Kallis kotimaa

Taas on keskusteltu siitä, kuinka kallista ruokaa suomalaiset syövät. Kyseessähän on ikuisuusongelma vuosikymmenten takaa.

Myös Euroopan parlamentti on tällä vaalikaudella usein ottanut kantaa elintarvikeketjun oikeudenmukaisuuteen ja epätasapainoon. Parlamentti on kantanut huolta etenkin toimintaympäristön muutoksista, joiden seurauksena tuotantokustannukset ovat nousseet.

Tuotantokustannusten nousu ja vähittäiskaupparyhmittymien vallan lisääntyminen ovat puolestaan laskeneet maanviljelijöiden tuloja, vähentäneet tuottajien vaikutusvaltaa ja nostaneet kuluttajahintoja.

Suomalaisen ruoan kalleutta koskevassa keskustelussa on syytetty milloin kauppaa, milloin verottajaa. Yhtä syyllistä lienee vaikea nimetä. Vähittäiskaupan keskittymisaste on Suomessa EU:n korkein – ja erilaisten verojen osuus ruoan hinnasta noin 40 prosenttia.

Oman mausteensa soppaan tuo se, ettei Suomi voi maantieteelleen mitään. Harvaan asuttu maa hankalien kuljetusyhteyksien päässä ei ole ykkösenä eurooppalaisten vähittäiskauppajättien investointilistalla.

Yksi asia kuitenkin pysyy. Ihminen tarvitsee elääkseen jokapäiväisen leipänsä. Ongelma on oikeasti ratkaistava. Kuluttajaliiton mukaan selvitysryhmät ovat pystyneet aiemmin vain juupas-eipäs-väittelyihin.

Olisiko nyt aika unohtaa turhat selvitysryhmät ja perustaa iskukykyinen action-ryhmä edullisemman ruoan puolesta – vai jatkuuko jaarittelu seuraavienkin vuosikymmenten ajan?

Jatkopohdinnan pohjaksi sopii europarlamentissa järjestämäni ruokaseminaarin julkaisu: https://kotisivukone.fi/files/mitrorepo.kotisivukone.com/ruokapolitiikan_haasteet_nettiin_ok.pdf

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. KARI-MATTI &&

    Reaktionopeuteni on hidastunut. Mahtoiko juna jo mennä, vai vieläkö keskustelu jatkuu? Blogin analyysiä on kovasti kiitelty. Itse en siitä kovin osaa innostua, mutta laitampa sekaan yhden ajatuksen.

    Oppositio ja varsinkin Kokoomus on toistamalla toistamasta päästyäänkin moiittinut hallitusta tuhlailevuudesta. Samalla se vaaliohjelmassaan ehdottaa miljardin vero-alennusta, joha kohdistuisi puolueen uskolliselle äänestäjäkunnallke, hyvätuloisille, Ja mistä se miljardi otettaisi? Leikkaamalla sosiaalitukea ja työttömyysturvaa.

    Talousasiantuntijoilta ei ole Kokoomuksen idealle tullut tukea, mutta papukaijamainen puhe hallituksen tuhlailusta ja omasta veronalennus ja leikkaus-ohjelmasta on vain jatkunut. Näillä eväillä Kokoomuksen piti voittaa vaalit. Miten siihen on yhdistettävissä mielipidetutkimuksen tulos, että kansan selvä enemmistö pitää nykyisen hallituksen toimintaa onnistuneena.?

    ”Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää!” Mantraansa tarpeksi monta kertaa toistelemalla – silläkö Kokoomuksen ja Perussuomalaisten oppositiuo aikoo nämä vaalit voittaa?

    • Heikki hyvä, minä olen täysin samaa mieltä Kokoomuksen talousohjelmasta ja sen seurauksista. Mutta ei tänne ymmärtääkseni ole oikein soveliasta kirjoittaa poliittisesti kovin yksiniittistä blogia.

      Kokoomuksen talousohjelma on prikulleen sama kuin ns. matteusefekti (Matt 25:29):

      ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”

Kirjoittaja

Repo Mitro
Repo Mitrohttp://www.mitrorepo.eu
Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.