedon sopusointuun ja näppärää oli vedota Joosefin aikaisempaan avioliitoon, mitä ei tue mikään muu lähde. Maria ei ollut neitsyt ja Jeesuksella oli oikeita sisaruksia. Se on historiallinen totuus. Tälläkään ei ole mitään väliä kristinuskon sanomalle.
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta ja järkevyydestä Jumalan totuus aina tunnetaan. Oikea Jumala paljastaa Totuuden meille kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme sitten tietää, kuka Jeesus oikein oli. Se on iso yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja joka pyrkii hyvyyteen elämässään, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen. Kaikki on armoa.
Kaikesta huolimatta vanha usko on kaunis teologinen kokonaisuus. Jokainen voi pysyä kiinni siinä jos haluaa. Samalla olisi paikallaan muistaa, että erilaiset tulkinnat ovat aina kuuluneet kirkkoon. Tällaista tämä elämä on. Monenlaista tulkintaa maailmaa mahtuu ja minua lohduttaa ajatus, että me kuulumme kaikesta huolimatta samaan perheeseen ja että me mahdumme samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme hieman eri tavoin. Kaikilla on hyvä tarkoitus ja sama päämäärä. Usko Jumalaan ja Jeesukseen vie kyllä perille aina. Kuolema on voitettu ja Jeesus elää Taivaassa.
Paavali ei hallinnut logiikkaa. Hänelle Jumala on Isä ja Jeesus on Herra, mutta nämä kaksi eivät olla yksi ja sama Jumala. Aina voi hokea, että Jeesus on Jumala, mutta se ei poista loogista ongelmaa. Jumala ei voi yksinkertaisesti olla yksi ja kolme yhtä aikaa.
Teologian opintoihin kuului aikoinaan pitkät filosofian ja logiikan opinnot, mutta nämä eivät koske Kolminaisuutta. Sen kohdalla kirkko aina unohtaa käyttää logiikkaa ja tervettä järkeä. Ei hokema Jeesus on Jumala tee hänestä Jumalaa. Se on kirkon keksimä idea antiikin mytologioiden pohjalta. Niissä Jumala oli ihmisen hahmossa maan päällä.
Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisela voimalla toiminut Jumalan Poika eli ihminen Jumalan asialla, yksi meistä. Miten pitkään kirkossa sallitaan tämä tosiallinen polyteistinen opetus ja palataan historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen monoteismiin? Mistä löytyvät rohkeat kirkon johtajat, jotka palauttavat kirkkoon alkuperäisen Jeesus-sanoman?
Voisin tähän vain kommentoida:
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä (ja vähän vanhempaakin) kulkijaa.
Pasi Toivonen kyllä taas täällä valtavasti toistaa itseään. Tämän olen sanonut ennenkin, että sinun haaveesi uskonnosta, joka yhdistää kristityt, juutalaiset ja muslimit ei koskaan toteudu. Ainakin innokkaimmat edustajat eivät sitä koskaan hyväksy.
Sinä myös innokkaasti käytät tekoälyä. Muista kuitenkin, että sekin voi erehtyä. Kun tekoälyä käyttää, sehän myöntää itsekin voivansa tehdä virheitä.
Kehotan sinuakin uskomaan Raamatun ilmoittamaan Jeesukseen.
”Liberaali muslimi” on yhtä innostunut näiden kolmen yhdistymisestä kuin Pasi Toivonen?
Olin vuonna 2000 Unifilin Suomen vastuualueen pienessä palaverissa. Paikallinen imaami oli hyvin kiinnostunut uskontoja yhdistävistä asioista. Hänen pääpointti oli se, että nämä kaikki kolme ovat ”taivasuskontoja”. Hän toivoi näiden kolmen välille yhteisiä koulutuksia ja tapaamisia tulevaisuudessa. Tämä on elämäni ainoa kosketus Koraanin opettajaan (Koraania en tunne millään muotoa). Samassa tapaamisessa kyseinen imaami kertoi, että he (šiia- muslimit) odottavat Mahdin tuloa.
”Muslimit odottavat Mahdia (arab. al-Mahdī = “oikeaan johdatettu”). Hän on islamilaisessa perinteessä tuleva johtaja ja uudistaja, joka ilmestyy ennen maailman loppua palauttamaan oikeudenmukaisuuden ja oikean uskon.
Mitä Mahdi tarkoittaa? Mahdi ei ole profeetta, vaan Jumalan johdattama ihminen. Hänen tehtävänsä on poistaa vääryys ja sorto. Hän hallitsee maailmaa oikeudenmukaisesti ennen lopun aikoja. Hänen aikanaan uskotaan tapahtuvan myös muita lopun ajan tapahtumia. Mahdi on jo olemassa: 12. imaami, nimeltään Muhammad al-Mahdi. Hän on “piilossa” (okkultaatiossa) ja palaa lopun aikoina. Hän on keskeinen uskonnollinen hahmo šiialaisuudessa.”
En ole jaksanut lukea Pasi Toivosen ”tilityksiä.” Ehkä hän on myös kertonut muslimien tulevasta johtajasta, joka korjaa kaiken? Me kristityt odotamme Jeesusta, joka korjaa kaiken!
”📌 Tärkeä huomio: Mahdista ei puhuta Koraanissa suoraan, vaan tieto perustuu haditheihin (profeetan sanontoihin ja kertomuksiin). Kaikki muslimit eivät painota Mahdi-uskoa yhtä vahvasti.” (AI)
Pasin tekstit ovat ristiriitaisia kun fanitat koraania ja rakkautta kaikkien välille niin et ole ilmeisesti lukenut Islamin pyhiä kirjoituksia . , varsinkaan hadithiteja jossa juutalaiset ovat vihollisia ja ethän voi kiistää etteikö Islamilainen papisto tulkitse juuri näin juutalaisia . Ja puhut anteeksiannosta . Jos tunnet yhdenkin Israelissa asuvan niin se voi kertoa kuinka pommisuojaan usein joutuu vuodessa . Ennen oli netissä islamilainen terroristitekojen realiaikainen tapahtumalista ja voi sanoa että oli joka päivä noin terroritekoja pitkin maailmaa . Se lista poistettiin sieltä mutta niitä oli mm Ruotsissa usein joka kk ja välillä kuoli vähemmän ja välillä enemmän . Muistan että mm. poliisiasemat olivat kohteina . Tai jos muistat Plo joka riehui pitkin Eurooppaa teki terroritekoja 70-luvulla joka sai valtaa koko Palestiina on Islamilaisen terrorismin ja Venäjän tiedustelupalvelun kautta luotu valtio . se on kokoelma arabiväestöä jonka Plo kokosi Venäjän tuella ja pääsi YK jäseneksi . Kun Pasi haluat kertoa Raamatun olevan niin yksinkertainen kirja ettei uskoa tarvitse niin sellainen tutkimus ei löydä Jeesusta vanhasta testamentista eikä lupauksia hänestä. Räisäsen väitteet on helppo ohittaa ja perustella . sillä ei hän tuntenut vanhaa testamenttia yhtään enempää kuin uuttakaan . Jos ei löydä Kristusta sanasta niin se kaikki on turhaa . Historian tuntemus jättää kristillisen kontekstin kautta tekstit tyhjäksi lopulta .
Mika, postauksesi on erittäin tärkeä sikäli, että saa toivon mukaan jokaisen miettimään, miten suhtautua eri tavoin ajattelevaan, jonka ajatteluun haluaisi oikeasti vaikuttaa. Uskonasioista puheenolleen varsinkin se on tärkeää, koska kristinuskossa on kyse uskosta, jonka syntyminen vasta motivoi kilvoittelemaan niissä hyvissä teoissa, joista mm. kymmenen käskyä meille kristyille puhuvat.
Minä yritän suhtautua kaikkin ihmisiin, joiden elämäntavassa ja uskossa toivoisin tapahtuvat muutoksen, kuin lapsia kasvattaessani vuosituhannen alussa opin, että lainomaiset vaatimukset sellaisenaan menevät kuuroille korville. Kyse on missä sävyssä omia oikein ja väärin -teesejä esittää. Räisänen vuonan 2010 oli jo valtavan urakan yliopistolla tehnyt professori, jonka elämäntyö ja urapolku eivät olleet kiinni vähääkään – näköjään – siitä, miten hän uskoo vai uskooko ollenkaan. Ja on eri keskustelun asia, miten kirkon ja kirkolliskokousedustajien tulisi suhtautua tiedekuntaan, joka ei edes halua olla ”pappisseminaari”.
Minä lähden siitä oletuksesta, että Räisänen ei ollut vain joskus vaan salaisesti aina elämänsä loppuun asti tietyllä tavalla avoin, jopa ihailtavan vilpitön, totuuden etsijä. Hän ei vain tuntunut löytäneen loistavan uransa päästyä vauhtiin ympärilleen ihmisiä, jotka eivät olisi lähestyneet häntä vain ihailtavana tai pelottavana auktoriteettina, vaan olisivat nähneet opettajan sisimpään ja sitten koettaneet saada hänen kanssa aikaan dialogia. Räisänenhän oli varmaan ulkoisesti esikuvallinen, työhönsä aikansa ja ehkä vapaa-aikansakin monen muun menestyjän tavoin käyttänyt henkilö. Mutta uskon asioissa hän tuntuu olleen eksyksissä, jos hän on kerran sanonut toimittajalle, että ”eiköhän se ole siinä”.
Tuo lausahdus löytyy viimeisistä haastatteluista, mutta niitä lukiessani minun sisimpäni täyttää kumminkn syvä myötätunto: hän ei näyttäydy niissä minulle agressiivisena kirkon oppien ja käytäntöjen aktiivisena muuttajana, aktivistien esikuvana, tai ateismin esitaistelija, vaan henkilönä, joka 2000-luvulla kysyi vilpittömästi pappien uskon perään: jos te uskotte Raamatun totuuksiin, kuten helvettiin, miksette Herranne tavoin puhu siitä, siis taivaan ja helvetin todellisuudesta, kahdesta vaihtoehdosta? Seksuaalisista suhteistakin H.R. sanoi Raamattunsa tuntien, toisin, kuin moni aktivisti toivoi, että Paavali ei hyväksynyt niitä, de facto. Asia jää meidän raamattunäkemyksemme varaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että Räisänen uskoi tai näki joillakin olevan sellaisen vilpittömän uskon, josta hän ei ollut itse saanut otetta. Tämä on ehkä vain mun etäinen toiveeni. Mutta silti. Minunkin korvaani särähti kerran Oulussa kansalaisopiston populaarilla luennolla 80-luvun alkupuolella, häntä ainoan kerran livenä kuunnellessani, se sävy, jolla hän viittasi ”uskovaisiin”. Senkään perusteella en pidä ihmeenä, että hän tuohon aikaan esiintyi luennoillaan tyyliin, joka herätti agressioita tai sai aikaan ilmiön, jota slogan ”aloitti hengessä, lopetti Helsingissä” yrittää kuvastaa. Mutta minusta hän oli pohjimmiltaan totuuden etsijä. Oliko vai ei sellainen, Herra yksin tietää.
Ehkäpä ne ”agressiivisemmat” kantaaottavat ovat pikemminkin niitä, jotka hyödyntävättai hyödynsivät sitä, mitä Räisäsen on tutkimustensa yhteydessä aprikoinut? Esim. Hesari aikoinaan toi hyvinkin näkyvästi näitä ajatuksia esiin korostaakeen ”omaa linjaansa”. En tunne Räisästä tarkemmin, joten en hänen ”sielunelämäänsä” ole kelvollinen analysoimaan.
Jokaisella ihmiselle on sanan ja uskonnonvapaus tietysti , mutta Räisäsen kohdalla on kysymys vastuusta , hän ei ollut mitään tavan tallaaja vaan tulevien seurakuntapaimenien opettaja. On oikein sanoa myös sanoa harhaopettaja oikeassa kontekstissa . Teologit voivat sooloilla oman pään sisällä mutta asema tuo erityisen vastuun . Pelastusta kaikille toivotaan ja siihen ei voi sanoa mitään . Asiaa voi miettiä vaikka niin mitä apostolit olisivat sanoneet näistä opetuksista ? Rakkaus ei ole kaiken hyväksymistä vaan usein päinvastoin .
Niin, kumpaa julistusta Räisänen olisi tarvinnut enemmän, lain vai evankeliumin. Taisin puhua Räisäselle myös armosta, mutta en ole pystynyt tarkistamaan asiaa, kun en ole löytänyt niitä keskusteluja enää.
Keskeiseksi ja monissa tärkeissä asioissa ratkaisevaksi on tullut kirkossamme se, millä tavalla Raamattua tulkitaan ja tutkitaan. Pidetäänkö Raamattua menneen ajan ihmisten kertomuksina uskonnollisista kokemuksistaan ja oivalluksistaan vai onko Raamattu ”Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
Kun yksityinen ihminen etsii elämänsä suuntaa Raamatusta, tai kirkossa tehdään tärkeitä ratkaisuja, silloin on edessä valinta, pidetäänkö Raamattua ”virikekirjana” ihmisen omiin järkeilyihin vai pidetäänkö sitä ”kristillisen uskon ja elämän korkeimpana ohjeena”.
Näitä vaikeita asioita on tutkinut Mäntän seurakunnan kirkkoherra Erkki Ranta. Näihin hän on ottanut julkisesti kantaa. Hänen teesinsä on: ”luterilaisessa kirkossamme pitäisi löytää tunnustuksellinen raamattukäsitys. Raamattukysymys on kirkon olemassaolon kysymys.”
Sanansaattaja, N:o 2, s. 4, 1984.
Miten sitten voi vakuuttua siitä, että Raamattu on Jumalan sana? Erkki Ranta selittää:
– Se on ennakkolähtökohta uskovalle. Toiseksi tulee seurakunnan kokemus, että sana kestää. Tämä on kautta aikojen seurakunnan yhteinen kokemus, että sana tulee ajankohtaiseksi. Kolmanneksi tulee yksilön oma kokemus.
Erkki Ranta korostaa voimakkaasti, ettei kokemus ole kuitenkaan lähtökohta, vaan seuraus:
– Jumalan sana on valta-akseli, joka pyörittää muita akseleita ja hihnoja.
Sama lähde kuin edellä.
Johanneksen evankeliumi:
7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Erkki Rannalla on hyviä ajatuksia ja kirjoituksia kuten hartauskirja . Lopulta Jumalan armo on saavuttanut jo lapsena kastetut sitä todellisuutta joku saa maistaa jo lapsena mitä Jumalan rakkaus on ja joku saa siihen herätä syntien vaivaamana ja kokea suuren muutoksen elämässä kun armo koskettaa . Tutkiminen ilman oman elämän kuökemista Kristus opissa voi viedä uskon ulkopuolelle ihmistä ja käsitellään uskoa ja sen salaisuuksia omista ajatuksista käsin . Se fandamentti että Raamattu on Jumalan ilmoitusta ja puhetta meille on ratkaisevin asia . Oppineet ihmiset jotka opettavat teologiaa voivat olla pois focuksesta suhteessa Raamattuun ja kylvää ajatuksia jotka eivät lisää luottamusta Jumalan sanaa kohtaa vaan päinvastoin murentavat sitä . Tutkijan mielessä on aina löydöt ja niitä ihmismieli etsii kuin aarretta . Jollekin ne voivat olla hetkellisiä johtopäätöksiä ja jollekin ne jäävät kenties sinne missä elämä paljastaa totuusen kuolevaisuudesta ja uskon että monelle käy niin että kaikki rapistuu merkityksettömäksi kuoleman kolkutellessa ovella . Meillä on vaikeinta hyväksyä ristiriita itsessämme ja tosiasiassa Jumalan sana viekin meidät itsessämme mahdottomuuden eteen ja siitä nousee ajatus ja kysely kuka pelastaa minut tästä ..
Jokaisella koulutuksen saaneella kirkon työntekijällä on jokin kokonaiskäsitys Raamatusta. Varsin yleisesti on tullut ns. liberaalinen käsitystapa, joka jo nimensäkin mukaisesti haluaa tutkia ja tulkita Raamattua vapaasti, ilman kirkon tunnustusta ja pelkästään järjen keinoin.
Helsingin teologisen tiedekunnan raamattuopetuksessa jopa varoitetaan muunlaisesta tulkinnasta.
– On tärkeää, että käydään keskustelua raamattukysymyksestä. Tiedekunnassa pidetään vain yhtä linjaa oikeana.
– Teologian ylioppilaiden keskuudessa on paineita raamattukysymyksessä. Tiedekunta antaa yksipuolisen kuvan raamattututkimuksesta. Se on torjunut perustellun kritiikin, jota voidaan esittää liberaalia tulkintaa vastaan. Teologian ylioppilaat ovat tuoneet ilmi, ettei toisenlaista ajattelua sallita, Erkki Ranta kertoo.
Niihin henkilöihin, joiden kirjoituksista on varoitettu, kuuluu myös Erkki Ranta.
Sama Sanansaattaja kuin yllä.