”Toisena päivänä näki Johannes Jeesuksen tulevan tykönsä, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Joh. 1:29. Suurisisältöinen on tämä Johannes Kastajan, tuon suuren parannussaarnaajan lausunto Jeesuksesta: ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Hän oli Vanhan testamentin kirjoituksista oppinut, että Messiaan työllä on näin laaja merkitys. Sitä opettivat hänelle jo Jumalan patriarkoille antamat lupaukset koko maailman siunaamisesta (1. Moos. 12:3, 18:18, Aabrahamille: 22:18, Iisakille: 26:4, Jaakobille: 28:14, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.), laajasisältöiset esikuvalliset uhrit ja monet profeetalliset ennustukset, joissa osoitetaan pelastuksen ihanuus ja avaruus, sen koko ihmiskuntaa koskeva merkitys. Kun profeetta Sakarian kolmannessa luvussa puhutaan koko maan syntien poisottamisesta yhtenä päivänä, niin ilmeisesti näkyy tästä Kastajan lausunnosta, että tämä Sakarian maa tarkoittaa koko maapalloa, maailmaa, jonka synnit Messias oli Karitsana kantava.
Näyttää siltä, että Johanneksen huomio oli erityisesti kiintynyt suuren sovintopäivän esikuvallisiin toimituksiin. Silloinhan tuotiin esiin kaksi kaurista, joista heitettiin arpaa. Se kauris, jolle lankesi vapauden arpa, lähetettiin vapaaksi korpeen. Mutta se kauris, jolle lankesi Herran arpa, teurastettiin ja sen verellä sovitettiin koko kansa kaikista synneistä puhtaaksi. (3. Moos. 16:30) Kun nyt Johannes sanoo: tuossa on Jumalan karitsa, niin se on sama, kuin hän sanoisi: katso, tuo on se Herran Karitsa, jolle on Herran arpa langennut, se on teurastettava, sen verellä sovitetaan kansan synnit.
Niin, tämän Karitsan kuolemassa lankesi maailmalle vapauden arpa, se päästettiin elämään vapaana, synnistä, kuolemasta ja perkelleen vallasta lunastettuna tämän nykyisen maailman korpeen. Kun Jeesus tuomittiin kuolemaan, niin maailma tuomittiin elämään. Johannes sanoi: Karitsa ottaa pois, mutta me saamme sanoa: otti pois maailman synnit. Kaikkien synnit ovat jo pois otetut, sillä Jumalan Karitsa on jo uhrattu ristin alttarilla. ”Kristus on kerran ilmestynyt synnin poispanemiseksi oman uhrinsa kautta.” Hebr. 9:26.
Onko, lukija, syntisi kaikki otetut pois? Mistä tarkastelet sitä asiaa? Sydämestäsikö? Se ei anna oikeaa vastausta, sillä se sanoo: ettei sinun syntejäsi ole vielä otettu pois. Oma sydän valehtelee, Jumala vain puhuu totta. ”Olkoon Jumala totinen, vaan jokainen ihminen valehtelija.” Room. 3:4. Jumala puhuu raamatun kirjoitusten kautta. Avaa Jumalan kirja, pyhä Raamattu, niin näet, että elämäsi kaikki synnit alusta loppuun asti otettiin pois jo ennen kuin maailmaan syntynytkään olit, jo lähes kaksituhatta vuotta sitten Jumalan Karitsan kuolinpäivänä. Ehkä kysyt: mistä tiedän, että juuri minun syntini otettiin pois Jeesuksen veressä? Sen tiedät siitä, että siinä otettiin pois maailman synnit. Olethan yksi maailman ihmisistä. Siis sinun syntisi otettiin pois siinä yhteisessä poisottamisessa, jossa kaikkien muittenkin ihmisten synnit otettiin pois. Tämä on totta, raamatussa on niin kirjoitettu, ja totuutta saa vapaasti jokainen uskoa. Totuuden uskominen on aina ihmisille hyvin terveellistä. Siitä tulee omantunnon rauha ja halu hyvään elämään. Jeesuksen kuolemassa on kaikille tapahtunut armoitus (Joh. 1:16) ja tämä saatu ”armo on kaikille ihmisille terveellinen” (Tiit. 2:11). On siis hyvin terveellistä sinullekin, niin pahana ja syntisenä kuin oletkin, uskoa, että kaikki syntisi otettiin pois Jeesuksen veressä.
Huomaa vain, ettei synti ole niin poisotettu, ettei meissä syntiä olisi ja monin tavoin meissä ilmenisi, vaan se on poistettu siten, että se on sovitettu, ettei sitä meille lueta (2. Kor. 5:19, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.), että se on annettu anteeksi. Syntinen on jokainen hautaan asti. Mutta synti on poistettu kadottavaisena velkana, kun sen rangaistus on kärsitty puolestamme, kun Jumalan Karitsa sen kärsi.
Maailman synnit ovat annetut anteeksi Jeesuksen veressä. (Ef. 1:7, Kol. 1:14, Matt. 20:28 KR 1992, Mark. 10:45 KR 1992, 1. Tim. 2:6, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Jokainen, joka syntiensä anteeksiantamukseen uskoo, tulee autuaaksi, jokainen, joka ei usko, kadotetaan; Ihminen viettää iankaikkisuutensa joka taivaassa tai helvetissä. Mihin olet matkalla?
H. J. Pätiälä, Sanansaattaja 1910. Muutama sana on muutettu nykyaikaisempaan muotoon, muuten teksti on sama kuin se oli Sanansaattajassa.
Kristus Vanhassa Testamentissa
Tarkastelen seuraavassa esityksessä muutamia kohtia Vanhasta Testamentista, jotka liittyvät ja viittaavat Kristukseen ja ovat saaneet täyttymyksensä hänessä. Raamattuhan on ne kapalovaatteet, joihin Jeesus-lapsi on kääritty. Oppi-isämme Luther toteaakin: ”Kristus on kauttaaltansa Pyhään Raamattuun käärittynä aivan kuin ruumis vaatteeseen.” (Kirkkopostilla 2, s. 19, v:n -42 painos, Sley)
Uutta Testamenttia ei voi ymmärtää ilman Vanhaa Testamenttia ja Vanhasta Testamentista jää puuttumaan jotain aivan olennaista ilman Uutta Testamenttia. Lukevathan esim. juutalaiset ahkerasti Vanhaa Testamenttia, mutta eivät löydä sieltä Jeesus Nasaretilaista. Paavalin mukaan heidän silmillään onkin peite, joka vasta Kristuksessa otetaan pois. (2 Kor. 3:14─16) (Osittain muuten sama peite tuntuu olevan monien yliopistojen eksegeettien silmillä, kun he tutkivat Vanhaa Testamenttia.)
Paavali usein lähetysmatkoillaan käydessään juutalaisten synagoogissa opasti heitä kirjoitusten ymmärtämisessä: ”ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista ja sanoi: `Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus`” (Apt. 17:2,3 ks. myös Ap. t. 18:28)
Tässä on varmaan syytä muistaa, että alkuseurakunnassa pidettiin pyhinä kirjoituksina aluksi ainoastaan Vanhaa Testamenttia, jota sitten apostolit selittivät. Tietysti oli myös hyvässä muistissa apostolien ja opetuslasten elämä, puheet ja teot ja ennen kaikkea Jeesuksen opetukset, elämä, kuolema ja ylösnouseminen, joista myös saarnattiin.
Varhaisin ennustus Jeesuksen kärsimisestä ja kuolemasta on annettu Aadamille ja Eevalle paratiisissa. ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän”. (1 Moos. 3:15) Golgatalla Jeesus kukisti perkeleen valtakunnan, voitti synnin, kuoleman ja helvetin. Tosin perkele voi kyllä vielä kiusata ihmisiä, mutta ihmiskunta on nyt Jeesuksen omaisuutta.
Sama sana ”siemen” esiintyy myös lupauksessa, joka annettiin Aabrahamille, uskon isälle. ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1 Moos. 22:18 ym.) Hebrean kielessä sana siemen on yksikössä.
Paavali opettaa: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus” (Gal. 3:16). Golgatan armo ja siunaus on tullut siis kaikkien osaksi!
Vielä yksi kohta Mooseksen kirjoista. Mooses sanoo: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5 Moos. 18:15) Mooses oli tavallaan myös `vapahtaja`, sillä hän vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta.
Jeesus on ”totisesti maailman Vapahtaja” (Joh. 4:42), joka on vapauttanut verellään maailman, ja varsinkin uskovat, hengellisestä, tekojen ja suoritusten orjuudesta. Emme voi mitenkään ansaita Jumalan hyväksyntää, vaan Jeesus on ansainnut sen meille. Lisäksi vanhastaan Messiaalle on katsottu kuuluvan kolmenlainen virka, nimittäin profeetallinen, kuninkaallinen ja ylimmäispapillinen. Kuulkaamme siis mitä Jeesus meille puhuu ja ottakaamme se todesta!
Yksi apostolien tärkeimmistä tehtävistä oli olla Jeesuksen ”ylösnousemisen todistajia” (Ap. t. 1:22), olivathan he silminnäkijöitä. Psalmeissaan Daavid kirjoittaa: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan (Biblia: ”helvetissä”) etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa” (Ps. 16:10). Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietari toteaa tämän profetian toteutuneen Jeesuksen ylösnousemisessa (Ap. t. 2:31). Daavid ei voi puhua tässä itsestään, koska hän on yhä kuolleena, näki katoavaisuuden ja maatui.
Eräs kohta, joka ennustaa Jeesuksen ylösnousemista on profeetta Hoosealla. ”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää (yhdessä Kristuksen kanssa, tämä sulku allekirjoittaneen lisäys) hänen edessänsä” (Hoos. 6:2). Seuraavassa lainaus Lutherilta: ”Kysymme nyt: Kuinka voimme sanoa Kristuksen ylösnousseen kolmantena päivänä vaikka hän lepäsi haudassa vain yhden päivän ja kaksi yötä. Juutalaisten laskemistavan mukaan saamme vain puolitoista päivää.
Kuinka voimme siis pysyä siinä, että uskomme kolme päivää? Tähän sanomme seuraavaa. Hän on kuolemaansa sisällyttänyt nämä kolme päivää, kustakin osan. Hän kuoli perjantaina kahden korvissa. Ensimmäisenä päivänä hän niin muodoin lepäsi noin kaksi tuntia, sitten hän lepäsi koko seuraavan päivän, varsinaisen sapatin, ja kolmantena päivänä, hän ylösnousi, käsittäen myöskin sen päivän” (Kirkkopostilla 2, s. 297, v:n -42 painos). Siis tässä osa päivää katsotaan kokonaiseksi päiväksi.
Ehkä sisältörikkain kohta Vanhassa Testamentissa on kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta. ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta (hinnalla) me olemme paratut (eli parantuneet, sulut allekirjoittaneen lisäyksiä)” (Jes. 53:5).
Joku on kertonut, että kun Israelissa luettiin julkisesti läpi Jesajan kirjaa, tämä luku jätettiin pois. Se onkin niin selvää puhetta Jeesuksesta. Tässä jakeessa on keskeistä prepositio `meidän`, jonka tilalle voisi aivan hyvin laittaa sanan `minun` tai oman nimensä, silloin se tulee vielä henkilökohtaisemmaksi. Luther selittäessään tätä lukua sanoo: ”Tästä kohdasta apostolit ovat ammentaneet kaiken viisautensa”.
Apostolien teoissa luvussa kahdeksan kerrotaan kuinka Filippus sai juuri tämän luvun perusteella julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kandaken hoviherralle. Kannattaisi varmaan lukea koko kertomus!
Jesajan kirjassa on monta muutakin ihanaa kohtaa, otan niistä vielä yhden. ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu (vanhemmat käännökset myös: maksettu ja rikos on annettu anteeksi) sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä” (Jes. 40:2).
Otan vielä kolme Vanhan Testamentin ennustusta. Sakarjan kirjassa Jumala sanoo: ”Ja minä (Jumala) vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet (siis Golgatan ristillä, sulut allekirjoittaneen lisäyksiä)”. (Sak. 12:10) Toisessa kohdassa profeetta Sakarja ennustaa lyhyesti ja ytimekkäästi: ”ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä” (Sak. 3:9).
Lukematon on ollut juutalaisten uhraama eläinmäärä Israelin syntien sovittamiseksi. Mutta enää ei meidän tarvitse uhrata syntiemme edestä. Jeesus on se Jumalan Karitsa, joka on pois ottanut maailman synnin uhraamalla itsensä. (Ks. Joh. 1:29, Hebr. 9:22 ja 9:26)
Tämä uhri on kertakaikkinen ja riittävä, sitä ei tarvitse toistaa niin kuin vanhan liiton aikana täytyi. ”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hebr. 10:14). ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan” (Hebr. 10:10).
Maailma on siis pyhä ja vanhurskas Jumalan silmissä. Näin on Jumalan suhteessa ihmiseen. Ihmisen suhteessa Jumalaan on puolestaan vanhurskas se, joka uskoo tähän sovitukseen.
Viimeisenä kohtana otan esiin Danielin kirjan. ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan” (Dan. 9:24).
Daniel vaikutti 500─luvulla eKr. Jos vuosiviikot (7×70) muutetaan vuosiksi, osuu ajankohta melko tarkasti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päiväksi v. 30 jKr. Ilmeisesti laskeminen pitää aloittaa Jerusalemin uudelleen rakentamisesta. Tarkassa laskemisessa esiintyy tiettyjä vaikeuksia, näin toteaa Olavi Peltola teoksessaan ”Opiskelemme Vanhaa Testamenttia, IV, Suuret Profeetat, s. 72, Ev. lut. Lähetysyhdistys Kylväjä, 1982”.
Kuitenkin jotkut ovat saaneet ajan sopimaan lähes päivän tarkkuudella. Eli mitä muutakaan tapahtumaa profeetta voisi tarkoittaa?
Tässä kirjoituksessa olen vain lyhyesti käynyt muutamia kohtia lävitse. Monta merkittävää kohtaa on jäänyt sivuun, niin rikas aarreaitta tämä alue on. Toivon kuitenkin näidenkin kohtien olevan siunaukseksi jollekin lukijalle.
Vielä yksi kohta, jossa Jeesus mm. rukoilee Psalmin 22 sanoin: ”Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.” (Ps. 22:17-19 KR 1992, Matt. 27:35, Mark. 15:24, Joh. 19:24).
Vielä yksi kohta: Jeesuksen hinnaksi juutalaisten johtajat arvioivat kolmekymmentä hopearahaa. Matt. 26:15. Tästä puhutaan Sakarjan kirjassa 11:12: ”Niin he punnitsivat minun hinnakseni kolmekymmentä hopearahaa.”
Mika Rantanen
Kolminaisuudesta
Missä Raamatussa puhutaan kolminaisuudesta, joku voi kysyä. Selvästi Jeesus opettaa tästä aiheesta tutussa lähetyskäskyssään. Jeesuksen opetuslapsiksi tullaan kasteessa. ”Kastakaat heitä NIMEEN Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” (Matt. 28:19, Biblia). Sana ”nimi” on siis yksikössä eikä esimerkiksi muodossa ”nimiin”! Tässä tietyllä tavalla 1=3 (yksi Jumala, kolme persoonaa).
Raamatun luomiskertomuksessa Jumala sanoi: ”Tehkäämme …” (1. Moos. 1:26). Tämän sana ”tehkäämme” on tässä jakeessa monikon ensimmäisessä persoonamuodossa. Jumaluuden kolme persoonaa käyvät neuvotteluja keskenään! Tässä taas tietyllä tavalla 3=1 (kolme persoonaa, yksi Jumala). Nämä matemaattiset yhtälöt pätevät vain järjen tasolla, mutta havainnollistavat kuitenkin kolminaisuutta.
Apostolisessa uskontunnustuksessa me ilmaisemme uskovamme sekä Isään että Poikaan ja Pyhään Henkeen. Tämän tunnustuksen täytyy olla lähtöisin apostoleilta eli Jeesuksen ensimmäisiltä kahdeltatoista opetuslapselta, niin selkeä ja yksinkertainen se on. Sen, joka haluaa saada hyvää opetusta kolminaisuudesta, kannattaa lukea myös Athanasioksen uskontunnustus. Se löytyy luterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen alusta. Mutta palatkaamme selviin raamatullisiin perusteisiin!
Raamattu kieltää uskomasta, palvomasta, rukoilemasta, ylistämästä, kiittämästä jne. muuta kuin Jumalaa. Kun nämä edellä mainitut esimerkit kohdistetaan Raamatussa selvästi myös Jeesukseen, hänen täytyy olla tosi Jumala. Tosin usein Jeesus aivan kuin väistyy taka-alalle ja antaa kaiken kunnian taivaalliselle Isälleen, joka on hänet lähettänyt. Samanaikaisesti ovat kuitenkin totta Jeesuksen sanat: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9).
Kun ymmärretään Jeesuksessa jumaluuden ja ihmisyyden asuvan samassa persoonassa, on helpompi uskoa Pyhän Hengen olevan Jumalan kolmas persoona. Järki ei vain käsitä, miten yksi voi olla kolme ja kolme yksi. Näin Raamattu kuitenkin opettaa! (Eräs pappi esitti joskus ehkä hieman vajavaisen, mutta jollakin tavalla asiaa havainnollistavan esimerkin: 1 x 1 x 1 = 1).
Apostoli Johannes ymmärsi hyvin kirkkaasti Jeesuksen olevan tosi Jumala. Yksi tärkeä syy Johanneksen evankeliumin kirjoittamiseen oli ilmeisesti se, että siinä todistetaan Jeesuksen olevan myös Jumala, eikä ainoastaan paljas ihminen. Johannes kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. – – ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:1, 14).
Lisäksi Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20) Kun Jeesus sanoi ylösnousemuksensa jälkeen apostoli Tuomakselle: ”älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”, niin Tuomas vastasi sanoen Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun JUMALANI!” (Joh. 20: 27─28), tunnustaen näin uskonsa. Nämäkin kohdat todistavat selvästi Jeesuksen jumaluuden!
Haluan ottaa esille myös erään tutun kohdan Vanhasta Testamentista. Profeetta Jesaja ennustaa Jeesuksesta: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes. 9:5). Onhan selvää, ettei tällaisia arvonimiä ja kunniaa voida antaa pelkästään maalliselle kuninkaalle, olkoonpa hän kuinka mahtava tahansa. Tämä kohta on selvää puhetta tulevan messiaan eli Jeesuksen jumaluudesta!
Sitten vetoan erääseen raamatunkohtaan Pyhästä Hengestä. Oletko huomannut Jeesuksen käyttävän Pyhästä Hengestä sanaa: ”hän”? ”Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:14). Pyhä Henki on siis persoona niin kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki ennen kaikkea ilmoittaa, kirkastaa ja selvittää ihmisille koko maailman lunastusta, sovitusta ja syntien pois ottamista, joka tapahtui Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä ja noustessa kuolleista.
Voidaan sanoa kolminaisuutta opettavien kristittyjen seisovan vahvalla raamatullisella kalliopohjalla. Uskomme perusta ei horju! Tosin sana ”kolminaisuus” ei sellaisenaan esiinny Raamatussa, mutta monia kohtia ei voi täysin ymmärtää, ellei opeteta kolmiyhteistä Jumalaa (ks. esimerkiksi 1. Kor. 12:4─6, Ef. 4:4─6 ja 2. Kor. 13:13). Tähän lopuksi tuli vielä mieleen ihana ja loistava kohta profeetta Jesajan kirjasta. Siinä Herra Sebaot eli Jumala kysyy: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee MEIDÄN puolestamme?” (Jes. 6:8) Huomaa tässä taas monikon ensimmäinen persoonamuoto ”meidän”! Jumaluuden kaikki kolme persoonaa kysyvät näin yhdessä ja yksimielisesti.
”Näin Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala.” (Athanasiuksen uskontunnustus, kohdat 15 ja 16, Tunnustuskirjat s. 18, vuoden 1948 painos)
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. 1. Kor. 12:4-6.
yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Ef. 4:4-6.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2. Kor. 13:13.
Kolmiyhteinen Jumala puhuu vielä tässäkin: ”Ja Herra sanoi… Tulkaa, astukaamme alas.” (1. Moos. 11:6-7).
Vielä selvä kohta kolminaisuudesta: ”Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, KOLME miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon SINUN silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.” (1. Moos. 18:1-3).
Psalmit:110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”. Eli Herra sanoo Jeesukselle. Tämäkin kohta todistaa, että Jeesus on Jumala.
Muuten Hoosea 11:1 esim. sanoo, että Egyptistä minä kutsuin poikani. Tämä profetia tarkoitti aluksi Israelin kansaa, mutta täydellisesti se toteutui Jeesuksessa. Jeesus näet oli Egyptissä pakolaisena vanhempiensa kanssa, josta tuli takaisin Israeliin. ”Egyptistä minä kutsuin poikani.” (Matt. 2:15).
Tämä kirjoitus on julkaistu Concordia-lehdessä muutama vuosi sitten. Tosin tähän esillä olevaan olen lisännyt lisää tekstiä.
Mika Rantanen
Mika
Kiitos sinulle väkevän sanan ravinnon tarjoamisesta!