Kasteen armo
Kotoisessa kuvassa näkyy rakas prinsessani Colette taustanaan pieni osa kotokirjastomme lukemattomista hyllyistä. Olen onnellinen rakkaastani ja iloitsen myös jokaisesta teoksesta, joka kotiimme on kerääntynyt vuosien mittaan.
Kolmas adventtisunnuntai puhuu
Johannes Kastajan toiminnasta
Johannes Sakariaan poika valmisti ihmiset vastaanottamaan Vapahtajamme Jeesuksen. Johannes oli voimakas julistaja. Paljon kansaa saapui hänen luokseen kastettavaksi. Näitä tuli kaikista yhteiskuntaluokista.
Johannes kertoi, että Jeesus on Jumalan pelastus. Jeesuksen uhri on koko maailman toivo.
Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: »Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:29)
Johannes ei sanonut tätä tyhjästä. Kasteen toimittaminen oli avannut hänen silmänsä. Johannes näki sen, kun Jeesus oli tullut kasteelle. Kolmiyhteinen Jumala ilmoitti itsensä: Isä taivaassa, Poika Jordanin virran äärellä ja Pyhä Henki, yhteyden Henki, laskeutui taivaasta, Isän luota Pojan luo.
Johannes todisti: »Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.» ( Joh. 1:32-34)
Kolmiyhteinen Jumala toimii pyhässä kasteessa
Luominen, lunastus ja pyhitys pitävät yhtä. Kasteessa toimii Jumala. Hän yhdistää ihmisen yhteyteensä. Ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Ihminen saa syntiensä anteeksiannon. Ihminen saa Pyhän Hengen lahjan. Hänessä ihmisen elämään tulee uudistus, parannus. Pakanasta tule kristitty, kuten Luther sen ilmaisee.
Kaikki tämä sisältyi jo tuohon kastetoimitukseen, missä Johannes toimi kätenä, Jeesus kasteen keskuksena ja Pyhän Hengen aktiivisuus toiminnan merkityksen avaajana, uskon antajana. Sama sisältö on jokaisella kasteella, jossa Jeesus on keskuksena, Taivaan Isä kertoo ihmiselle oman rakkautensa ja Pyhä Henki vaikuttaa Kristuksen tuntemisen sisällön.
Jeesuksen kasteessa Johanneskin sai silmänsä auki. Jeesus on koko maailman syntien sovitus, Jumalan Karitsa, koko maailman synnin pois ottaja.
Jumalan armahtava laupeus
Sirakin kirjassa kerrotaan Jumalan armahtavasta rakkaudesta. Hänen laupeudestaan, joka hyvyydessään vetää syntisen ihmisen oman mielisuosionsa osallisuuteen. Jeesuksessa tämä ikuinen rakkaus tuli todeksi. Jumala Poika syntyi maailmaamme. Elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän toi meille taivasten valtakunnan.
Kuinka suuri onkaan Herran laupeus, kuinka anteliaasti hän armahtaa ne, jotka palaavat hänen luokseen!
Jeesus on koko langenneen maailmamme käännekohta. Hänessä ihmiset saavat kääntymyksen. Paluun Jumalan yhteyteen. Synti alkoi ensimmäisestä ihmisestä ja jatkuu jokaisessa ihmisessä. Jumalan antama armo vapauttaa synnin tuomiosta, pelastaa meidät anteeksiantamukseen, rauhaan ja vapauteen. Kaiken tämän tekee Vapahtajamme Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Jokapäiväisessä parannuksessa ihminen saa alati elää todeksi Jumalan laupeuden. Päivittäin tarkistaa elämänsä kulun, ojentautua uuteen päivään uusin voimin ja alati uudistuvana. Kasteessa lahjaksi saatu armahdus tukee meitä. Vie meidät perille asti. Aina Kristuksen takaisin tuloon asti ja nostaa taivaan iki-iloon. Jumalan kirkkauden asuntoihin, täyttymykseen, onneen, autuuteen.
SUNNUNTAI 11.12.2022
3. adventtisunnuntai
Tehkää tie Kuninkaalle
Viikon apokryfiteksti Sir. 17:25–32
Käänny Herran puoleen, jätä syntinen elämä, rukoile häntä ja pyri eroon synneistäsi. Palaa Korkeimman luo, käännä selkäsi vääryydelle. Hän johdattaa sinut pimeydestä pelastuksen valoon. Vihaa sydämesi pohjasta sitä, mitä Herra kammoksuu. Kuka ylistää Korkeinta tuonelassa? Eläviltä hän saa kiitoksensa. Ei kuollut kiitä, ei mikään eloton, Herraa ylistävät ne, jotka ovat elossa ja voimissaan.
Kuinka suuri onkaan Herran laupeus, kuinka anteliaasti hän armahtaa ne, jotka palaavat hänen luokseen! Samaan ei ihminen yllä, koska hän on kuolevainen. Mikään ei loista aurinkoa kirkkaammin, mutta sekin pimentyy, ja ihminen, joka on lihaa ja verta, hautoo pahoja ajatuksia. Herra valvoo taivaan korkeuksien joukkoja, mutta ihmisten suku on tomua ja tuhkaa.
131 kommenttia
1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi 2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä 3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa 4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. 5 Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. 6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. 7 Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: ”Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään”. 8 Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. 9 Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. 10 Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. 11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. 12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
Matias Roto kovimpa hyvin osaat lukea, kyllä tuossa on jotain muuta kuin katkeruuden herättämän kärsimättömyyden voittamista, mainitaan haureus napiseminen ja mainitaan vieläpä selkeästi:””6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.””
Siis miksi koetat johtaa minua pois Totuudesta?
Matias Roto tuot esille uskoasi:””Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi,””
Tämä on mitä suurin valhe mitä evankeliumista voi lausua, tuossahan selkeästi sanotaan ettei olisi enää syntiä joka erottaa Jumalasta, ettei nimeä elämänkirjasta voisi enää pois pyyhkiä.
Mietippä nyt esim Paavalin sanoja:
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.(Gal.5)
Ari
Kinaat silmittömästi Jumalaa vastaan.
Tämä väitteesi on mieletön: ”Tämä on mitä suurin valhe mitä evankeliumista voi lausua,–”
Kiellät Jumalan sanan. Ylhäällä olevan Sirakin ajatuksen, että Jumala on laupias, lisäksi kiellät Jumalan armollisuuden, josta kertoo mm seuraava lause:
Psalmit:
78:38 Mutta hän ( JUMALA) on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. —
Joten lienee aiheellista lopettaa tämä keskustelu tähän, jotet pääse enempää kirjoittelemaan jumalattomia väitteitäsi tähän ketjuun.
Jos haluat jatkaa keskustelua, niin palatkaamme seuraavaan tekstiimme.
Tässä keskustelussa valitettavasti sinun gramofonin neulasi on jo juuttunut uralleen. Jospa seuraavissa kappaleissa pääsisit vähän, edes muutaman askeleen eteenpäin.
Jumalan armahtava rakkaus käy yli jokaisen meidän käsityskyvyn. Jos Jumala ei valtavassa rakkaudessaan antaisi kaikkia syntejämme anteeksi, niin kukaan ei voisi pelastua ja ristinkuolema Golgatalla olisi täysin turha. Sanoohan Raamattu: ”joka rikkoo yhdessä kodin on rikkonut koko lain.” Joten on selvää, että kyllä meidän on ihan pakko saada kaikki syntimme anteeksi. Tiedostamme ne tai emme. Teemme paljon pahaa tietämättämme. Monesti jopa luulemme tekevämme jotain oikein hyvää, kun teemmekin syntiä. Jollei tunne Jumalaa ja hänen armoaan, niin ei voi olla armollinen muitakaan kohtaan.
Matias Roto toteat minulle:””Jos tekstisi on asiatiedoiltaan sellaisia puutteita osoittava, että koevastauksissa niistä voisi antaa vain nelosen, niin entisenä opettajana minun tehtäväni on osoittaa sinulle oikea tie totuutta kohti.””
Mitä ajattelet että opettajan tulisi tehdä kun hän on opettanut vuosikymmeniä sitä mitä hänelle itselleen on opetettu ja yht äkkiä oppilas näyttääkin tekstin joka on täydellisesti vastoin sitä mitä opettaja on opettanut, tämä teksti on juuri siitä kirjasta jota opettaja on opettanut ja pitänyt ainoana oikeana?
Pitäisikö opettajan nöyrtyä tunnustamaan rahellisesti olleensa väärässä vai pitäisikö edelleen puolustaa omaa oppiaan ja tyrmätä oppilas antamalla tälle nelosen?
Ilmoita asiaton kommentti