Kehittääkö kehitysyhteistyö?
Viimeisimpiä ja mielestäni vaietuimpia kehitysyhteistyötä koskevista uutisista oli tämä: Riippumaton arvio: Suomen kehitysyhteistyö tuottaa tuloksia – myös parantamisen varaa löytyy (Ritva Reinikan raportti). Toki siitä on uutisoitu, olihan sen julkaisijana Suomen ulkoministeriö. Keskustelu raportista sen sijaan on jäänyt huomattavasti vähemmälle, kuin esimerkiksi taannoin julkaistun ex-suurlähettiläs Kääriäisen kirjan kohdalla. Jälleen kerran näyttää toteutuvan vanha sanonta, jonka mukaan hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.
Auttamisesta on kirjoitettu paljon ja kaikenlaista. Se lienee selvää, ettei hätään annettu apu tee kenestäkään rikasta, ei edes hyvinvoivaa. Mutta se voi auttaa selviämään hengissä. Kehitys sen sijaan on paljon haastavampaa. Katselen toisinaan matkoilta ottamiani kuvia (kuvan Ivan asuu Pohjois-Ugandassa). Mitä mahtaa kuulua heille, joita kohtasin (jos edes kohtasin)? Onko heidän elämässään tapahtunut mitään muutosta? Ei varmasti minun vierailuni takia. Sen sijaan sillä työllä, jota olen saanut matkoillani seurata, on todistettavasti vaikutusta. Todisteina ovat erilaiset raportit, jotka kertovat yhteisöjen parantuneesta ruokaturvasta, ihmisten kouluttautumismahdollisuuksista tai katastrofin jälkeisestä elämästä. Todisteena pidän myös niitä yksittäisten ihmisten tarinoita, joissa he kertovat elämässään tapahtuneista muutoksista.
Toivon myös, että ne viestit, joita kirkkomme järjestöt kertovat maailmalta, olisivat nostamassa tietoisuuttamme maailmasta. Suomi on hyvä paikka elää, jopa köyhän on täällä parempi, kuin useimmissa maailman maissa. Puhumattakaan erilaisten poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta. Siksi tuntuu kovin kummalliselta kuulla hallitukseemme kuuluvan puolueen kansanedustajan hyvin huoleton toteamus, että "tietysti vaikeassa taloustilanteessa nettosaajilta leikataan". Nämä kyseiset nettossaajat ovat sekä kotimaassa että maailmalla juuri heitä, joiden kanssa me emme yhteisönä (s.o. yhteiskuntana) ole onnistuneet jakamaan resursseja oikeudenmukaisesti.
Kuten Reinikan raportti osoittaa, kehitysyhteistyö kantaa hyvääkin hedelmää. Kirkon tekemän kehitystyhteistyön katsotaan kuuluvan kokonaisvaltaisesti ymmärrettyyn kirkon tehtävään (ei, ja vielä kerran ei: kyse ei ole käännyttämisestä). Se on eräs rakkauden palvelun toteuttamismuoto. Mikäli Suomen valtio ei kanna vastuutaan, on kirkon tehtävä se entistä vahvemmin. Ja kirkko olemme me.
24 kommenttia
Ristolle kaksi asiaa. Silloin, kun puhutaan ihmisten auttamisesta (diakoniasta), ei kyse koskaan ole käännyttämisestä. Jos on, niin silloin ei enää puhuta auttamisesta, vaan manipuloinnista. Jeesus ei koskaan tehnyt niin. Hän auttoi ihmisiä vaatimatta mitään kuten esim. kohtaaminen kanaanilaisen naisen kanssa osoittaa (Matt. 15). Jeesuksen seuraajina meidän on otettava vakavasti ihmisten hätä ja autettava ihmisiä sen mukaan, mikä heidän tarpeensa on.
Sanoma Kristuksesta kuuluu ilman muuta kirkon tehtävään, mutta toistan vielä: diakonia ei ole evankelioimista (sanan perinteisessä, suomalaisessa mielessä). Lähetysjärjestö, joka sekoittaa nämä kaksi, ei tee oikeutta, kummallekaan. Lähetysjärjestö, joka lakkaa evankelioimasta, ei ole enää lähetysjärjestö. Diakoni, joka käyttää hädänalaista hyväkseen, ei seuraa Kristuksen jalanjälkiä.
Ilman hallintoa kukaan ei pysty auttamaan muuta, kuin naapuriaan. Pelkästään se, että lähettää rahaa ulkomailla tarkoittaa palkkion maksamista välittävälle organisaatiolle (esim. pankille tai rahanvälitystoimistolle). Paavali edellytti ”hallintoa”, kun hän järjesti keräyksen Jerusalemin alueen köyhille (2. Kor. 8). Suomen ev. lut. kirkon järjestöt käyttävät keskimäärin 24% hallintoon, vähimmillään 19%. Kuitenkin puhutaan yli 50 mljoonan euron panoksesta kirkon lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan. Minä maksan mieluusti hyvästä hallinnosta, sillä se takaa varojen käytön oikein ja oikeaan kohteeseen.
Vesa Häkkinen : ”tietysti vaikeassa taloustilanteessa nettosaajilta leikataan”. Nämä kyseiset nettossaajat ovat sekä kotimaassa että maailmalla juuri heitä, joiden kanssa me emme yhteisönä (s.o. yhteiskuntana) ole onnistuneet jakamaan resursseja oikeudenmukaisesti.”
Todellakin. Kun vielä nuorempana olin Unicef-aktivisti, laskettiin, että ihmiskunnan köyhimmät puutteessa elävät pystyttäisiin ruokkimaan rahalla, jonka eurooppalaiset käyttävät vuosittain jäätelöön tai amerikkalaiset golfin pelaamiseen.
Kuitenkaan kehitysmaihin ei mielestäni pidä viedä ruokaa eikä rahaakaan, ja tehdä niitä riippuvaisiksi avusta, vaan heille on heidän ehdoillaan tarjottava YK:n ihmisoikeuksien mukaista koulutusta, saniteettipalvelua, sairaanhoitoa jne. Ei ole mielekästä rakentaa kehitysmaihin länsimaisen insinööritaidon mukaisia vempaimia. joita he eivät osaa käyttää, joiden huolto ei toimi ja jotka sen vuoksi vain jäävät ruostumaan.
Mielestäni yksi Suomen valtion ehdoilla toimineen kehitysavun karmeimmista aikaansaannoksista on Nairobiin aikaansaatu maailman suurin slummi. Suomi oli menneiden vuosikymmenten aikana yksi Kenian suurimmista tukijoista. Keniasta piti tulla afrikkalaisen sosialismin mallimaa. Todellisuudessa maahan kehittyi ihmisoikeuksia rikkova yksipuoluejärjestelmä, jonka poliittisen eliitin korruptoituneisiin taskuihin upposi mittava määrä muista maista saaduista avustuksista.
”1987 KANU-puolueen yksinvaltaisesti hallitsemasta Keniasta julkaistaan Amnesty Internationalin raportti, jossa viranomaisia syytetään laittomista pidätyksistä, kidutuksesta ja puolueellisista oikeudenkäynneistä. Presidentti Daniel Arap Moin Pohjoismaihin suunniteltu valtiovierailu käynnistää erityisesti Norjassa ja Ruotsissa kriittisen keskustelun. Moi tyytyy vierailemaan Romaniassa ja Suomessa. – -. Kenialaisvaltuuskunnan ja Amnestyn Suomen osastolle järjestetään vierailun aikana keskustelu ihmisoikeuksista. Presidentti Koivisto paheksuu vierailun jälkeen ajatusta kehitysavun ja ihmisoikeuksien kytkemisestä.” (http://www.kepa.fi/uutiset/)
Vesa. Jeesus ruokki tuhansia ihmisiä ainakin kaksi kertaa liittyen hengelliseen työhön. Jos ei rakasta Jumalaa yli kaiken, niin tilalle tulee ns. yleisinhimillinen apu, joka sekin on tosin lähimmäisen rakastamisen käskyn mukaista. Itsellänikin oli pitkään tuen kohteena yleisinhimillistä auttamista ja orpoja, joita kohdemaassa hoiti sen uskonnon mukainen yhteisö.
Sitten sain uuden Hengen johtaman näyn ja siirsin tukeni yhteisölle, joka tekee sekä hengellistä että humanitaarista työtä. Tällä hetkellä elätän 28 orpolasta Intiassa ja minulla 7 lähettiperhettä/pastoria vastuullani. Pastorieni työn tuloksena tuli yli 460 ihmistä uskoon viime vuonna. 25 lapsista käy koulua kirkkorakennuksessa, jonka olen pääosin rahoittanut. Kirkko on käynyt liian pieneksi ja siinä pidetään kaksi perättäistä jumalanpalvelusta sunnuntaisin. Kirkon käyttöaste on huipussaan, kun se on koulu, ruokala ja mm. jumalanpalveluksen tila. Tämä seurakunta on kasvanut nopeimmin seurakunnistani, joita on siis 7, joilta saan kirjeen 2 kertaa vuodessa.
Seitsemän lahjoittamaani porakaivoa ovat nimeltään Jeesus-kaivoja, joiden suurin käyttäjäryhmä eli noin 4000 ihmistä on hinduja ja alle 1000 kristittyjä. Jeesus-kaivolla kävijälle on helpompi kertoa elävästä vedestä ja elävän veden antajasta.
On ikävää, että valtiovalta ajaa tuota näkemystä, jota edustat ja olet sitoutunut valtion rahoitusehtoon, etkä käsittääkseni Herran tahtoon, joka on evankeliointi. Suullasi puhuu mielestäni valtion raha. Jeesus lähetti opettamaan kaiken ja se on hengellinen tehtävämme. Ikävää, että lähetysnäky kielletään kirkon järjestössä, jota edustat.
Vesa. Hallintokuluista sen verran, että tukeni välittyy järjestön kautta, jonka hallintokulut ovat alle 0,5 % (Tämä on poikkeuksellista Suomessa ja mahdollista ilman valtion tukeen liittyvää byrokratiaa.). Kaikki työ tehdään vapaaehtoisesti. Olen saanut itse toimittua siten, että tuen kohteena on jo noin 100 lasta ja pastoreita 16 toimien itsenäisinä ja päätoimisina perustamassa ja/tai kasvattamassa uutta seurakuntaa. Yksi pastorini on jo saanut seurakuntansa omarahoitteiseksi. Valtaosa pastoreista toimii köyhimmillä Intian heimoalueilla, joilla ei tuloa seurakunnalle ja pastorille ole helppoa saada, kun seurakunnat ovat hädässä.
2. Kor. 8 kertoo otsikon mukaan Jerusalemin kristittyjen auttamisesta, koska he olivat auttaneet pyhiä jo yli voimiensa ja olivat nyt ahdingossa. HUOM! Tuo kohta viittaa pyhien ja uskovien auttamiseen! Minullekin merkittävää on pyhien eli lähetystyössä olevien pastorien tukeminen auttamalla veden, ruokatarpeiden ja vaatteiden sekä koulutuksen saamisessa uusiin seurakuntiin.
Vesa. Jeesus painotti hengellistä työtä ja näin tekivät myös opetuslapset. Lähetystyöhön kuuluu mielestäni auttaminen, kun ollaan köyhillä alueilla. Rakkauden kaksoiskäskyn tulee näkyä samalla kertaa eli lähetystyö ja auttamistyö. Kun näin tapahtuu, niin lähetystyö menestyy.
Rakkaus tulee uskottavaksi. tekojen kautta.
Näiden kahden erottaminen johtaa yhteiskuntapoliittiselle humanismin tielle, joka ei ole oikea tie evankeliumin julistuksen kannalta.
Vesa. Jos hindu käyttää kaksi vuotta vapaasti kristityn rakentaman Jeesus-kaivon puhdasta vettä ja hänelle sen jälkeen kerrotaan Jeesuksesta, niin miten ihmeessä saisit siitä jotenkin vääristyneen asetelman aikaiseksi. Hindut ovat Intiassa vahvana enemmistönä ja vainoavat kristittyjä. Kaivo ja puhdas vesi vähentää kristittyjen vainoja ja avaa ovia julistustyölle.
Suomessa kristinuskon sanoman levittäminen on kovin vaiennettu ja asenne ”käännytystä” kohtaan negatiivinen. Intiassa pastorit haluavat henkensä kaupalla julistaa kovaäänisten kautta pelastusanomaa Jeesuksessa. Siellä Intiassa on sitä Pietarin rohkeutta, jota hän sai Pyhän Hengen kasteen voimasta. Pietari ei voinut olla hiljaa, vaikka häntä kiellettiin.
Sinä näytät edustavan kovin uskontaneutraalia avustustoimintaa ja sen etenemistä kirkon rahoittamana. Minulle usko ja ihmisten uskoontulo on keskeinen kysymys ja pelastuksen tavoite lähetystyössä. Lähettien ja pastorien tuki on keskeistä lähetystyössä sekä heidän seurakuntiensa jäsenten tukeminen.
Vesa Häkkinen :”Tulosvastuullisuus edellyttää luonnollisesti sitä, että osaamme määritellä halutun tuloksen, joka voidaan mitata.”
Niinhän se edellyttää, mutta ymmärtääkö kukaan enää mitään muuta, kuin rahamääräisiä selityksiä.
Esimerkiksi vuodesta 1991 alkaen Finnfundin tuen piiriin otettiin lakimuutoksella muun entisen itäblokin ohella myös Venäjä. Finnfundin tukea Venäjällä on saanut mm International Moscow Bank.
Esimerkki nykyisistä hankkeista on mm. vuonna 2013 perustettu Etiopian ensimmäinen pääomasijoitusrahasto Schulze Global Ethiopia Growth and Transformation Fund I (EGTF), jonka taustalla on amerikkalaisen Schulzen perheen pääosin omistama Schulze Global Investments (SGI) -hallinnointiyhtiö. Rahaston sijoittajiin kuuluu myös Finnfund, useita eurooppalaisia kehitysrahoitusyhtiöitä sekä yksityisiä sijoittajia.
Esimerkin pääomasijoitusrahastojen toimintaperiaatteista on tarjonnut Korona Invest, joka on ”ensimmäinen suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltoon erikoistunut pääomasijoitusyhtiö. Yhtiö on hallinnoinut kahta rahastoa, jotka ovat Terveysrahasto Oy ja Palvelurahasto I Ky. Palvelurahasto on tehnyt sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi sijoituksia myös teknisiin ja asiantuntijapalveluihin, tietohallinto- ja etäpalveluihin sekä liiketoimintojen yhtiöittämisiin.”
Korona Investin edustaja on kertonut, että esim. Terveysrahasto Oy:n omistukset on tarkoitus myydä erikseen sovitun ajan jälkeen voitolla. ”Tuolloin tapahtuu varsinainen voitonjako, jos toiminta on sujunut suotuisasti. Koko riskin ottaneet sijoittajat saavat ensin pääomansa takaisin. Sen jälkeen palautetaan sijoittajille niin sanottu aitakorko, joka on yleensä kuudesta kahdeksaan prosenttia sijoitetusta pääomasta. Tämän jälkeen mukaan pääsee myös Korona Invest, joka saa 20 prosenttia voitosta ja sijoittajat jakavat loput.”
Vesa Häkkinen,
ehkä olen käsittänyt jotakin väärin, mutta olen ymmärtänyt, että kehitysmäärärahoja ollaan karsimassa 300 miljoonaa, joista 100 miljoonaa sirretään suomalaisten pääomasijoittajien tarpeita lähtökohtanaan pitävälle Finnfundille. Tämänkaltainen ”kasvustrategia” tulee jättämään kehitysmaissa eniten tukea tarvitsevat ”heitteille” samalla tavalla kuin yhteiskunnan tukea eniten tarvitsevat on Suomessakin jätetty. Kasinotalous tulee hyödyttämään mm. luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpiin kuuluvaa ja kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia rikkovaa ydinasesuurvalta Venäjää ja muita epädemokraattisia hallintorakenteita, vaikka onhan tähän epäterveeseen ”kasinotalouteen” pitänyt jo menneiden vuosikymmenten aikana tottua. Jatkakaa vaan viihtymistä keskenänne!
Kirkolla ei kuitenkaan ole päätäntävaltaa Finnfundissa. Sen sijaan kirjoituksessani otin kantaa siihen, millaisia johtopäätöksiä kirkossa pitäisi tehdä.
Kirjoittaja
Vesa Häkkinen
Kirkon kansainvälisen työn juoksupoika, pyrkimyksenä edistää kirkon mission toteutumista hiippakunnissa ja seurakunnissa. Töissä kirkon ulkoasiain osastolla.
Ikävää on, että Jeesuksen lähetyskäsky hylätään ja jopa vakuutetaan, ettei kyse ole hengellisestä ”käännytystyöstä”. Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt tiedän noudattaa oli Jeesuksen käsky. Jumalan rakkaus johtaa ihmisen pelastuksen arvostukseen yli kaiken muun. Sen ohessa myös tuo maallinen saadaan. Välikädet ja hallintobyrokratia syö turhan paljon tukirahoista.
Ilmoita asiaton kommentti