Kallis kotimaa

Taas on keskusteltu siitä, kuinka kallista ruokaa suomalaiset syövät. Kyseessähän on ikuisuusongelma vuosikymmenten takaa.

Myös Euroopan parlamentti on tällä vaalikaudella usein ottanut kantaa elintarvikeketjun oikeudenmukaisuuteen ja epätasapainoon. Parlamentti on kantanut huolta etenkin toimintaympäristön muutoksista, joiden seurauksena tuotantokustannukset ovat nousseet.

Tuotantokustannusten nousu ja vähittäiskaupparyhmittymien vallan lisääntyminen ovat puolestaan laskeneet maanviljelijöiden tuloja, vähentäneet tuottajien vaikutusvaltaa ja nostaneet kuluttajahintoja.

Suomalaisen ruoan kalleutta koskevassa keskustelussa on syytetty milloin kauppaa, milloin verottajaa. Yhtä syyllistä lienee vaikea nimetä. Vähittäiskaupan keskittymisaste on Suomessa EU:n korkein – ja erilaisten verojen osuus ruoan hinnasta noin 40 prosenttia.

Oman mausteensa soppaan tuo se, ettei Suomi voi maantieteelleen mitään. Harvaan asuttu maa hankalien kuljetusyhteyksien päässä ei ole ykkösenä eurooppalaisten vähittäiskauppajättien investointilistalla.

Yksi asia kuitenkin pysyy. Ihminen tarvitsee elääkseen jokapäiväisen leipänsä. Ongelma on oikeasti ratkaistava. Kuluttajaliiton mukaan selvitysryhmät ovat pystyneet aiemmin vain juupas-eipäs-väittelyihin.

Olisiko nyt aika unohtaa turhat selvitysryhmät ja perustaa iskukykyinen action-ryhmä edullisemman ruoan puolesta – vai jatkuuko jaarittelu seuraavienkin vuosikymmenten ajan?

Jatkopohdinnan pohjaksi sopii europarlamentissa järjestämäni ruokaseminaarin julkaisu: https://kotisivukone.fi/files/mitrorepo.kotisivukone.com/ruokapolitiikan_haasteet_nettiin_ok.pdf

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Kun Kokoomus ja Perussuomalaiset saisivat hyvän tuloksen on mahdollisuus RKP. n kanssa nousta suurimmaksi. Muitahan siihen ei tarvittaisi.

      Neuvotteluille saa povata kestoa. Keskustan mielikin voi muuttua kun ministerikyytiä on luvassa.

    • Kok+PS+RKP ei riitä. Ei päästä edes yli sadan edustajapaikan. Porvarihallitus vaatisi lisäksi keskustan mukaaan tuloa, kuten lähes kaikki muutkin hallitusvaihtoehdot. Mahdollisuudet kaikkien aikojen iltalypsyyn. Ongelma se, että vaikka Keskusta ulosmittaa kannattajilleen kerta toisensa jälkeen mittavia etuja, nämä kiittävät ja äänestävät perussuomalaisia. Tunteet määräävät poliittisia valintoja usein enemmän kuin rationaaliset, omaa etua mittaavat mittaavat objektiiviset kriteerit..

  1. Mikä tahansa kolmen joukossa saattaa voittaa eduskuntavaalit. Tosin gallubit ovat ohjailevia. Ne eivät perustu kysetuloksiin, vaan niissä hyödynnetään myös aikaisempien galluppien kertoimia.
    Jos SDP voittaa vaalit, suurinpiirtein sama valtioneuvosto voi jatkaa, jos Kokoomus, keskustelu on tiukempi, jos PS, hurma saattaa muuttua vaalien jälkeen kantaan pyrkijöiksi.
    Kaiketi on varmaa, että Keskusta on tarjolla valtakunnalliseen ”vastuunottoon” vaikka mikä tulisi. RKP voi liittoutua vaikka PS:n kanssa, sillä edellytyksellä, että maahanmuutto kielletään ruotsiksi.

    • Viimeiseen lauseeseen sisältyvä ajatus on niin hyvä, että sen voisi lähettää RKP:n puoluetoimistoon.

      En usko nykyisen hallituspohjan jatkoon, vaikka SDP saisi miten suuren voiton. Niin suurta iltalypsyä ei olekaan, että Keskusta voisi siihen suostua, tai no..

      Sinipunaa pukkaa. Puolueet, suuretkin tosin nykyään niin keskisuuria, että ilman keskustaa hallitusta vaikea muodostaa. Sen sijaan en pidä siitä, että etukäteen suljetaan tietyt puolueet (=tietty puolue) pois. Siinä mennään demokratian kannalta vähän heikoille jäille.

  2. YLE:n gallupissa ryhmä muut saa 3,4 prosentin kannatuksen, ja siitä kolmannes menee liberaaleille.

    Puolue esiintyy nimenomaan valtiontalouden tasapainottajana laajoine leikkauslistoineen ja syö kyllä kokoomuksen kannatusta – tosin sillä edellytyksellä, että sillä on varteenotettavia ehdokkaita. Samalla se iskenee ilmat Harkimon puolueelta. Uusimaa on sekä liberaaleille että Liike Nyt:ille ainut vaalipiiri saada läpi yksi ehdokas.

    • Aika heppoisilta liberaalien ehdokkaat vaikuttavat, ainakin Helsingissä ja Uudellamaalla. Samoissa vaalipiireissä PS sai tunnetut vahvistukset: Wille Rydmanin ja Teemu Keskisarjan. En usko kummankaan läpimenoon, mutta ääniä tuovat.

      Sekään, että seuraavat viikot puhuttaisiin vain taloudesta ja pelkistä leikkauslistoista, ei enää välttämättä sada Kokoomuksen laariin. Paljon riippuu myös äänestysprosentista.

    • Suuri vahinko maallemme taitaa olla syntymässä osin Perus- Suomalaisten vaikutuksesta, kun he nostavat jatkuvasti esiin maahanmuuton ongelmallisuutta. Vahinko se on siksi, että heitä juuri tästä asiasta parjataan rasisteiksi. Niin kuin oikein onkin. Ei se mitään, jos puolue siitä kärsii, mutta kun todellisina kärsijöinä olemme kaikki muutkin. Pelkäämme itse joutuvamme saman syytöksen seurauksena hankalaan tilanteeseen. Emmekä uskalla sanoa, että he ovat aivan oikeassa. Joten varsinainen maahanmuuton luoma sosiaalinen ongelma saa kehittyä rauhassa.

    • Pekka, jos ymmärsin kommenttisi oikein, niin maahanmuutto on ongelma, mutta muut kuin perussuomalaiset eivät uskalla sanoa sitä ääneen leimautumisen pelossa.

      Olen osittain samaa mieltä. Erityisesti Afrikan sarvesta ja Lähi-idästä tänne tuleva maahanmuutto omaa ongelmallisia piirteitä. On jotenkin absurdia olettaa, että mahdollisimman patriarkaalisista kulttuureista tulevat pääosin nuoret miehet jotenkin helpottaisivat hoiva-alan työvoimapulaa.

  3. Koko EU painiskelee saman ongelman kanssa ja jossain vaiheessa siihen on löydyttävä ratkaisu.
    Sitä tarkoitin Kari-Matti. Sitäkin samalla, että jos sama vaaliteema olisi muilla isoilla puolueilla, niin asiaan suhtauduttaisiin eri tavalla . Varmasti silloin pyrittäisiin tosissaan löytämään ratkaisuja yhdessä. Nyt asiaa pidetään vain leimakirveenä jolla P-S puoluetta lyödään.

  4. ” On jotenkin absurdia olettaa, että mahdollisimman patriarkaalisista kulttuureista tulevat pääosin nuoret miehet jotenkin helpottaisivat hoiva-alan työvoimapulaa.” Tämä varmasti pitää paikkansa, mutta omien, nyt jo edesmenneitten, lähisukulaisteni viimeisien vuosien ilonaiheet olivat nämä Mohammetit ja Abdullahit. Heidän alkuperäisessä kulttuurissaan nimittäin kunnioitetaan vanhoja ihmisiä, myös vanhoja naisia. Yhteinen kieli löytyi, vaikka sukulaiseni eivät puhuneet muuta kuin suomea. Sen sijaan kantasuomalaiset – ja joistakin, en nyt sano mistä – lähinaapureista tulleet hoitajat olivat usein aika töykeitä. Kaiken tämän voin sanoa itsekin paikallaolleena todistajana.

  5. Minua inhottaa se uusi luokkayhteiskunta, mitä ollaan – vasemmistonkin tietäen ja hyväksyen – luomassa. Kirkon eliitin paljon puhumat milleniaalit tilaavat surutta ruokaa wolt-läheteiltä etnisistä ravintoloista. Tuulessa ja sateessa pyörää polkevat umpiköyhät lähetit saavat ympäripyöreistä päivistä käteen niin vähän, että kuka tahansa lähihoitaja vaikuttaa sen rinnalla suurituloiselta. Etnisissä ravintoloissa kokit ja tarjoilijat tekevät yötä myöten pitkää päivää orjapalkalla. Tätä on käytännössä nykyinen ”monikulttuurisuus.”

    Eräs puolue ajaa veronalennuksia ja isoja sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä tulonsiirtojen leikkauksia. Kun vaikkapa ansiosidonnaista leikataan (joka siis osin työntekijän aiemmin itsemaksamaa) ja lyhennetään, se johtaa suoraan lakki kourassa toimeentulotuen luukulla. Ja yhteiskunnan kokonaiskustannukset vain kasvavat. Jos asumistuesta leikataan, logiikka sama. sillä lisäyksellä, että asuinalueiden segregaatio (ja ongelmat) lisääntyvät. Tällä hetkellä normiajan lääkärille julkiseen terveydenhuoltoon saa parhaimmillaan puolessa vuodessa, mikäli silloin vielä on hengissä. Erityisen surullista on nähdä vanhukset rollaattorella jonottamassa klo 07.00 mikä tahansa arkiaamu päivystysaikaa (kun jonolapun saa klo 08.00 jälkeen) ja sen jälkeen pääsee hyvässä lykyssä puolelta päivin lääkärin pakeille.

    Julkinen terveydenhuolto on täydessä kaaoksessa ja lopullisesti luhistumassa. Samaan aikaan yksityisillä terveysjäteillä menee paremmin kuin koskaan. Jos lompakossa on massia, pääset kardiologilla, syöpähoitoon, erikoistutkimuksiin, laboratorioon, ihan minne tahansa hetkessä. Samaa aikaan köyhin viidennes kuolee vaivihkaa jonoihin.

    Hyväksyn 100% kaikki ne uudistukset, mitä tehty seksuaalivähemmistöjen eteen. Vielä puoli vuosisataa sitten voimassa olleesta kriminalisoinnista nykyhetkeen on pitkä matka, monella tavoin. Mutta mistä on kyse siinä hölynpölyssä, että nykyään löydetään käytännössä kuukausittain uusi kirjain HLBTQ+ jne litanian perään? Tässä uusien mitä marginaalisimpien vähemmistöjen ”löytämisessä” lyövät kivasti, mutta epäpyhästi veljenkättä sekä vasemmisto että porvaristo. Vasemmistoliiton edustajat saattavat parhaassa tapauksessa sivulauseessa muistaa mainita ohimennen köyhät, oikeistolle erilaisten marginaalien löytäminen sopii mainiosti, eihän se ole lompsasta pois.

    En ole kuullut kirkon eliitiltä yhtään selväsanaista puheenvuoroja yhteiskunnan köyhien puolesta. Sellaista suunvuoroa, jossa selkeäsanaisesti tuomitaan kaikki vähäosaisiin kohdistuvat leikkausaikeet. Höpöhöpö-pulinaa ja työryhmää toisensa jälkeen sen sijaan riittää kaikenlaisten omahyväisten omaan napaan tuijottavien milleniaalien ja Z-sukupolvien puolesta. Kirkko on vähän kuin punavihreä kokoomuslainen konsultti- ja viestintätoimisto: näennäisesti kaiken hyvän puolella ja syrjintää vastaan, tosiasiassa raaàlta luokkayhteiskunnalta silmät visusti sulkien.

  6. Ihan näin huonosti ei asiat ole. Vaimoni teki uraa diakonissana ja siinä sivussa pääsin näkemään mitä se käytännössä oli. Diakonia löytää juuri niitä todella vaikeissa oloissa eläviä, joita kukaan ei muu auta. Samalla se ei voi kuitenkaan nostaa asioita julkisen keskustelun riepoteltavaksi. Sillä silloin helposti paljastuu autettavien henkilöllisyys. Niinpä suuri yleisö ei saa oikeaa kuvaa siitä, mitä diakonia oikeasti on. Enemmän ja paremmin aina voisi tehdä, mutta riittävätkö voimavarat?

    • Tai tarkemmin: taisto vuodatetaan julki tiedotusvälineille. Syyksi riittää kauna, kosto tai sama vaalipiiri.

Repo Mitro
Repo Mitrohttp://www.mitrorepo.eu
Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.