Rajansa kaikella!

Hannes ja Maukka

Ruåtsalainen rättikauppaketju Henkka ja Maukka repii auki vanhoja haavoja ja arpikudosta yrittäessään rahastaa naisia yllä kuvatulla paidankuvotuksella. On tainnut olla H&M-puljun sisäänostajalla tavallistakin huonompi päivä,  kun tuollainen tökeryys on myyntiin kelpuutettu.

Tästä on nyt aivan ehdottomasti koiduttava seuraamuksia. Anteeksipyyntö juutalaisilta ja kaikilta maailman naisilta tulee ensimmäisenä mieleen. Sitten Suomen valtio voisi lakaista kyseisen lafkan pois maastamme Suomi-neitoa kiusaamasta. Jotakin rajaa nyt sentään!

Näitä natsijuttuja on viime aikoina nähty ihan liiankin kanssa. Jos on aivan pakko mainostaa kuolemaa, niin se täytyy tehdä tyylillä, eikö vain?  Kyllä kai kuolema väistämättömänä osana jokaisen ihmisen elämää on yhteiskunnallisesti riittävän neutraali tapahtuma? Tässä ei siis nyt puhuta hautajaisista vaan kuolemisesta, omasta henkilökohtaisesta maailmanlopustamme.

Alla esimerkki siitä, miten voimme päättää päivämme säädyllisesti ja ilman, että vapaa-ajattelijat moisesta pimahtavat. Mononen on muuten legendaarinen stadilainen hautaustoimisto, joka on luvannut sitten joskus haudata Ruttopuiston Rovastin  erillisluvalla Ruttopuistoon lähelle pääporttia ja vieläpä edullisesti asevelihintaan.

 

MONONEN ON

Ruttopuisto on alkujaan käsittänyt nykyistä paljon laajemman maa-alueen. Jossakin vaiheessa vain päättäjät ruutukaavoittivat Vanhan kirkkopuiston käsittämään pienen pläntin maata rajautuen katuihin Lönkka, Yrjö, Anna ja Boulevard.  Jonkinlaista vahingoniloa blogisti tuntee siitä, että ne kuuluisat ruttoon kuolleet tai pikemminkin heidän luunsa ja pääkallonsa  majailevat Annankadulla sijaitsevan EU:n kemikaaliviraston talon alla.

Ruttopuisto ei enää pääse laajenemaan, sen rajat eivät ns. elä. Toisin on asianlaita, kun kyseessä ovat Suomi-neidon muodot. Allaolevasta kuvasta näemme, että kyseiset muodot ovat aikoinaan olleet uhkeat. Itärajamme on vuosien saatossa elänyt siten, että SF-neito on päässyt laihtumaan huolestuttavasti anorektiseen suuntaan. Toinen käsikin on reväisty irti.

Kartan vihreä rajalinja liittyy Vihreisiin vain sitä kautta, että Suomi on jakautunut kahtia koivunoksien takia. Koivunoksia on ympäri Suomea pruukattu koota kesäisin nipuiksi, jotka  kimputetaan niin ikään oksasta kierretyllä pannalla.  Sitten mennään saunaan, jossa alkaa ruumiillisen kurituksen erityismuoto, jota Suomessa ei vielä ole älytty kieltää. Ryhdytään ankaraan itseruoskintaan, johon kuuluvat niin läiskintä, ähinä ja puhina kuin myös löylyn lisääminen kiukaalle.

Tässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Varsinainen trapeli tulee vasta sitten, kun pitäisi nimetä tämä kidutusväline. Onko kyse vihdasta vai vastasta? Voisiko joku vihdoin vastata tähän iäisyyskysymykseen ja antaa lopullisen tuomion? Arvelen, että tuo päätös kiinnostaisi yhtä hyvin löylynlyömää vasta-alkajaa kuin itse Vanhaa Vihtahousuakin.

 

Vastamaa

 

Olisiko muuten mahdollista hieman korjailla Suomen rajavirheitä? Ei tappelemalla, vaan esimerkiksi kansanäänestyksiä järjestämällä…?

 

Tämä uutinen sai RR:n tällä kertaa  innostumaan:

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/hma-syytetaan-antisemitismista/

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Pentti

    Kiitos erinomaisesta kevään tulon kuvauksestasi.

    Vuodenajan tunnelmista pääset todella syvällisiin pohdintoihin elämän suurten kysymysten eteen. Osaat tuoda esiin meidän ihmisten tapamme hahmottaa kokemaamme todellisuutta.

    Viittauksesi Pikku prinssiin, Antoine de Saint-Exupéryn teokseen Le petit prince, sai minut ottamaan selvää tuon ranskalaisen lentäjän teoksen vaikutushistoriasta. Huomasin sen saaman palautteen erittäin laajaksi.

  2. Pentti

    Tekstisi maininta Pikku Prinsssistä sai minut nostamaan lukupöydälleni tämän Saint-Exupéryn kreivin teoksen

    ruotsiksi: ”Lille prinsen”, Gunvor Bangin kääntämänä;

    suomeksi ja ranskaksi ”Pikku Prinssi Le Petit Prince”, Lena Talvion suomentamana,

    sekä saamenkielisistä käännöksistä ”U’ce priinsâž”. Säämas Sää’mte’gg da  Kati-Claudia Fofonoff 1999 . Nuu’bb teädldõõgg ta’rkkääm Seija Sivertsen 2005. ISBN 91 29 40921-7

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121