Suoranaisen klassikon aseman saaneen Kummeli-sketsin ”Virsikirjan lisälehdillä” hahmot, Laukaan seurakunnan urkuri Anders Gärderood ja Tikkurilan seurakunnan nuorisomuusikko Ingemar Stenmark, antoivat 1990-luvulla suurelle yleisölle makupaloja lisälehtien ”kategorioista” ja ”ala-allegorioista”. Näitä saattoivat tuolloin olla esimerkiksi ”seurakunta”, ”arki, ahdistus, kiusaus ja synti” ja ”lapsuus ja ahdistus”.
Sketsin käsikirjoittajat osuivat tässä kohtaa mielestäni asian ytimeen. Virsikirjojen ja lisävihkojen tekijöitä kautta aikojen on yhdistänyt pohjaton kiinnostus virsien jaotteluun ja systematisointiin. Tarkoitus on ilmeisesti ollut yhtäältä auttaa virsien käyttäjiä sopivien virsien löytämisessä ja toisaalta kertoa erilaisilla luokitteluilla siitä, mikä kristityn elämässä on keskeistä.
En oikeastaan ihmettele sitä, että käytössä olevan virsikirjan osastojako on ollut herkullinen kohde sketsien irvailuille. Monia ovat huvittaneet paitsi sen kliseiset ja sterotypioille alttiit otsikot myös sen tapa ikään kuin erottaa kristityn hengellinen elämä tavallisesta elämästä. Miksi ”elämän Kristuksessa” täytyy olla eri asia kuin ”elämän Jumalan maailmassa”? Onko niin, että edellisessä on kyse hengellisesti ja eettisesti korkeatasoisemmasta elämästä kuin jälkimmäisessä? Entäpä miksi jumalanpalveluselämä on näistä molemmista erillinen osastonsa?
Myös Norjan kirkon uudessa virsikirjassa (2013) löytyy perusjaottelu ensinnäkin hengelliseen elämään ja toiseksi elämään Jumalan maailmassa. Lähestymistapa siellä on kuitenkin ymmärtääkseni toinen. Nimittäin Norjan virsikirjassa koko kristillinen jumalanpalveluselämä ja muukin hengellinen elämä on sisällytetty uskontunnustuksen muotoon ja sen sisälle. Pääotsikkoina toimivat näin kolme uskonkohtaa, kolmiyhteisen Jumalan persoonat. Näitä seuraava pääotsikko ”Ihminen Jumalan maailmassa” puolestaan ei toimi enää vain hengellisen elämän ”kilpailijana”, vaan molemmat edustavat samaa elämän todellisuutta. Pyhä Jumala tulee keskelle ihmisen arkea.
Itseäni Norjan virsikirjassa viehättävät vaikkapa sellaiset mielestäni elämänmakuiset otsikot kuin ”usko ja epäily”, ”sunnuntai ja kirkossakäynti” ja ”ihmettely ja kaipaus”. Onpa siellä löytynyt oma otsikkonsa myös kristillisille kehtolauluille, nimittäin ”vuoteen vierellä”. Voisivatko tällaiset otsikot kertoa uskottavammin pyhän kolmiyhteisen Jumalan olemassaolosta keskellä arjen elämää?
Samuli Koivuranta, lisävihkosihteeri
Nykyvirsikirjasta puuttuu osasto ”Kovat ajat”. Kun katselee nykymaailman menoa, tuntuu tuon osaston posto katteettomalta optimismilta. Emmehän tiedä milloin kovat ajat voivat olla meidänkin kohdallamme, onhan niitä ennenkin ollut.
Olisi hauska tutkia minkälainen teologinen jäsennys ja ennakkoajattelu virsien jaotteluun vaikuttaa. Otaksuisin näin. Eihän se jaottelu itsestäänkään ole syntynyt vaan siinä on jonkinlainen prosessi varmastikin käyty lävitse. Vai olisiko niin, että jaottelu on syntynyt jossakin kirjan kokoamisvaiheessa sen syvällisemmin aihetta ajattelematta? Kuka tietää?