Anssi Saarela kommentoi Sodoma-blogissa Jumalan katsoneen vedenpaisumuksen olleen virhe (1. Moos. 8:21). Anssi Saarela: ”Onhan se toki suurta armoa, jos kokonaisia kaupunkeja säästetään 10 ihmisen vuoksi, mutta vielä suurempaa armoa olisi säästää kaupunkeja 1 ihmisen vuoksi, tai olla tuhoamatta niitä ollenkaan. Juuri jälkimmäisen kaltaiseen ratkaisuun Jumala päätyy vedenpaisumuskertomuksessa. Hän huomaa pahojen ihmisten surmaamisen olleen virhe. Edellä mainittu jae (1. Ms. 8:21) on mielestäni Raamatun ihmeellisimpiä.“
Tässä jakeessa ei kerrota Jumalan katuneen vedenpaisumusta tai pitäneensä sitä virheenä. Kyseisessä kohdassa sanotaan nimittäin vuoden 1992 käännöksen mukaan näin: ”Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, sanoi hän mielessään: ”minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.” Ja vuoden 1933 käännöksen mukaan: ”Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt.”
Totean vain, että Anssi Saarela inhimillistää Jumalan ja tulkitsee jakeessa olevan sellaista mitä siinä ei ole. Kuitenkin hän blogin kommenteissa syyttää siitä muita (Raamatun kirjaimellisesti ottavia). Olisi siis ymmärrettävä ettei hän itsekään tulkitse ikään kuin jossain ”tyhjiössä”, vaan on ennakkokäsityksiensä vanki
Raamatussa sanotaan Jumalan kyllä katuneen. Esim. 1.Moos. 6:5-9 ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni’. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.
”Luther selittää Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessä 1. Moos. 8:21 jaetta näin (kirjoitin tähän vain osia selityksestä):
”Ja Herra tunsi suloisen tuoksun”. (8-21)
Tässä ilmaistaan se, että Jumala hyväksyi Nooan uhrin, jonka hän oli virallisena pappina toimittanut isien esikuvan mukaan…Tässä käytetty sana ei ilmaise varsinaisesti ”suloista” tuoksua vaan varsinaisesti ”levon” tuoksua. Se johtuu sanasta ’noah’, jota Mooses käyttää edellä sanoessaan, että arkki asettui Araratin vuorille. On siis kysymyksessä ’levon tuoksu’, koska Jumala silloin sai levon vihastaan, luopui vihasta ja leppyi ollen siis täysin tyytyväinen.
[….]
Tähän liittyen voidaan sanoa, että Jumala oli pannut pahakseen jumalattomuuden kamalan löyhkän ja siitä kärsittyään tavallaan virkistyi nähdessään tämän yhden ainoan papin vyöttäytyvän uhria toimittamaan antaakseen jonkinlaisen näytteen kiitollisuudesta ja osoittaakseen julkisesti, ettei hän ole jumalaton vaan hänellä on Jumalansa, jota hän kunnioittaa; tämähän on uhrin varsinainen tarkoitusperä. Jne.
Samoin kuin Herra tähän saakka oli ollut hyvillään, kun sai hävittää ihmissuvun, samoin hän nyt iloitsee siitä, että hän jälleen saa sitä enentää. Meidän tähtemme Mooses ottaa suuhunsa siis tällaisen sanonnan, että omaksuisimme armon ja oppisimme Jumalan iloitsevan siitä, että saa tehdä meille hyvää.
”Ja Herra sanoi sydämessänsä: (”8:21)
Mooses tahtoo osoittaa, ettei ole vain ohimenevästi ja pinnallisesti lausunut tätä vaan koko olemuksensa pohjasta. Heprean sanat näet ilmaisevat ”Jumalan puhuneen sydämellensä”.
”Minä en koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden. (8:21)
Jumala puhuu siihen tapaan kuin häntä kaduttaisi maan rankaiseminen ihmisen tähden, samoin kuin edellä luomisen tähden ja hän panee pahakseen sen, että hän on noin raivonnut ihmistä vastaan.
Tätä ei ole nyt kumminkaan käsitettävä siten, että Jumalassa voisi tapahtua tahdon muutos. Tämä kaikki tarkoittaa meidän lohdutustamme. Siitä syystä hän näet syyttää ja moittii itseään, että hän rohkaisisi vähäistä laumaansa varmasti päättelemään, että Jumala tahtoo tästä perin olla suopea.
Tätä lohdutusta ihmiset kyllä tarvitsevat, kun heidän sydämensä olivat säikähtäneet Jumalan vihasta nähdessään sen hurjasti riehuvan. Mutta koska usko joutuu pakostakin horjumaan ihmisen katsellessa tämän valtavan vihan riehumista, Jumalan on tavallaan pakko sovittaa käyttäytymisensä ja sanansa sillä tavoin, että ihmiset sydämessään odottavan häneltä sulaa armoa ja laupeutta. Siitä syystä hän nyt puhuu heille, tulee paikalle kun he uhraavat, ilmaisee ilonsa sen johdosta, moittii tekemäänsä päätöstä ja lupaa, ettei enää koskaan tee mitään tällaista. Sanalla sanottuna: nyt hän alkaa olla toisenlainen kuin hän tähän asti oli ollut. Ei niin, että Jumala miksikään muuttuisi vaan hän tahtoo, että ihmiset muuttuvat, kun he ovat jo melkein menehtyneet noihin vihan syövereihin niitä ajatellessaankin.
[…]
Vielä on pantava merkille se, että hän sanoo: ”En koskaan enää kiroa maata”. Hän puhuu maan täydellisestä tuhoutumisesta, ei osittaisesta, siitä että hän tuhoaa maita, kaupunkeja ja valtakuntiakin.
Tätä tapaa hän näet käyttää toisten pelottamiseen, niin kuin Maria sanoo: ”Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta” (Luuk. 1:52)
[…]
Sillä ihmisen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. (8:21)
Tässä meillä on erinomaisen tärkeä kohta perisynnistä. Ne, jotka perisyntiä kaventavat, kulkevat eksyksissä niin kuin sokeat auringon paisteessa eivätkä näe sitä, mitä he joka päivä tekevät ja kokevat. Luo katseesi jo kehtoomme: huomaat, kuinka monin tavoin synti käy ilmi jo elämän alkuvaiheessa. Mikä määrä vitsoja tarvitaan siihen, että meidän jotenkin saadaan järjestykseen ja pidetään siinä?
Tätä ikäkautta seuraa nuoruus. Sen aikana todetaan ankarampi kapinanhenki, jota on vaikea saada kesyyntymään, raivokas himo ja himokkuus. Jos solmit avioliiton, on seurauksena kyllästyminen omaan vaimoon ja himo toisille kuuluviin. Jos sinulle uskotaan yhteiskunnallista hallintoa, siellä vasta paheet rehottavat: kilpailu, kunnianhimo, ahneus, viha, halveksunta jne.
[…]
En minä enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin olen tehnyt (8:21)
Mooses puhuu selvin sanoin kaikkea kohdanneesta tuhosta, mikä oli tapahtunut vedenpaisumuksessa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Jumala myös tulee luopumaan osittaisesta tuhoamisesta ja ummistaa silmänsä kaikkien synneiltä. Poikkeuksen tästä tekee vain viimeinen päivä, jolloin ei ainoastaan kaikki, mikä elää, vaan myös koko luomakunta tuhotaan tulella.
”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” 2. Piet 3:3-7
Korj. Wallentin
Anssi. Olen pohtinut näitä juttuja vuosien ajan. John H Walton on kyllä ihan täällä Suomessakin arvostettu VT:n eksegeetti, johon myös viitataan tutkimuksessa ihan suosituksiin asti. Meidän on tärkeä välttää anakronismeja eli sitä, että Raamatun suullisessa ja perimätiedolle rakentuvassa kulttuurissa syntyneisiin teksteihin luetaan jälkikäteen meille tutun 1500-luvulla syntyneen kirjallisen kulttuurin, jopa tieteellisen tarkkuuden, vaatimuksia. Tai tarkastellaan vaikkapa Nooan arkin eläimistöä nykyisen lajitutkimuksen edellytyksillä. Tai vaikkapa muinaisen ”pyhän maantieteen” mukaisia kuvauksia luetaan modernin maantieteen ehdoilla.
(Esimerkiksi Herodotoksella on kaksi toisistaan erilaista versiota Thermopylain taistelun ”roiston”, Efialteksen myöhemmistä elämänvaiheista. Kuten Raamatunkin teksteissä on esitettynä rinnakkain hiukan erilaisia versioita monista tapahtumista, jopa tarkkaan luettuna vedenpaisumuksesta).
Tätä tarkoitin vertaamalla persialaissotia Herodotoksen kuvaamina ja vedenpaisumusta Genesiksessä toisiinsa. Molemmat ovat syntyneet puhutun sanan kulttuurissa ja niissä on omat, meitä hämmentävät tehokeinonsa sekä kysymys todellisista tapahtumista. Ei meillä ole vastauksia läheskään kaikkiin meitä askarruttaviin kysymyksiin. Itse asiassa kristillinen kirkko on 2000 vuotta pohtinut näitä kysymyksiä, selitysperiaatteita jne. Jotta ei vain vedettäisi hatusta näppäriä selittelyjä. Tässä vedenpaisumuksen globaalissa ulottuvuudessa on kysymys saman tyyppisestä asiasta kuin Uuden testamentin ja Apostolisten isien todistuksessa Paavalista: hän vei evankeliumin ”koko maailmaan”. Vaikka Ptolemaioksen maailmankartassa on vähän eri ulottuvuudet kuin nykyisessä kosmologiassa.
Kirjoitat Marko jälleen hyvin yleisluontoisesti ja sivuutat yhä monet konkreettiset kysymykseni. Mutta voisiko tekstistäsi tiristää rivien välistä edes kaksi konkreettista näkemystä: 1) et usko vedenpaisumuksen tuoman tuhon koskeneen koko silloista maailmaa ja kaikkia silloisia ihmisiä, ja 2) et usko arkissa olleen välttämättä kaikkien eläinlajien edustajia. Perustelusi: muinaisina aikoina asioista tavattiin kertoa suurpiirteisesti ja liioitellen ja sen ajan tietoon pohjautuen, ja vedenpaisumuskertomuksen tarkkuutta vähensi myös sen perustuminen alun alkaen suulliseen traditioon.
Jos olet tällaisten näkemysten kannalla, niin poikkeavathan nuo toki hieman kertomuksen tavanomaisimmasta kirjaimellisesta tulkinnasta, vaikka fundamentalistisen ja faktoihin fiksoituneen raamatunselitystavan sisällä mielestäni yhä liikutaankin.
Olennainen ja kiistanalainen kysymys ei kuitenkaan koske Nooa-kertomuksen historiallista tarkkuutta, vaan sitä, onko se ylipäätään historiallinen. Mitä painavia syitä ja perusteluja sinulla on olettaa, että vedenpaisumuskertomus palautuu todelliseen tapahtumaan eikä ole luonteeltaan myyttinen ja symbolinen? Miksi on epätodennäköistä tai mahdotonta, että kertomus on alusta loppuun, viimeistä iin pistettä myöten, vertauskuvallinen?
Kimmo Wallentin, jos sinua ei kiinnosta ”kristillinen jumalajargon” niin toivon että menet muualle mistä löydät itsellesi sopivaa jargonia.
Sistonen: ”Kimmo Wallentin, jos sinua ei kiinnosta ”kristillinen jumalajargon” niin toivon että menet muualle mistä löydät itsellesi sopivaa jargonia.”
Kunhan vain ihmettelen uskon ihmeellisiä ”totuuksia” ja täytyyhän täälläkin jonkun olla pitämässä vapaan ajattelun lippua korkealla. Ihan mukavaa ajankuluahan tämä on ikäihmiselle. Pitää pollankin vielä jonkin sorttisessa kuosissa sudokujen ja kuvaristikoiden ohella.
Anssi Saarela, mitkä asiat sinun mielestäsi Raamatussa eivät ole vertauskuvallisia? Jos jo alkukertomukset ovat vertauskuvallisia, niin onhan sitten sitä menoa kaikki muukin. Koko UT, Kristus ja armo. Koko Raamattu. Kaikki vain symboliikkaa. Ei lle Jumalaa. Meillä ei siis olisi mitään toivoa täällä maailmankaikkeudessa. Taitaa olla sitä Jumalan kuoleman teologiaa?
Riitta kirjoitti: ”Mitkä asiat sinun mielestäsi Raamatussa eivät ole vertauskuvallisia?”
Kysymys on aika vaikea, sekä yleisesti ottaen että pikaisesti selitetyksi. Helpompaa on ottaa kantaa siihen, mitkä kertomukset ainakin ovat vertauskuvallisia. Sellaisia ovat mielestäni esimerkiksi kertomukset Jobista ja Joonasta. Siis alkukertomusten lisäksi. Muutakin löytynee, myös UT:n puolelta.
Miten sitten ikinä Jumalan määrittelemmekään tai ymmärrämmekään, hänestä on vaikeaa tai mahdotonta puhua sellaisena kuin hän on. Hän kun on, no, Jumala. Siksi vajavaisen ihmisen apuun tulevat kuvat ja tarinat ja symbolit. Ne ovat arkisesta puheesta poikkeavaa uskonnon äidinkieltä, jonka avulla yritetään sanoa jotain siitä, joka perimmiltään on sanomaton. Ne voivat johtaa syvällisiin oivalluksiin, jos ymmärrämme, että ne ovat tienviittoja, eikä se asia, johon viitataan.
Käytäthän Riitta ihmisistä heidän etunimiään. On tosi kalseaa ja epäkohteliasta puhutella toista kaiken aikaa koko nimellä. Edes lääkärin vastaanotolla ei ole niin virallinen meininki.
Älä myöskään selitä toisen ihmisen puolesta hänen lähtökohtiaan ja motiivejaan, uskomuksiaan ja asenteitaan. Jos haluat keskustella, tee se hillitysti ja omistasi poikkeavia näkemyksiä kunnioittaen. Vältä paasaamista ja julistamista, vaikka kokisit löytäneesi Raamatusta ja Jumalasta lopullisen ja erehtymättömän totuuden – toisin kuin moni meistä muista.
Ja ennen kuin ryhdyt kirjoittamaan blogia toisen ihmisen kirjoittamien tekstien pohjalta, for Pete’s sake, kysy lupa, saako niin tehdä!
Anssi, anteeksi jos käytin blogiini sitaattiasi. Olisin hyvin voinut jättää sitaattisi pois. Olen pahoillani!
Olen tottunut käyttämään niistä ihmisistä koko nimeä, joita en tunne. Minusta se on kohteliasta. Olen asunut suht kauan Saksassa ja siellä ihmisiä teititellään. Oli järkytys kun Suomeen palattuani, kaupassa kysyttiin tiskillä ”mitä sulle sais olla”.?
Se mitä kirjoitat Jumalasta on samaa mihin törmäsin liberaaliteologisissa kirjoissa ja jota kuulee nyt paljon. Kun kuulin kyseenalaistettavan Jeesuksen neitseestä syntymisen, aloin tajuta että tässähän kyseenalaistetaan ihmisen luominen ja Jumalan kaikkivaltius. Siitä lähti prosessi kohdallani. Aloin tajuta että tämähän on täyttä huijausta.
Kohtaan Jumalan Raamatun sanassa ja ehtoollisessa. Kasteessa Jumala kohdataan myös. Kaikissa näissä Jumalan on läsnä. Raamatusta saan tietoa Jumalasta. Mielestäni on niin että Jumalasta voidaan tietää, koska Hän on ilmoittanut meille sen, mitä tarvitsemme tietää hänestä.
Hän on ”ilmoittanut” meille Jeesuksen ja Hän riittää.
Anssi: ”Miten sitten ikinä Jumalan määrittelemmekään tai ymmärrämmekään, hänestä on vaikeaa tai mahdotonta puhua sellaisena kuin hän on.”
Eihän sitä tarvitse mennä kuin peilin eteen, avata silmät ja katso; siinä hän on.
Eikös se Jumala luonut ihmisen omaksi kuvakseen?
Kimmo, eikun ihminen on kristillisen näkemyksen mukaan se peili. Jumala on se, joka haluaa kurkistaa peiliin ja nähdä oman kuvansa. Peili on kuitenkin lähtökohtaisesti samea ja likainen, ja Jumalan on käytettävä aikaa sen kiillottamiseen.
Jumalan kuva on mielestäni kutsumus, ei meissä lepäävä valmis ominaisuus, kuten usein opetetaan.
Vastaan muihin viesteihin myöhemmin.
Kari, Luther -sitaatteihin vielä sen verran, että eikö nyt lapsikin tajua, että Luther selittää eli tulkitsee Raamatun sanaa. Anssi Saarelakin tulkitsee Jumalan sanaa eli Raamattua. Kumpaisenkaan selitykset eivät ole Jumalan sanaa. Anssi Saarelan mukaan hänellä on paremmat lähtökohdat tulkita siksi että hän elää aikana jolloin tiede on edistynyt niin paljon Lutherin maailman ajoista, että hänen tulkintansa on oikeampaa.
Luther tulkitsee hengellisesti, selittää Raamattua raamatulla, Saarelalla lähtökohtana on epäily Jumalan kaikkivaltiudesta ja tiede. Saarelan selitykset johtavat epävarmuuteen ja epätoivoon. En hylkää niitä siksi, että ne johtavat epävarmuuteen, vaan siksi että olen täysin vakuuttunut että Raamatussa ovat ikuisen elämän sanat. Löydän sieltä hänet, joka todella asuu Henkensä kautta sydämessäni ja joka haluaa viedä minut luokseen Taivaaseen.
Riitta,
Vyörytät niin paljon tekstiä, ettei oikein tiedä mihin tarttuisi… Tuo ”jargon”, jonka Kimmo mainitsi, tulee siitä, kun käytetään ns kaanaankieltä, jota luemme Raamatusta, erityisesti siitä vanhemmasta suomennoksesta. Itse yritän sanoa asioita ihan omin, tämän päivän sanoin, jotta ymmärtäisimme paremmin. Raamatun sanat jäävät helposti vain ”pyhiksi lauseiksi”, joiden sisältö jää hieman hämäräksi ja etenkin tulkinnan varaiseksi.
Enkä ole lainkaan varma siitä, ymmärtävätkö niiden käyttäjät kovin hyvin itsekään, mistä niissä on kyse.
Minua vaivaa se, että usein esimerkiksi Paavalin sanoista tehdään Jumalan itsensä sanoja. Samalla logiikalla myös vaikkapa Augustinuksen tai Lutherin sanat olisivat Jumalan sanoja. Entä sitten meidän kaikkien muiden Jeesukseen uskovien sanat? Puhummeko kaikki Jumalan sanoja, me tavalliset ihmiset? Millä logiikalla Paavalin sanat olivat enemmän jumalallisia kuin muiden uskovien? Siksikö, että ne sattuvat olemaan Raamatun kansien sisällä? Eivätkö ne ole siellä siksi, että ne ovat ihan ensimmäisiä tekstejä, joita kristityt ovat kirjoittaneet? Ei siksi, että Jumala itse olisi niitä kirjoittanut. No, Pyhä Henki tietenkin vaikutti Paavalin sanoissa ja teoissa, mutta eikö meidänkin?
Tuohon Raamatun vertauskuvallisuuteen sen verran, että kai me kaikki myönnämme ja ymmärrämme sen, että Raamatun tekstit sisältävät hyvin paljon monenlaista kuvakieltä. Jeesuskin sitä käytti, runolliset ja profeetalliset tekstit ja erityisesti ilmestyskirjallisuus ovat täynnä kuvakieltä. Siksi on aika vaikea usein tietää, mikä lopulta on kuvakieltä ja mikä konkretiaa. Puhutaan kuitenkin asioista, joista ei useinkaan voi edes puhua käyttämättä jonkin sortin kuvallista kieltä.
”Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä”
Miten ihmeessä muuten tämän tekstin kirjoittaja on tiennyt, mitä Jumala sanoo sydämessänsä?? Osaatlo, Riitta, tai joku muu selittää?
Pyhä Henki, Jumala on sen välittänyt perimätietona, joka on sitten aikanaan tekstiin talletettu.
Uskon ehdottomasti Pyhän Hengen toimintaan, mutta en ole ihan varma, onko Pyhä Henki vastaus suunnilleen jokaiseen ongelmalliseen kohtaan…
Kari, mikä on tekstissäni Kimmo Wallentinille mielestäsi kaanaankieltä? Käärmeen pääkö? En ymmärrä jatkuvaa huomautustasi kielestä. Se on selvää suomea. Kirjoitin jo aiemmin eilen, että yleensä tämä kielikysymys on lukijan ongelma. Joka on se ettei hyväksy itse asiaa. Kieli ei ole se syy.
Mutta siinä että hän kirjoittaa pahantahtoisesti höpinästä, ei sinusta ole mitään vikaa? Jos ei ymmärrä jotakin niin kysyköön sivistyneen ihmisen tapaan. Mutta kyse ei ole siitä, ettei hän ymmärtäisi. Kyse on halusta herjata, koska ei voi sietää kirjoituksiani. Herää siis oikeutettu kysymys: miksi hän lukee, jos ei pysty kommentoimaan kuin tuohon tyyliinsä.
Sinulle Kari on selitetty useita kertoja Pyhän Hengen inspiroimasta tekstistä. Nytkin Kosti vastaa taas tähän samaan kysymykseen.
Vastasin Kostille jo. En ole ihan tyytyväinen siihen, että kaikki ongelmat ”ratkaistaan” Pyhän Hengen toiminnalla…
Olet oikeassa, että Kimmo heittää vähän leikiksi koko asian. Ehkä hän selittää, miksi. Olen itsekin ihmetellyt hänen kiinnostustaan ylipäätään kirjoitella täällä. Jos en itse uskoisi, en viitsisi varmaankaan täällä pyöriä.
Mutta minun periaatteeni on, etten halua haukkua enkä aliarvioida ketään. Usein ei-uskovat heittävät hyviä haasteita uskoville ja uskovat vastaavat liian usein sillä ”jargonilla”.
Kari: ”Olen itsekin ihmetellyt hänen kiinnostustaan ylipäätään kirjoitella täällä. Jos en itse uskoisi, en viitsisi varmaankaan täällä pyöriä.”
Minua kiehtoo ihmisten perusteeton usko johonkin suureen kaikkitietävään ja -voipaan henkiolentoon. Miksi? Yhtä hyvin voisi mielestäni uskoa, ja pitää historiallisena totena vaikkapa Kalevalaa ja sen kertomuksia sotkanmunateorioineen ym. Ei se sotkanmunateoria maailman synnystä yhtään sen pöhkömpi ole kuin tarina Aatamista ja Eevasta.
Uskonto on mielestäni pelkästään kulttuurisidonnainen ilmiö. Ihmisen elämään tuleva usko tai uskottomuus riippuu ihan siitä missä ja minkälaiseen perheeseen syntyy. Iranissa synnytään islaminuskoon ja todennäköisesti myös muslimina kuollaan, Intiassa hinduksi, Japanissa shintolaisuuteen jne. Ellei kristinuskoonkaan vauvana kastettaisi, lähetystyötä tehtäisi ja evankeliumia saarnattaisi, ei minkään sorttinen kristittyjen Jumala koskaan yhteyttä ottaisi, eikä ole ainakaan minuun ottanut, vaikka kastettu on ja rippikoulu käyty.
Edellä mainitun lisäksi täällä palloileminen on mielestäni ihan mukavaa ajankulua ja omalta osaltaan pitää vielä 75 vuotiaan pääkoppani jonkin sorttisessa kuosissa sudokujen ja sanaristikoiden ohella.
En tiedä onko kukaan pannut merkille, että kommenttini ovat ylivoimaisesti suurimmaksi osaksi kysyviä ja ihmetteleviä, en herjaa ketään, enkä mitään se on ns. ”taivahan tosi”. Kunhan vain ihmettelen. Lapsellisestikin. Mutta eikös se olekin niin, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten.
Minusta on ihan hauskaa, että täällä on mm. Kimmon ja Sepon kaltaisia uskontokriittisiä kyselijöitä ja oman tien kulkijoita. Kyllä asialliselle tai vähän vauhdikkaastikin esitetylle kritiikille on tilaa, eikä se aina ihan perätöntäkään ole. Aiheellinen kritiikki kehittää kristinuskoa, jos se otetaan huomioon ja johtaa korjaustoimenpiteisiin.
Kari, Luther selittää myös tätä Pyhän Hengen inspiroimaa kirjoitusta ihmisten tallentamana. Raamattu on eri asia kuin selitysteokset. Itselleni Lutherin selitykset aukeavat kylläcerittäin hyvin ja yhdyn niihin. Katson että minulla on oikeus tähän kantaani.