”Ilmeisesti se, että homot voisivat halutessaan mennä naimisiin tuhoaa kodin, perheen, kirkon, isänmaan ja lopulta koko länsimaisen sivilisaation.”

Jos tässä olisikin kyse vain siitä, että kaksi miestä tai kaksi miestä voisi halutessaan ”mennä naimisiin”…

Oleellisempaa on se, miten tämä vaikuttaa vanhemmuuden ja perheen käsitteisiin. Jos avioliittokäsitys muuttuu, tarkoittaako tämä sitä, että kaikilla pareilla, jotka ovat ns. naimisissa, täytyy olla oikeus ”perustaa perhe” ja hankkia lapsia, tavalla tai toisella?

Vähintään olisi päätettävä pidämmekö hyvänä vai huonona edistyksenä, sitä että ”perheen” ja ”perheen perustamisen” käsite muuttuu siten, että homo- ja lesboparit hankkivat lisääntymisteknologian avulla lapsia. Tavalla tai toisella. Ja mihin tässä vedetään raja vai vedetäänkö mihinkään.

Onko ihan ok, jos miespari hankkii lapsen tuttava-lesboparin avulla, ja onko ok jos Jani Toivolan esimerkkiä seuraavat muutkin. Että vanhemmalla täytyy olla oikeus olla osa lapsen elämää niin paljon kuin itse haluaa.

Puhutaan sateenkaariperheissä elävistä lapsista ja heidän asemastaan, ja se on aiheellista. Mutta näkisin että on vähän merkitystä silläkin, että miten lapsi on päätynyt elämään sateenkaariperheessä. Jos on tapahtunut avioero, kyseessä on uusperhe. Tällöin on puhuttava lapsen oikeudesta toiseen biologiseen vanhempaansa. Jos ei enää pidetä merkityksellisenä, että lapsella on tähän oikeus, se pitää vähintään sanoa ääneen, ja nostaa keskustelunaiheeksi.

Tässä ei pidä antaa mennä kaikkein tärkeimpien asioiden ohi, ”Troijan puuhevosen” mukana. Ja huomata jälkeenpäin, että ”näinkö sitten kävi, no antaa olla sitten…”

Näistä täytyy puhua. Varmaan kumpikin puoli on jo huomannut, että tässä ei ole kyse vain ”kahdesta toisiaan rakastavasta ihmisestä.” On jo tullut ilmi, että homo- ja lesbparit haluavat niitä ”omia” lapsia. Mihin asetamme rajat tässä?

Jos taas katsotaan, että avioliitto ja perheen perustaminen eivät mitenkään suoranaisesti tai edes periaatteessa liity toisiinsa, sitten on kysyttävä sitä mitä merkitystä avioliitolla instituutiona on.

Jos lisääntyminen siirtyy ensisijaisesti teknologian varaan, merkitseekö avioliitto enää vain ”rakkauden virallistamista”?

Itse olen sitä mieltä, että ei tarvita instituutiota, jonka tehtävänä on vain saada rakastuneet parit kokemaan itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi, jotta he saavat rakkaussuhteelleen huomiota, ihailua, arvostusta ja sen johdosta tietynlaisen aseman yhteiskunnassa, etuja ja oikeuksia.

Oli avioliitosta ja lakimuutoksesta mitä mieltä hyvänsä, tätä pitäisi mielestäni katsoa vain ja ainoastaan lasten kannalta. Aikuisilla on rakkausasioissaan jo liikaakin oikeuksia, eikä rakkaussuhteita tarvitse mitenkään erityisesti tai ”virallisesti” ihailla ja arvostaa. Maailma on jo riittävän aikuiskeskeinen ja narsistinen. (Tällä en viittaa homoihin, heteroihin tai keneenkään erityisesti, vaan narsismia ruokkivaan yhteiskuntaan ja arvomaailmaan)