Ruandan oppeja ei ole syytä unohtaa
Pahuutta käsittelevää väitöskirjaani tehdessä perehdyin ekskursiona hieman myös kansanmurhiin. Erityisen mielenkiintoinen oli Ruandassa 1990-luvulla tapahtunutta kansanmurhaa käsittelevä teos Shake Hands with the Devil: The Failure of Humanity Rwanda. Kyseisen teoksen on kirjoittanut pääosin Roméo Dallaire, joka toimi paikan päällä toisen maailmansodan jälkimainingeissa perustettujen Yhdistyneiden kansankuntien (YK) joukkojen komentajana.
Kyseinen teos on karmaisevaa luettavaa itse kansanmurhasta ja samalla myös YK:n tehottomuudesta. Ensinnäkin tuo kansanmurha hakee vertaistaan historiasta intensiteetin takia: vain noin 100 päivässä tapettiin järkyttävät 800 000 ihmistä. Ruumiita oli niin paljon, että YK-joukot joutuivat pujottelemaan teillä väistäen niitä poistuessaan häntä koipien välissä maasta. Toiseksi kirja kertoo karulla tavalla siitä, miten tehoton YK oli Ruandassa – hieman samaan tapaan kuin suunnilleen samoihin aikoihin tapahtuneessa Srebrenican verilöylyssä Jugoslavian sodassa. Materiaalia ja sotilaita ei kummassakaan ollut läheskään tarpeeksi.
Tuon kirjan lukemisesta on aikaa, mutta mieleeni muistuu muutama mielenkiintoinen juttu. Ensinnäkin Dallairen kritiikki omaa työnantajaansa eli YK:a kohtaan. Pahimmillaan YK:n jäsenvaltiot olivat toimittaneet toimintakelvotonta sotakalustoa Ruandaan. Dallaire oli sitä mieltä, että jos kyse olisi ollut NATO-johtoisesta (North Atlantic Treaty Organization) operaatiosta, olisi se ollut päivässä tai parissa ohi ja miljoonan ihmisen henki olisi säästynyt. Dallairen näkökulmaa on helppo uskoa, koska samoihin aikoihin NATO sai pommituksillaan Jugoslavian sodan loppumaan. Itse näenkin NATO:n jossain määrin merkittävämpänä rauhan turvaajana maailmassa verrattuna YK:iin.
Dallairen mukaan Ruandan epäonnistumisessa oli kyse myös hyvin paljon YK:n itsensä lisäksi tai sen rinnalla nimenomaan sen merkittävien jäsenmaiden epäonnistumisesta. Afrikan keskellä olevaa Ruandaa ei nähty pelastamisen arvoiseksi. Ehkä Ruanda ei ollut poliittisesti tai resurssien vuoksi riittävän tärkeä pelastettavaksi toisin kuin eurooppalainen valtio?
Toinen merkittävä pointti Dallairen kirjassa on se, miten asiat kääntyivät Ruandassa. Lopulta kansanmurha loppui organisoitujen sotavoimien puuttumiseen. Ruandan nykyisen presidentin Paul Kagamen sotilaallisesti hyvin organisoitu ja tehokas RPF-liike pysäytti murhaajat ja voitti silloisen Ruandan armeijan ja kansanmurhan organisoijat. Dallairen kirjasta voikin vetää sen johtopäätöksen, että kansanmurhat ja sodat loppuvat usein nimenomaan hyvin organisoidun ja toimivan armeijan avulla.
Ukrainassa on paljon samaa kuin Ruandassa
Ukrainan sota onkin palauttanut mieleeni Ruandan kansanmurhan opit. Samalla tavoin ihmisten järjetön murhaaminen on palannut Eurooppaan ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa sitten 1990-luvun. Samalla tavoin kuin vaikkapa toisessa maailmansodassa, Ruandassa ja Jugoslaviassa niin sanottujen hyvisten eli länsimaiden jahkailu ja myötäily eivät ole estäneet sotaa, vaan antanut sille tilaa toteutua. Syy kansanmurhista ja ihmisten tappamisesta kuuluu toki siitä huolimatta luonnollisesti ennen kaikkea niiden tekijöille – olipa kyse sitten natseista, hutuista tai vaikkapa Venäjän nykyisestä johdosta tai sotilaista.
Toisaalta Ukraina ja länsimaat ovat olleet jopa poikkeuksellisen yhtenäisiä tässä sodassa, vaikka toki jälkiviisaana on samalla helppoa todeta, että raskasta aseistusta olisi pitänyt jo lähettää paljon aiemmin. Etenkin kun Venäjän johdon uhkailu on jo menettänyt teräänsä mm. siksi, että se on kärsinyt mittavia tappioita Ukrainassa ja sillä ei ole enää juuri vaikutusvaltaa Eurooppaan energian suhteen.
Jos kuitenkin länsimaina haluamme edistää hyvyyden voittoa ja ihmisarvojen luovuttamatonta merkitystä, on syytä joka tapauksessa aktiivisesti puuttua pahuuteen. Ukrainalaisiin juuri tällä hetkellä kohdistuvaa kansanmurhaakaan tuskin voitetaan ilman lännen apua ja raskasta aseistusta – tai sitten jonkinlaisella jumalallisella ihmeellä.
Väkivalta vai jumalallinen ihme?
Olen viime viikkojen aikana aloittanut aamut lukemalla Vanhan testamentin apokryfikirjallisuuteen kuuluvia Makkabialaiskirjoja, joita ei hyväksytty luterilaisuudessa Raamatun ikään kuin täysivaltaisten tekstien joukkoon, mutta joita esimerkiksi Luther piti hyödyllisenä lukea. Ne ovat luterilaisuudesta käsin tarkasteltuna eräänlaisia Raamatun hang around -jäseniä.
Makkabialaiskirjat sijoittuvat Aleksanteri Suuren valloittaman massiivisen valtakunnan perillisten eli kreikkalais-makedonialaisten kuninkaallisten ja kenraalien eli Seleukidien aikakauteen. Juutalaiset joutuivat tuolloin eli vajaat 2200 vuotta sitten ahtaalle useaan otteeseen miehittäjien kanssa.
Mielenkiintoista makkabialaisten – samoin kuin muinaisten israelilaisten vaiheissa – oli se, että ajoittain itse Jumala tai hänen lähettämänsä taivaallinen sotajoukko eli enkelit taistelivat juutalaisten armeijan puolella. Luonnollisesti aina, kun itse Herra tai hänen enkelinsä osallistuivat taisteluun, oli voitto taattu. Sillä ei ollut mitään merkitystä, kuinka esimerkiksi alivoimainen juutalaisten joukko oli suhteessa vastustajiinsa.
Muinaisten juutalaisten sekä makkabialaisten kertomukset saavat pohtimaan sen, voiko Jumala tai Jumalan enkelit vieläkin taistella konkreettisissa sodissa. Esimerkiksi toisen maailmansodan ajalta on ihmeellisiä kertomuksia, kuinka rintamalla olleet suomalaiset sotilaat kokivat jotain samaa kuin muinaiset juutalaiset. Suomalaiset myös etenkin talvisodassa voittivat Daavidin tavoin suuren torjuntavoiton modernista Goljatista eli etukäteen ylivoimaisena pidetystä Neuvostoliiton armeijasta. Toki on hyvä muistaa, että viime sodassa kokonaisuutena Suomi sai myös sotilaallista apua mm. Saksalta, jolla oli omat vakavat luurankonsa kaapissa.
Voisiko kuitenkin olla niin, että myös Ukrainassa itse Herra taistelee hyvyyden puolella? Luonnollisestikaan minulla ei ole vastausta tähän ja olen äärimmäisen varovainen vertaamaan suoraan muinaisten juutalaisten kokemuksia nykyajan sotiin. Sotiakaan ei kannata ylihengellistää. Ylihengellistäminen kun pahimmillaan voi johtaa virhearvioiden tekemiseen tai vaikkapa siihen, että maallista apua halveksitaan.
Historiassa on kuitenkin monia esimerkkejä lähihistoriastakin, jossa etenkin pahoin aikein muita kansoja valloittamaan pyrkinyt on kokenut karvaan tappion. Ruandan lisäksi näin on tapahtunut tunnetusti mm. Natsi-Saksassa. Näyttää siis siltä, että ainakin oikeudenmukaisuus joskus voittaa tässä maailmassa, vaikka Jumalan ihmeeseen ei uskoisikaan. Itse uskon siihen, että Jumala lopulta vaikuttaa asioiden kulkuun tavalla tai toisella tai ainakin sallii ne – olipa tilanne mikä hyvänsä. Uskon myös siihen, että Jumala sekä Jumalan rakkaus ja hyvyys lopulta voittavat tavalla tai toisella. Tässä on ainakin minulle ihmettä kerrakseen.
Myös hyvinä aikoina on hyvä muistaa viisaus
Kun akuuteimmat pahuuden voimat on Ukrainassa voitettu ja sota on viimein ohi, on aika rakentaa uutta maailmaa. Uudessa maailmassa ei toivon mukaan ole tilaa sellaisille puhtaaseen pahuuteen rakentuville ideologioille, joita esimerkiksi kommunismi ja fasismi edustavat. Tuo uusi maailma on toivon mukaan hyvyyden ja rauhan aikakautta. Itse uskon (tai ainakin toivon) edelleen siihen, että 2020-luvun alun synnytyskivut pandemioineen, maanjäristyksineen ja sotineen tulevat olemaan muutamien vuosien päästä ohi ja voimme ainakin hetken levähtää maailman uudessa kukoistuksessa.
Silloin on tärkeää muistaa samalla panostaa länsimaissa vahvoihin puolustusvoimiin. Antiikin vanha sanonta ”jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan” ei ole mennyt muodista. Esimerkiksi Suomen pitkän rauhan turvana on ollut pitkäaikainen panostus vahvoihin puolustusvoimiin, mikä kantaa juuri tällä hetkellä monenlaista hedelmää. Puolustusvoimien rakentamisessa en näe kristilliseltä kannalta mitään pahaa – päinvastoin. Ne ovat silloin hyvän palveluksessa, kun ne suojelevat kansalaisia väkivallalta ja tuholta varmistaen mm. sen, että se mitä tapahtui Ruandassa ja tapahtuu juuri Ukrainassa, ei koskaan tulisi tapahtumaan enää täällä (vrt. Isoviha).
Jotta maailmaan saataisiin rauhan ja hyvyyden aika, tarvitaan myös Sanan voimaa. Ainakin itse uskon näin. Kristillinen sanoma, joka kehottaa lähimmäisen rakkauteen ja esimerkiksi vihamiestenkin puolesta rukoilemiseen, ei sekään ole mennyt muodista pois. Kun esimerkiksi Venäjä ja sen propagandan harhaanjohtamat kansalaiset ovat joku päivä havahtuneet todellisuuteen ja Ukrainaa ja sen kansalaisia kohtaan tekemäänsä vääryyteen katumuksen kautta, on silloin sovituksen ja välien korjaamisen aika.
Tarvitaankin isoa viisautta ja huolellista studeerausta poliitikkojen lisäksi kaikilta ja mm. meiltä Jumalan sanan palveluksessa olevilta, että osaamme oikealla tavoin myös sanoilla sekä teoilla rakentaa parempaa maailmaa. Esimerkiksi meiltä pastoreilta tämä aika vaatii monenlaista osaamista ja sivistystä sekä Pyhän Hengen antamaa valoa, jotta osaamme soveltaa Raamattua ja Jumalan sanaa nykypäivään.
Jumala meitä kaikkia auttakoon, että pystymme jatkossa rakentamaan parempaa maailmaa. Paras tapa tuo rakentamisen aloittaminen on luonnollisesti omassa itsessä. Jokainen meistä voikin omalla paikallaan olla uuden ja paremman maailman rakentaja.
Menestystä Don Second Hand kaupalle, joka jatkanee menneiden vuosisatojen jättämää hankalaa perinnettä, jonka arvelen heijastuvan myös muita uskonnollisia ajattelusuuntia vierastavana kristillisenä perinteenä, kun Pohjanmaa katsottiin kuuluvaksi Svea-mamman Norlandiin ja kaupankäynti muiden kuin Tukholman tai Turun välityksellä oli suurinpiirtein kielletty. Vain karjalaiset ja ns. laukkuryssät rikkoivat tuota kauppasääntöä.
Korjaus . ed.viestiin:
Oikeampi sana Pohjanmaan ”kotimaalle” on ruotsalainen Nordland. Miten muuten voisi olla ymmärretävissä esim. se, että viime sotien aikana Ruotsilla oli suunnitelma puolustaa nimenomaan Pohjanmaalta käsin kotimaataan, jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen.
Suomalaisia maanpuolustajia on syytetty ”määrättyjen tahojen toimesta” koko sodanjäkeinen aika siitä, että he tekivät ”ihmiskunnan pahimpia koskaan vanhenemattomia rikoksia”, kun uskalsivat ylittää valtakuntansa rajat puolustaakseen omaa isänmaataan. Miksi Venäjän federaatiolle on hyväksyttävää se, että se 30.11.1939 ylitti omat rajansa?
Itse kirjoitin hieman samoista asioista blogikirjoituksessani Myös vihollinen on ihminen. En ole kuitenkaan näin syvällisesti tutkien paneutut aiheeseen. Luen vielä ajan kanssa kirjoituksesi ja kommentoin sitten, mikäli syntyy ajatuksia tai kysymyksiä. Kiitos tästä jo nyt!
Ole hyvä ja kiva kuulla!
https://www.kotimaa.fi/blogit/vihollinenkin-on-ihminen/
Motto: ”Kristus vie helvetin kautta taivaaseen.” ” ja Jumala meitä kaikkia auttakoon, että pystymme jatkossa rakentamaan parempaa maailmaa. Paras tapa tuo rakentamisen aloittaminen on luonnollisesti omassa itsessä. Jokainen meistä voikin omalla paikallaan olla uuden ja paremman maailman rakentaja.” (Jussi Koivisto) En ymmärrä, miten me uusi ja parempi maailma luodaan, maan päällekkö? Taitaa olla aika kaukaa haettua. Raamattu vain Ilmestyskirjaa kohden lupaa yhä pahempaa ihmisten kesken. Matt. 10, ja erityisesti jae: 34″
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.”
»Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.», Luuk. 17:20-21. Toisen käännöksen mukaan ”teissä”. Itse näen asian niin, että parempi maailma on mahdollista luoda tännekin ennen kuin Kristus saapuu toisen kerran ja luo uuden maailman. Itse asiassa 2000-luvulla moni asia on maailmassa mennyt parempaan suuntaan (mm. satoja miljoonia pois köyhyydestä).
On ansiokasta kiinnittää huomiota makkabialaissotiin, jotka ovat avain koko Jeesus-liikkeen syntyyn ja tavoitteisiin. Voin perustella tätä myöhemmin kun ehdin paremmin.
Mitä kansanmurhiin tulee niin yksi kaameimpia oli kanaanilaisten kansamurha, missä kaikki piti tappaa vauvasta vaariin.
Olen aina ihmetellyt miksi Jumala tarvitsi enkeleitä auttaakseen jotain kansa sodassa. Kun Hän Kaikkivaltiaana voisi lopettaa sodat vaikkapa ’yhdellä suunsa henkäyksellä.’
Niin, klassinen pahan ongelma. Raamatun ja maailman todellisuuden perusteella näyttää siltä, että Jumala sormien napauttamisen sijaan jostain syystä halusi poistaa pahuuden syntymällä itse ihmiseksi kokemaan ihmiselämän kaikkine vaivoineen ja kärsimyksineen sekä kuolemaan itse viattomana meidän pahuutemme puolesta. Aika upea tarina, vaikka ymmärrän pointtisi. Yleensähän muuten Vanhassa testamentissa israelilaisten valloitustoimia perustellaan myös rankaisuna muiden kansojen pahuudesta. Toki erittäin vaarallista vetää siitä johtopäätöstä nykyaikaan.
Hyvä Jussi K.,
Jumalasta loitontunut ihmisyys ilmenee kansanmurhissa. Myös massiiviset syntymättömien lasten surmaamiset ja sairaiden tappamiset (”eutanasia”) voidaan laskea samaan kategoriaan, joten ei aika nöyränä kannattaa olla lännessäkin.
Sitten pari kommenttia.
”Dallairen kirjasta voikin vetää sen johtopäätöksen, että kansanmurhat ja sodat loppuvat usein nimenomaan hyvin organisoidun ja toimivan armeijan avulla.”
Pasifismi on siis erinomainen keino edistää kansanmurhia? Erilaisten ”sivarien” vakaumus on kovin kevyt, kun punnitaan sitä pahuuden estämistä vastaan.
”Uudessa maailmassa ei toivon mukaan ole tilaa sellaisille puhtaaseen pahuuteen rakentuville ideologioille, joita esimerkiksi kommunismi ja fasismi edustavat.”
Kommunismi on yhä ihan laillista toimintaa ja Suomessakin on sitä ajavia puolueita, jopa hallituksessa on tuon aatteen perillinen.
”Kun esimerkiksi Venäjä ja sen propagandan harhaanjohtamat kansalaiset ovat joku päivä havahtuneet todellisuuteen ja Ukrainaa ja sen kansalaisia kohtaan tekemäänsä vääryyteen katumuksen kautta, on silloin sovituksen ja välien korjaamisen aika.”
Venäjän ortodoksinen kirkko on suuressa eksytyksessä. Sen hierarkit eivät palvele Jumalaa, vaan putin johtamaa rikollisjärjestöä. Onhan hyvin tunnettu, että 1950-luvulta lähtien kaikki tuon kirkon piispat ovat olleet KGB:n tai vastaavan palkkalistoilla. Kuka johtaisi Venäjän kansan katumukseen, kun hereetikot ovat vallanneet kirkon ylimmmän tason. Tilanne muistuttaa hieman ikonoklasmin aikaa Itä-Roomassa, jolloin keisarit ja ja johtavat piispat olivat harhaoppisia.
”Myös massiiviset syntymättömien lasten surmaamiset ja sairaiden tappamiset”
Kuten tapahtui, kun Sodoman ja Gomorran lapset ja sikiöt ja kaikki sairaat Jumalan toimesta tapettiin.
Kiitos kommentista, vaikkakin en oikein tiedä kaikissa kohtaa mitä ajoita takaa. Ks. myös ylläoleva kommenttini toiseen kommenttiin.
Ruandasta Ukrainan tilanne poikkeaa sikäli, että Ukrainassa näyttää oikeastaan tällä hetkellä olevan tapahtumassa kaksi kansanmurhaa: Ukrainalaisten murhaaminen venäläisten toimesta, ja venäläisten ja Venäjän vähemmistökansallisuuksien nuorten miesten murhaaminen Putinin ja hänen hallintonsa toimesta. Videot esimerkiksi Bakhmutin taistelukentiltä, joilla kymmenittäin miehiä makaa raatoina jokaista aaria kohden, ovat järkyttävää katsottavaa. Venäjällä köyhällä nuorukaisella on vain välinearvo, ei ihmisarvoa.
Sota nähdään yleensä kahden organisoituneen valtiollisen toimijan väliseksi kamppailuksi. Ukrainan sodassa kysymys ei ole siitä. Kysymys on yhdestä valtiosta, joka puolustaa itseään, ja yhdestä hirmuhallinnosta, joka ajaa kansalaisiaan sadoin tuhansin avuttomina kuolemaan kuoleman ja kidutuksen uhalla.
Voidaan kysyä, olisiko ulkovalloilla jo velvollisuus puuttua tämän hirmuhallinnon toimiin kansalaisiaan ja ukrainalaisia kohtaan.
Ainakin YK näyttää jälleen olevan täysin hampaaton; toisaalta joissain asioissa YK on ollut kovinkin hanakka antamaan tuomitsevia lausuntoja.
No, ei Ukrainan ja venäjän (omien) kansalaisten(sa) kansanmurha taitaisi julkilausumilla muuttua paljonkaan hurskaammaksi toiminnaksi.
”…venäläisten ja Venäjän vähemmistökansallisuuksien nuorten miesten murhaaminen Putinin ja hänen hallintonsa toimesta. ”
Tämä ei pidä paikkaansa. Ei heidän ole pakko mennä murhaamaan Putinin laskuun. Voivat kieltäytyä ja valita vankilan. Valitsisivat mieluummin osallistumisen murharetkelle ja siitä mahdollisesti tulevan saaliin ja palkan.
Ymmärrän Ilmari pointtisi ja tosiaan tragedioita on toisellakin puolella. Toisaalta aika pahaa jälkeä sotilaatkin ovat jättäneet mm. Butsaan ja muihin kaupunkeihin. Kyllä kiduttajat ja tappajat tässä mielessä ovat osasyyllisiä. Matti J. Kari on asiantuntijana laajemminkin puhunut myös Venäjän kansan vastuusta nykytilan pahuudelle.
Jussi
Pieniä ekskursioita kommentteina haastavaan blogiisi
1) Tämän kirkkovuoden ajan olen suunnitellut kirjoittavani ja puhuvani etupäässä Deuterokanonisista eli Apokryfisistä kirjoista nousevien ajatusten pohjalta.
2) Jugoslavian pommitusten aikana ensimmäisen sarjan nuorimmaiseni kuoli sydänlihastulehdukseen. Ihmettelin miksi kunnallisparlamentissa iltaa istuessani TV:stä pommituksia katsoessani tuo meni ”nahan alle”. Kotiin tultuani sain sitten tietää, että Miika, 17 v, oli kuollut noihin aikoihin. Se toi valtavan surun. Vieläkin toisinaan tulee mieleeni, vaikka sen kanssa pystyykin elämään.
Sitten Lapinjärvelle tuli pakolaisia. Siellä toimi pakolaiskeskus. Yhteen aikaan tuli kosovolaisia. Heitä kävi hyvin paljon pappilassa. Monella oli todella järkyttäviä kokemuksia kerrottavanaan. Sanat eivät riitä noiden tunteiden kertomiseen.
Heidän säveltäjänsä ja laulujen sanoittajansa esittelivät tuotteitaan minulle sitä mukaa kuin niitä valmistui.
He halusivat mieluiten puhua englantia, mutta kun sanavarasto loppui, niin siirryimme käyttämään venäjää. Kun heidän venäjän ilmaisunsa loppui, niin he siirtyivät käyttämään serbiaa. Näin sitten jatkoimme minä venäjää ja he serbiaa, ja loput käsillä viitoten tai paperille piirtäen.
3) Rwandan kansanmurhan vaikutukset ulottuivat Kameruniin asti. Meille tuli valtava määrä pakolaisia sieltä kuten monista muistakin maista. Kun aikoinaan menin Kameruniin niin lähes kaikissa naapurimaissa oli jonkin asteen sisällissota menossa ainakin jossakin päin noita valtioita. Pakolaisia tuli kaikista noista maista meille. Jotkut arvioivat että maahan saapuneitten pakolaisten määrä tuohon aikaan olisi liikkunut muutamissa miljoonissa. En pysty sanomaan mitään varmaa heidän määristään.
Meidän lähetysasemaamme lähin pätevä terveyskeskus oli katolinen lähetyssairaala, jossa oli intialainen johtajatar ja jonka pätevin lääkäri oli rwandalainen tohtori. Tämä tohtori mm löysi Coletten siskontytön synnynnäisen vamman. Mutta ennen kuin saimme häntä Ranskaan leikkaukseen hän kuoli 18 vuotiaana. Kamerunissa olisi ollut neljäkin lääkäriä, jotka olisivat voineet tehdä tarvittavan leikkauksen, muttei ainoatakaan sairaalaa, jossa olisi ollut tuohon tarvittavia apulaitteita.
Kerran eräs luoksemme tullut vierailija sanoi olevansa rwandalainen pakolainen. Vaihdoin käyttämämme ranskan kielen swahiliin. Silloin tuo vierailija paljastui väärin perustein toimivaksi kerjäläiseksi ja poistui mitä kiireimmin paikalta. Rwandassahan puhutaan yleiskielenä kenyarwandaa, mutta useat kuitenkin osaavat kiswahilia edes auttavasti.
4) Nyt Venäjän hyökätessä Ukrainaa vastaan huomaan olevani liian iäkäs tekemään mitään aktiivista ukrainalaisten hyväksi.
Moraalisena tukena olen lueskellut ukrainan kielistä kirjallisuutta ja toisinaan seurannut Ukrainasta lähetettäviä TV -uutisia, mutta valitettavasti siihen se sitten on jäänytkin. Nyttenkin minulla on eri kirjastoista yhteensä viisikin ukrainan kielellistä teosta lainassa, mutta ei aavistustakaan, miten kauan niiden lukemiseen menee aikaa.
Rukoukseni on:
Herra Ukrainaa auttakoon !
Kiitos kommentista ja toivotaan myös Jumalalta apua.
”Ukrainalaisten murhaaminen venäläisten toimesta, ja venäläisten ja Venäjän vähemmistökansallisuuksien nuorten miesten murhaaminen Putinin ja hänen hallintonsa toimesta. ”
Siellä on pitkään tapahtunut Itä-Urainassa asuvien venäläisten, venäjän kielisten ja mielisten ihmisten tappamista, ja elinolosuhteiden heikentämistä, mm. avustusten lopettamista ja muuta vastaavaa, infran ja vesilaitosten sabotaasia. Aikoinaan luin uutisen jossa 40 ihmistä oli suljetty rakennukseen ja poltettu elävältä.
Mielenkiintoista, että kirkolliset puolustavat korruptoitunutta valtio koneistoa, lapsitehtailua ja myyntiä, sekä poliisivoimia, joilla on ollut mieletön valta, esim. vähemmistöjen sortamisessa. Kukaan ei kysy sitäkään, että kenen taskuun kaikki avustusmiljardit menevät.
Pitää kehua ja hellitellä Ukrainaa, kun taistelevat kuulemma koko Euroopan puolesta. Asekauppa ja valmistus kukoistaa, ja sijoittajat rikastuvat ja Nato johtaja kehoittaa kaikkia ostamaan lisää aseita, hän on todellinen antimessias. Belialin poika. Kukaan ei enää puhu rauhasta on niin ihana vihata ja lähettää avustusta kun se näyttää niin hyvältä ja oikealta.
Mites Butsa ja muut hirveydet, joita venäläiset sotilaat ovat jättäneet jälkeensä? Puhumattakaan täysin laittomasta hyökkäyksestä suvereeniin maahan? Sekä mm. ydinaseilla uhkailu, joka sekin on niiden käyttämistä eli punaisen linjan ylittämistä?