Miksi osallistujamäärä romahti?

Hengen uudistuksen KesäSpirit-tapahtuma Ideaparkissa oli sisällöllisesti menestys mutta määrällisesti ja taloudellisesti katastrofi. Näin voisi kiteyttää omat tuntemukseni tapahtuman jälkeen. Parempi tietysti näin päin, jos on pakko valita!

Vaikka KesäSpirit oli lähes ainoa valtakunnallinen hengellinen kesäjuhla, se veti selvästi vähemmän ihmisiä kuin aiemmin. Kun pari vuotta sitten olimme edellisen kerran koolla koko viikonlopun, paikalla oli yhtä aikaa 1500 ihmistä ja nyt 300. Striimauksen sinänsä hyvissä katsojamäärissä ei ollut suurta muutosta aiempiin vuosiin eli se ei juuri selitä muutosta. Mistä romahdus johtui?

Pääsyyllinen lienee korona. Ihmiset ilmoittautuivat tapahtumaan alun alkaenkin heikosti, mutta aivan viimeisen viikon aikana noin puolet ilmoittautuneista peruutti koronatilanteeseen vedoten. Lopulta paikalle jätti vielä tulematta moni ilmoittautunut. Lopputuloksena väkimäärä sukelsi. Ilmiö on ymmärrettävä; korona voi olla monelle vakava tauti. Silti luulen, että tässä on muutakin.

Silmiinpistävä havainto Ideaparkin kaduilla kävellessä oli se, että se oli aivan täynnä ihmisiä. Paikalla oli tuhansia ihmisiä. Jäinkin miettimään, että miksi uskovaiset peruuttivat osallistumisensa, mutta muut ihmiset tungeksivat paikalle. Selitykseksi ei riitä se, että uskovaiset ovat muita vastuullisempia. Tämän kumoaa jo sekin, että tiedän paikalla olleen monia aktiiviuskovia, jotka eivät kuitenkaan osallituneet tapahtumaamme. Samalla mietin sitä, että tietääkseni valtaosa kesän rock-festivaaleista on ollut loppuunmyytyjä koronatilanteesta huolimatta.

Yksi selitys on tietysti se, että KesäSpirit ei ollut tarpeeksi vetovoimainen. Se varmasti selittää osaltaan. Meillä ei ollut suuria kansainvälisiä nimiä eikä edes Simojokea - Suomen ainoaa hengellisen musiikin vetonaulaa. Voi myös olla, että markkinointi ei toiminut vaikka siihen panostettiin ja tapahtuman mainosvideota kehuttiin laajalti. Ehkä myös vanha markkinoinnin lainalaisuus, tarjonta lisää kysyntää, selittää jotain. Kun kaikki kesätapahtumat peruttiin, niin se laski ylipäätään kiinnostusta.

Silti jään pohtimaan myös syvempiä selityksiä.

Voisiko olla niin, että puolentoista vuoden seurakuntapaasto alkaa jo näkyä? Että ihmiset alkavat vieraantua seurakuntaelämästä ja kynnys lähteä tapahtumaan alkaa siksi nousta. Tai pikemminkin hengellinen tarve alkaa hiipua. Voi myös olla, että korona paljastaa jotakin arvoistamme. Arvohan on lähtökohtaisesti jotakin, josta ollaan valmiita maksamaan tai jonka puolesta otetaan riskejä. Nyt kun hengelliseen tapahtumaan lähteminen sisälsi pienen riskin saada mahdollisesti koronatartunta, niin ihmiset eivät enää pitäneetkään hengellistä tapahtumaa vaivan arvoisena. Yleensähän kaksi mittaria paljastavat todelliset arvomme galluppeja paremmin: ajan ja rahankäyttö.

Olisi kiva kuulla, miten te muut tulkitsette ilmiötä. Kertooko väkimäärän lasku jostain syvemmästä vai onko kyse vain tapahtumajärjestäjien epäonnistumisesta? Ja ennen kaikkea, miten tilanteeseen pitäisi reagoida?

--
Lopuksi vielä haluan kiittää kaikkia KesäSpiritin osallistujia, vapaaehtoisia ja esiintyjiä. Minusta tapahtuma oli aivan upea. Jumala kosketti monia ja Jumalan valtakunnassa ylipäätään on tärkeämpiäkin mittareita kuin väkimäärä. En usko, että Jumala antaa uurastuksemme valua hukkaan!

Itselleni tapahtuman kaksi sykähdyttävintä hetkeä sattui tapahtuma-alueen ulkopuolella. Törmäsin siellä kahteen Ideaparkin työntekijään, joiden kanssa syntyi hyvä hengellinen keskustelu. Toisen heistä puolesta sain jopa rukoilla. Uskon ja toivon, että tällaisia kohtaamisia oli viikonlopun aikana muitakin. Sitä vartenhan me siellä lopulta olimme. Ensi vuonna taas!

24 kommenttia

  • Juha Yli-Jaakkola sanoo:

    Olin mukana ensimmäistä kertaa Hengen uudistuksen kesäjuhlilla Turussa 2018, jolloin paikalla oli n.500 ihmistä. Uuden toiminnanjohtajan myötä siirryttiin uusiin tiloihin ja kirjoitun vuoden 2019 KesäSpritista blogin, joka osaltaa tiivisti tapahtuman.https://www.kotimaa.fi/blogit/the-church-has-left-the-building-hengen-uudistus-ideaparkissa/

    Se oli rohkea veto ja osallistuja määrä kolminkertaistui edellisvuoteen nähden.

    Viime vuonna en päässyt työesteiden takia mukaan. Tänä vuonna 2021 olin mukana la.iltapäivästä iltaan sekä su. messun. Näin voinen osallistujana arvioida, joitakin syitä osallistujamäärän laskuun.

    1. Korona * Kyllä se vaan on niin, että kristikansastakin osa pelkää koronaa ja varmaan ihan syystäkin. Arto Antturin haastattelu, jossa hän ehti jo valmistautua kuolemaansa ja taistelu jokaisesta henkäyksestä sairaalassa oli vavisuttava kuvaus, mitä tauti voi ankarimmallaan olla. Selvästi taudin saamisen pelko oli yksi syy. Itse tilaisuudessa oli kyllä turvavälit, maskit ja muut toimet hoidettu mallikkaasti. Isompi risti tartunnan saamiseen on takuulla kaupungin busseissa tai pienissä kaupoissa.

    2. Isojen tilaisuuksen aikakausi ohi? Silti Timo Pöyhösen kuvaileva tilanne Ideaparkissa, jossa oli myös aktiiviuskovat olivat shoppailemassa ja aikaa viettämässä samoissa tiloissa, mutta eivät tulleet hengelliseen tapahtumaan mukaan. Jostakin tämä kertoo.. Onko niin, että jo toinen kesä ilman isompia hengellisiä tapahtumia on johtanut siihen, että niihin ei edes enää kaivata samalla lailla. Samaan aikaan kuulen lähipiiristä ja olen itsekin ollut mukana pienemmissä kotikokoontumisissa, joissa rukoillaan, luetaan Raamattua ja ylistetään Jumalaa. Nämä voivat olla luterilaisten, vapaiden suuntien tai kristittyjen yhteisiä juttuja. Ensi kesä tulee olemaan mielenkiintoinen, jos pääsemme suhteellisen normaalille tasolle ja suuri osa hengellisistä kesätapahtumista voidaan järjestää. Se näyttää totuuden siitä onko paluuta samoihin lukuihin, kun 2019 ja ennen sitä.

    3. Uushenkisyys teema

    Henkisyyden talo(uudellen nimetty Hengen talo) oli rohkea ja ajankohtainen avaus. Itse en siellä vieraillut, kun muut tapahtumat kiinnostivat enemmän. Lähtökohtaisesti näen tälläisen sillanrakennusajatuksen hyvänä, vaikka en fanitakaan kristillistä joogaa tms. Kuitenkin niille on selvästi tilausta ja en olisi niitä poiskaan heittämässä. Varmaan osa säikähti tätä ja voi olla, että pienelle osalle se saattoi olla syy jäädä pois. Tämä on tosin ihan arvailuiden tasolla, mutta nimenmuutos kertoo jotain. Monet pelkäävät uushenkisyyden sekoittuvan kristinuskoon. Tässä olisi kuitenkin jatkossa oiva sauma saada lisää ihmisiä mukaan KesäSpritiin. Rohkeammin vaan houkuttelemaan. Uuden Verson hipit ja hihhulit leiri kuulosti siltä, että sellainen voisi toimia myös tapahtuman yhteydessä kohtaamispaikka periaatteella

    4. Muuta tekemistä ja taloudellinen satsaus * Kesällä ihmiset mökkeilevät, matkustelevat, ovat kotona, vierailevat ja ottavat muuten vaan rennosti. VOi olla että osalle kristikansaa matkustaminen toiselle paikkakunnalle voi tuntua raskaalta. Niin ja kyllä se maksaa jotain, kun tarvii syödä, yöpyä etc.

    5. Hengelliset syyt

    * Toisia karismaattisuus ei vaan puhuttele, vaikka se tarjoiltaisiin jalat maassa ja katse taivaassa mentaliteetilla. Mielestäni KesäSprit on ehdottomasti tasapainoista ja luterilaiselta pohjalta nousevaa hengellisyyttä.

    Paljon muutakin voi kommentoida… Nämä tulivat näin päällimmäisenä mieleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Timo: ”Karismaatikkojen joukossa tosiaan on monia yliherkkiä, säikkyjä, taikauskoisia ja teologisesti sivistymättömiä.”

    Luettuani tuon tuli ensimmäiseksi mieleen, että miten heidät otetaan huomioon, että saisivat ”tervettä oppia” ja sielunhoitoa?

    Itse en koe karismaattisuutta enkä varsinkaan uushenkisyyttä omaksi jutukseni. Rakennun enemmän rauhassa ja hiljaisuudessa tai hyvän musiikin ja armollisten puheiden sekä hengellisen kirjallisuuden seurassa. Ylistysmusiikkikin on osittain hyvin kaunista ja innostavaa, mutta päällimmäisenä kokemuksena karismaattisuudesta ja rukouspalveluistakin minulle on jäänyt hyvin epäilevä ja ”alamittainen” olo. Eivät kai vain sovi minulle. Tunteet ja tunnelmat lyövät jotenkin yli äyräiden…

    Vapaamuotoisista musiikilla höystetyistä tilaisuuksista pidän eniten sekä Jumalan rauhasta niissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Petteri Maunu. Minäkin puhun omasta kokemuksestani. Toistetut avainsanat, nimitykset ja käytännöt ohjaavat meitä johonkin suuntaan samalla kun ne paljastavat toiminnan tai opin ytimen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Timo Pöyhönen. Se, että kristityt jaetaan kahden kerroksen väkeen on kyllä kaukana Jeesuksen ja apostolien esimerkistä sekä kehottamisesta kristittynä elämiseen. Se on eri asia, että sana jakaa väen kahtia: toiset uskovat sanan ja toiset eivät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Olin sanoo:

    Osallistuin Kesäspiritiin lauantaina paikan päällä ja sunnuntaina netin kautta. Olen aikaisempina vuosina osallistunut eri hengellisten liikkeiden kesätapahtumiin, lähinnä sen perusteella, mikä maantieteellisesti on sattunut olemaan lähitienoilla. Kesäspirit oli tässä joukossa tapahtumana ihan ok, ei sen huonompi tai parempi kuin muutkaan hengelliset viikonlopputapahtumat.

    Tällaisiin tapahtumiin osallistun sillä mielellä, että toivoisin saavani niistä uutta virtaa arkipäiviin. Näin ollen, jos saan toivoa, jättäisin sellaisen informaation jakamisen ja ns. tietopuoliset esitelmät vähemmälle ja panostaisin enemmän hartaudelliseen puoleen raamatun selityksineen yms. La ip raamattutunti oli erinomainen, kiitos siitä.

    Korona epäilemättä verotti osallistujamäärää. Mielestäni tällaisen poikkeusvuoden perusteella ei kannata vetää isoja johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Parempi katsoa seuraavat pari vuotta, että miten homma kehittyy normaaliloissa sikäli mikäli tästä pandemiasta päästään eroon.

    Marko Sjöblomilla on hyviä havaintoja karismaattisuudesta, mutta eivät ne mielestäni tähän Hengen uudistukseen sovi. Mielestäni Hengen uudistus on varsin maltillista karismaattisuutta ja myös rohkeutta kokeilla jotain uutta näyttää löytyvän. Kuten Petteri Maunu oikein totesi, jokaisella liikkeellä on joku ”oma juttu”, joka juuri tämän liikkeen mielestä on se Ratkaisu kaikkeen mahdolliseen positiiviseen pöhinään. Toisilla se on karismaattisuus, toisilla hiljaisuus tai mietiskely tai opillisuus. En jaksa uskoa siihen, että näitä eri tapoja kokea hengellisyyttä voisi jotenkin yhdistää. Pitää tyytyä siihen, että Suomen kristillisessä kentässä nämä eri tavat kokea hengellisyyttä elävät rinnakkain. Sopusoinnussa toistensa kanssa, mielellään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leeni Luukko sanoo:

    Luulen, että yksi iso syy on korona. Vaikka kuinka perustellaan, että riski on isompi busseissa ymv. paikoissa, niin tottakai iso osa ihmisistä on sen verran varovainen, että välttää kaikkia ei-pakollisia yhteisiä tilaisuuksia.

    Jos jok’ikinen kauppakeskuksessa pyörivä ihminen ei tule näihin tilaisuuksiin, niin onko se kauhean kummallista? Ei kirkon jumalanpalveluksissakaan ole kuin kourallinen ihmisiä. Saitte satoja ihmisiä osallistumaan, tuo on mielestäni enemmän kuin hyvin. Herätysliikkeisiin (helluntait, vapaakirkkolaiset, jehovat ym.) kuuluvat ihmiset ovat vankasti sitoutuneita omaan ryhmäänsä, he tuskin tuntevat kiinnostusta. Vapaa-ajattelijat samoin.

    Jos seuraa kirkon uutisointia (naispappeus,samasukupuolisten vihmiminen), niin kirkko ei anna kauhean hyvää kuvaa itsestään. Ei ole viestiä, että ’Tulkaa kaikki’, ennemminkin viesti, että vain jotkut ovat tervetulleita, jotkut eivät. Pitäisikö olla innostunut kohteesta, joka ei hyväksy kaikkia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Timo Pöyhönen

    Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.