Elokuvalehti Empire listasi (jälleen yksi leffalistaus!) ”maailman kaikkien aikojen parhaat kauhuelokuvat”. Ykköseksi rankattiin Stephen Kingin romaaniin perustuva Hohto – The Shining (1980).
50 kauhuelokuvan listaa voi skrollata ja muistella, mitä on nähnyt ja mitä pitäisi nähdä. Esimerkiksi sijalla 24 on Ennustus – The Omen (1976), joka kertoo Antikristuksen syntymästä ja varhaisvuosista. Sen tunteminen kuuluu jokaisen sivistyneen kristityn kulttuuripääomaan (huom! ironiaa). Elokuva sai useamman jatko-osan, joiden kauhun ja sivistyspääoman kanssa tosin on niin ja näin.
Kauhu ja yliluonnollinen sopivat yhteen kuin nenä ja sormi. Voi näyttää pahalta, rumalta tai sivistymättömältä, mutta luonnollisesta asiasta on kyse. Usko ja yliluonnollinen kuuluvat myös yhteen, joten kauhuelokuvat ovat usein jollain tavalla uskonnollisia: ne ottavat todesta henkimaailman ja sen logiikka vaikuttaa elokuvassa kuvattujen ihmisten elämään.
Kauhu pelaa joskus myös syyllisyydellä, omilla ja menneiden sukupolvien synneillä ja pahoilla teoilla. Psykologinen syyllisyys saattaa pukeutua konkreettiseen yliluonnollisuuteen. Kuhuelokuvissa on sii kyse oikeudenmukaiosuudeta ja sovinnosta.
Kaikki eivät pidä tai voi sietää kauhuelokuvia. Empiren lista antaa silti ajattelun aihetta. Uskonnollisesti kiehtova Manaaja – The Exorcist (1973) on sijalla 11.
Kuva Ennustuksesta ja pikku-Antikristuksesta – Ennustuksessa yhtä pääosaa esittää muuten Geregory Peck.
Koko kristinusko on yksi kauhuelokuva: Kaikkia mailman ihmisiä uhkaa ikuinen kärsimys tulisessa helvetissä, ellei jne…