Kansalaisyhteiskunta ja muuttuva maailma

Kuulin aikoinaan tarinan äidistä ja lapsesta, jotka eivät sopeutuneet senaikaiseen imetysohjeeseen. Oli aikakausi, jossa ohjeistettiin imettämään tarkasti tietyin tuntivälein. Mikään poikkeama ei sallittu.

Kun imetyksen aika tuli, vauva nukkui sikeääkin sikeämmin. Ja kun imetyksen aika ei ollut, vauva huusi kurkku suorana ravintoa. Äiti alkoi olla epätoivon partaalla.

Vanha, kokenut kätilö tuli vuoteen vierelle ja kuiskasi ahdistuneelle äidille: ”Syötä sitä lasta, älä kelloa!”

Ihmistä palvelevien organisaatioiden kanssa tuppaa joskus käymään samalla lailla. Alamme palvella sitä organisaatiota enemmän kuin ihmistä. Ja pian olemme organisaation vankeja.

***

Viime syksynä pohdimme Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) avustus- ja arviointijaostossa sitä, mihin tämä maailmamme oikein on menossa. Jos digitalisaatio muuttaa maailmaa ja toimiala toisensa jälkeen joutuu disruption kouriin, säilyykö järjestötoiminta muuttumattomana?

Olimmehan toistuvasti joutuneet pohtimaan mm. uusimuotoisen kansalaistoiminnan ja erilaisen kevytaktivismin suhdetta ”perinteiseen” järjestötoimintaan.

Niinpä STEA päätti aloitteestamme tilata Ilkka Halavalta tulevaisuusselvityksen. Tämän viikon tiistaina se julkistettiin. Ilkka Halavan, Mika Pantzarin ja Elisa Lukinin raportti Kansalaisjärjestö jälkiteollisessa artistiyhteiskunnassa. Järjestötoiminnan tulevaisuus löytyy STEAn sivuilta.

Ei raportti anna – eikä sen pidäkään antaa – yksiselitteistä mallia, mitä järjestötoiminnan pitää olla tulevaisuudessa. Mutta se härnää kymmeniltä ja taas kymmeniltä näkökulmilta pohtimaan nykykäytäntöjä ja uudistumisen mahdollisuuksia. Ja uudistumisen pakkoja.

Uusi maailma, uusi aikakausi kun vapauttaa meitä yhtä enemmän rutiineista. Voimme keskittyä siihen, mikä on varsinainen tehtävämme.

Raportti pakottaa tarkastelemaan myös rahoittajien toimintaa ja erilaisia rahoitusinstrumentteja. Tukevatko rahoittajan toimet jähmettymistä vai uudistumista? Onko uusia tapoja hoitaa asioita niin, että työpanos ja huomio kiinnittyisi asiaan eikä sen raskaaseen raportointiin – ”syötä sitä lasta, älä sitä kelloa”!

STEA onkin ilmoittanut, että se hyödyntää selvitystyötä uudistaessaan avustusstrategiansa vuoden 2018 aikana. Avustusstrategia antaa suunnan STEAn toiminnalle tulevina vuosina.

***

Sosten selvityksen mukaan aika monella järjestöllä on ennakointityötä – mitä sillä itse kukin sitten tarkoittakaan. Halavan ja kumppaneiden selvitys antaa ennakointityölle erinomaisia eväitä.

Järjestöjen kannanotoissa on kaikunut viime aikoina jonkinlainen järjestötoiminnan nykyasemien puolustaminen. Se on järjestöjohdon kelpo tehtävä. Niin pitää varmaan puhuakin.

Parempi olisi ehkä kuitenkin laittaa liikkeelle tulevaisuuteen orientoituminen ja voimakas uudistumisliike. Hyvä toiminta kun puhuu ihan itse puolestaan.

STEAn johtaja Kristiina Hannula ja tulevaisuustutkija Ilkka Halava

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Niemelä Jorma
Niemelä Jormahttp://www.doktriini.fi
Yhteiskuntatieteilijä, jolla on pitkä kansalaisjärjestö- ja korkeakoulutausta. Sosiaalityön dosentti. Erikoistunut mm. sote-kysymyksiin ja järjestöjen asemaan siinä. Koulutusta, konsultointia, konseptointia ja tutkimuspalveluja doktriini.fi-palvelujen kautta.