Edellisessä blogissani katkaisin yhden keskustelun haaran. Tämä ei miellyttänyt kaikkia. Kun kaunis puhe ei mennyt perille ryhdyin poistamaan kommentteja. Lopulta viesti meni perille. Siinä vaiheessa toki minulle todettiin ivallisesti, että argumenttini ovat loppuneet kesken.
Keskustelussa tuli esille kaltevan pinnan argumentti. Tai pikemminkin yksi sen muunnelma. Kaltevan pinnan argumentti on lyhykäisyydessään seuraava: jos sallitaan A, niin ennemmin tai myöhemmin tullaan hyväksymään myös B. Keskustelun muunnelma oli muotoa: jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B. A:n ja B:n välillä ei kuitenkaan ole tällaista kytkentää.
Kaltevan pinnan argumentti edellyttää usein hyvin moniulotteisen argumentaation hyvin pitkälle menevää yksinkertaistamista. Joskus voi näyttää siltä, että keskustelukumppanin argumentaatio on tällainen yksiulotteinen. Vaikka keskustelukumppani esittäisikin argumenttinsa suppeasti, siitä ei seuraa että tämä olisi koko totuus. Otan yksinkertaisen esimerkin: jos sanon, että autoa saa ajaa, jos on ajokortti, niin en tietenkään tarkoita sanoa, että ajokortillinen saa ajaa humalassa jne. Järkevä keskustelu edellyttää järkevän mittaista asian esittämistä ja se tarkoittaa monien asiaan liittyvien ulottuvuuksien jättämistä lausumatta. Lausumattomia edellytyksiä voi kysyä, jos ihan oikeasti on tarvis.
Toiseksi kaltevan pinnan argumentti kumoaa itse itsensä. Argumentti väittää nimittäin yhtä aikaa, että A ja B ovat samanlaisia asioita (koska jos A hyväksytään, pitää hyväksyä B) ja että A ja B eivät ole samanlaisia asioita (koska A on tai näyttää hyväksyttävältä, mutta B ei).
Keskustelun hyydyttäminen olkinukeilla, kaltevan pinnan argumenteilla ja keskustelukumppanin tahallisilla väärinnymmärryksillä on propagandan keino. Sitä saa yrittää käyttää. Mutta sitten ei pidä hämmästyä, jos myös toinen osapuoli ottaa käyttöön omat keinonsa.
P.S. Tämän blogin alla saa inttää kaltevasta pinnasta… mutta vastauksia ei saa tivata.
Minun intressini ovat puhtaasti yhteiskunnalliset ja minulle riittää siviilivihkiminen. Minun mielestäni kirkon tulee itse ratkaista, miten se toimii homoparien kirkollisen vihkimisen suhteen sen jälkeen kun avioliittolaki sen mahdollistaa. En ole kirkon jäsen enkä koe reiluksi, että puuttuisin sen sisäisiin asioihin.
Lopetan kirjoittelun tällä foorumilla sinä päivänä kun eduskunta hyväksyy lain samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Se on lupaus.
Kirjoitin edellisessä blogissa:
Julkinen tunnustus on yhtä kuin vihkiminen ja siunaus on siunaus; ja avioliiton vihkiminen ja siunaus yhdessä on kirkollinen vihkiminen.
Heikki Leppä, tuo lähimmäisen rakkauden mukainen elämä ei ole mahdollista kuin jos on päässyt pimeydestä valoon, eihän sokea voi sokeaa taluttaa molemmat kuoppaan putoaa.
Ja toiset ovat oman hurskautensa sokaisemia.
Jusu >Jouni, mikäli sinulla on sellainen käsitys, että media voi propaganda avulla tehdä lapsista homoja, meillä tuskin on edellytyksiä jatkaa tätä keskustelua.
V: Kyllä median myllytyksen kautta nuoret kokeilevat kaikenlaista. Siksihän nuorille ei saa mainostaa alkoholiakaan. Eli, tekisikö mediapropaganda nuorista juoppoja? Tämä on mahdollista. Mainonnan avulla pyritään juuri vaikuttamaan ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. Ei seksuaalisuus tästä ole poissa. Mehän voimme tämän jokainen todeta, miten median kautta tuotu homopropaganda on vaikuttanut. Nyt homoja on enemmän kuin koskaan. Jos samanlaisen rummutuksen kautta tehtäisiin muodiksi eläimiin sekaantuminen, niin kohta alkaisi näitä ilmaantua joka puolelta. Eikä kaikki vain olisi olleet kaapissa.
Heikki > Jos seksuaalisuus olisi noin helposti manipuloitavissa, niin homojen eheyttäminen pitäisi olla lasten leikkiä.
V: Eihän se ole ollut lastenleikkiä saada nuoria ja muitakaan homomyönteisiksi. Tähän on tarvittu paljon työtä median ja kirkon (valitettavasti) kautta. Joten, ei se ole helppoa toisinkaan päin. Toki ne nuoret jotka ovat lähteneet homostelemaan vain ajan hengen tähden, niin heidän kohdallaan asia on helpompi. Taas ne, joilla on syntymästään asti ollut tämä kiinnostus, niin sitä ei välttämättä saada pois milloinkaan. Sillä jolla on syntymästään asti ollut kiinnostus lapsiin, niin ei tätä kiinnostusta välttämättä saada millään terapialla pois. Mutta, ei tätä kiinnostusta tarvitse silti harjoittaa. Siitä voi kieltäytyä, joka ei sekään ole helppoa. On se uskovilla heteroillakin omat taistelunsa. Jos ei löydy puolisoa, niin Raamatun mukaan ei voi harjoittaa seksiä.
Heikki > Keskustelun pohjaksi tarvitaan tietoa ei vain omaa ’loogista’ päättelyä tai homofoobisten funkkujen kvasitieteellistä höpötystä.
V: Voin antaa tutkimuksia, jos tahdot, joissa käy selville miten katselu, kuuntelu ja tekeminen muuttavat aivojamme. Seksuaalisuus näyttää teille olevan jokin jumala, johon ei vaikuta mikään, mutta näin ei ole.
Mikähän siinä on, että vaikka kuinka pitkästi keskustelussa edetään, niin aina vain palataan lähtöruutuun aivan kuin mitään perusteluja ei olisi koskaan kuultukaan?
Sari W. ja Jouni K., en tiedä oletteko te huomanneet (ainakin minä olen muutaman kymmenen kertaa maininnut), että avioliitto juridisena sopimuksena ei yhtään ollenkaan lainkaan meinaa mitään lastenhankkimisinstituutiota. Lapsen hankkiminen ilman avioliittoa on juridiselta kantilta ihan samanarvoista, oli henkilö naimisissa tai ei. Lapsen ja vanhemman lailliset oikeudet ja velvollisuudet ei muutu siitä yhtään mihinkään. Lainsäätäjä on ikään kuin hoksannut sen mitä te ilmeisesti ette: lapsen syntymiseen tarvitaan raskaus ja kasvamiseen huoltaja, mutta kumpikaan ei edellytä avioliittoa, vaan jotakin muuta. Ja sitä muuta esiintyy aika pajon avioliitoista riippumattomasti.
Lain kirjoittamisessa onkin tämä asia noteerattu niin, että avioliittolaissa ei mainita jälkeläisiä tai lisääntymistä tai seksiä ollenkaan. Lasten hankkimattomuus/saamattomuus ei ole aikapäiviin ollut edes avioliiton este. Jos haluttaisiin juridinen instituutio lisääntymistä varten, niin miksei sitä varten voisi säätää uutta lakia, kun tämä vanha on jo kauan ollut käytössä tällaisenaan, ilman lisääntymisideaa? Se voitaisiin nimetä vaikka sikiämisliitoksi.
Tämä menee myös minulta ohi korkealta:
Samaa sukupuolta olevien siunausasiassa pidettiin hirmu tärkeänä, ettei tilaisuus muistuta häitä. Että niin pitkälle menevää teologista pohdintaa tällä kertaa, ihan asuja ja kakkuja myöten. En puutu noiden tapojen teologiseen merkitykseen, se voi hyvinkin olla kirkollisesti merkittävä asia, jolla saattaa voida perustella siunaamista. Mutta avioliittolakiin liittyen kerron ehkä Sarille uutisen: kakuista ja hunnuista ei laissa mainita yhtään mitään. Ja ihan hirveäksihän tämä meno on jo ryöstäytynytkin, kun heteropareistakin iso osa ylenkatsoo avioliittoa menemällä naimisiin esimerkiksi laskuvarjohyppyvermeissä taivaalla, ja mitä niitä kotkotuksia nyt on. Eikö kukaan enää ajattele lapsia? Lapsen saamista ei kunnioiteta hääjuhlan ensisijaisena motiivina enää ollenkaan, ja morsion neitsyyden tarkistamisperinteistäkin on luovuttu uskoakseni kokonaan. Ei ole ihmiskunnan tulevaisuus ja isänmaa enää missään kurssissa. O tempora, o mores.
Jouni, en jaa kanssasi noita näkemyksiä enkä katso tarpeelliseksi kommentoida. Ajattelutapasi kertoo sinusta paljon. :p
Heikki Leppä, mitä vastaisit lapselle joka lukee ja uskoo seuraavan Raamatun kohdan:
Ilm.22:15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Lapsi kysyy ”ketä ovat huorin tekijät”?
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme. Huorintekijöitä ovat ne, jotka pettävät aviopuolisoaan.
Varmaan vaikeampia kysymyksiä lapsen suusta olisivat:
”miksi koirat eivät pääse taivaaseen?”
”ketä ovat velhot?”
Jusu, onko avioliiton ulkopuolinen seksin harjoittaminen haureutta eli huorin tekoa? Minun mielestä on.