Kesälomalta uuteen alkuun — levon kautta.

 

Ihmisen on hyvä saada lepoa. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumalakin lepäsi luomistyönsä jälkeen. Ajatus lepopäivän pitämisestä, jopa sapattivuosista, on tärkeä Raamatun teksteissä. Ihmisten, karjaeläinten ja vieläpä viljelysmaankin oli saatava oma leponsa. Kymmenessä käskyssä opettelemme muistamaan tämän viisauden: ”Muista pyhittää lepopäivä.”

Kesäloma tuntui hyvältä. Meistä useimmat alkavat palailla lomilta. Monien muiden tapaan itsekin aloitin työt elokuussa, jolloin kesän sato kypsyy ja syksy tekee tuloaan. Toivomme, että COVID-19-tilanne pysyy hallinnassa ja sallii sen, että koululaiset palaavat normaalisti pulpettien ääreen ja pian myös vanhemmat opiskelijat luentosaleihin. Ehkäpä paluu lomalta voisi olla tilaisuus uuteen alkuun. Onko uusi alku aina kuitenkaan mahdollinen kaiken eletyn ja tehdyn jälkeen? Kuinka monet ovet ovat sulkeutuneet ja kuinka monet yhteydet katkenneet?

Kristillinen usko pitää jatkuvasti esillä uuden alun mahdollisuutta. Tänään on todellakin jäljellä olevan elämäsi ensimmäinen päivä. Raamatun mukaan Jumala puhuttelee meitä erityisesti ajankohtina, joita kutsutaan etsikkoajoiksi. Silloin Taivaan Isä etsii meitä ja kutsuu meitä yhteyteensä. ”Kirjoituksissa siis sanotaan: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.” (Hepr. 3:15) On tärkeää ottaa uusi elämä vastaan.

Se uusi alku, jota evankeliumi meille tarjoaa, ei ole uuvuttavaa suorittamista, vaan armon vastaanottamista ja sen eteenpäin välittämistä. Lepo Jumalan yhteydessä saavutetaan silloin, kun synnit ja kaikki mieltä painava saadaan uskoa anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Sopiminen ja sovitus kuuluvat tämän uuden alun luonteeseen.

Yksi kauneimmista vertauskuvista, joilla Raamattu kuvaa taivaan kotia, on ”levon maa”. ”Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” (Hepr. 4:10) Päästäksemme taivaaseen meidän on vain vastattava Jumalan kutsuun ja uskossa turvauduttava Herraan Jeesukseen.

Kun Jumala kutsuu yhteyteensä, Hän ei kutsu meitä pinnistelemään suorittamiskeskeiseen elämään, jossa yrittäisimme itse ansaita hyvillä teoillamme jotakin. Päinvastoin Hän kutsuu meitä lepäämään yhteyteensä Jeesuksen sovitustyön varassa. ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4.16) Uskominen Jeesukseen on sitä, että me jatkuvasti löydämme avun Jumalan alttarin edessä Jeesuksen sovintoverellä pestyinä, armahdettuina syntisinä.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

3 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Entäpä sitten kun lepo päättyy tilanteeseen, kun loman aikana työnkuva on muutettu laittomasti ja totaalisesti, joka tuli erästä henkiöä vastaan heti ensimmäisenä arkiaamuna loman jälkeen. Oliko lepoa kenties ollenkaan, vai oliko lepo vain kaukainen haave. Alttarin ääressä edellisenä päivänä hän rukoili, Herra siunaa seuraava päivä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Tepsa sanoo:

      Kullan arvoisen kysymyksen esitit.

      Omaankin elämään mahtuu kokemuksia karvaista ja katkeristakin lomanjälkeisistä töihinpaluun tilanteista. Uupuneelle loman päättyminen saattaa myös olla pahakin paikka.

      Ei usko tai rukous suinkaan aina vapauta ongelmista, mutta usko Jeesukseen ja rukous auttaa kokemukseni mukaan kestämään ja jaksamaan vaikeitten vaiheiden yli. Jumalassa meillä on lepo, sen olen kokenut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Kiitos vastauksesta. Niin ehkäpä kysymyksessä onkin pimeänkoulu. Lutherin sanoin ”opus alienum Dei” tai sitten ”opus proprium Dei”. En tiedä. Vaikea erottaa umpikujassa neuvottomassa. Saati riemuita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.