Emerituspaavi Benedictus on kuollut. Rauha hänen muistolleen.
Päivän mittaan some on täyttynyt kuvista, joissa suomalaiset kirkolliset vaikuttajat kättelevät häntä.
Osaltani ei ole sellaista kuvaa jakaa.
Kosketukseni jäi etäiseksi tähän oppineeseen henkilöön. 1990-luvun alussa, ennen digitaalista yhteydenpitoa, työni sivutehtävänä oli huolehtia Helsingin yliopiston Ekumeniikan arkistosta, joka oli tuonaikaisessa tutkimusmaailmassa merkittävä kansainvälinen yksikkö.
Sen postiin saapui silloin tällöin Vatikaanin uskonopin kongregaation prefektin, Joseph Ratzingerin kirjeitä, joita avattuani välitin suuremmille pomoille. Heille Ratzinger oli noina aikoina enemmänkin entinen kollega, teologian professori, kuin kirkkoruhtinas.
Noilta ajoilta silloisen paavin kuiskaajana tunnetun Ratzingerin keskeisin saavutus on hänen johdollaan valmistettu Katolinen katekismus, joka on kovastkin lukeminen arvoinen lähdeteos tähän perinteeseen tutustumisen osalta.
Yksi Ratzingerin kiertokirjeistä, 1990-luvun alussa, kehotti keskittymään mariologiaan.
Kirjeen tarkoitetta arvailtiin, mutta ounasteltiin, että se liittyisi Euroopan Unionin teemoihin.
Oli vallalla uumoilu: Vatikaanin keskeinen tavoite toisen maailmansodan jälkeen oli Neuvostoliiton sortuminen. Kun asiaa vauhditettiin Puolan solidaarisuusliikkeen kautta ja vihdoin nostamalla esille puolalainen paavi, Karol Wojtyla eli Johannes Paavali II, historian myllyt alkoivat jauhaa.
Tavoitteen saavuttamisen jälkeen Vatikaanin mielenkiinnon kohteeksi tuli Keski-Eurooppa.
Saavutukset näkyvät nykyisin Euroopan Unionin keskeisissä periaatteissa, ei vain Marian tähdissä, vaan myös poliittisissa opeissa, joista sosiaalinen markkinatalous ja subsidiariteetti ovat roomalais-katolisen sosiaaliopetuksen lämpimintä mukavuusaluetta.
Keskustelu sai laajemmat kehykset, kun kymmenet saksalaiset protestanttiset teologian professorit asettuivat vastustamaan luterilaisten ja roomalaiskatolisten asiakirjaa Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta. Dogmaattisten näkökohtien rinnalla esiintyi kokemusta, että keskeinen huoli koskee roomalaiskatolisten sosiaalioppien leviämistä Keski-Euroopassa.
Paavi Benedictuksen mielenmuutos Vatikaanin toisen konsiilin avaramielisestä kannattajasta vanhoilliseksi kirkolliseksi johtajaksi on samanlainen arvoitus kuin suomalaisten liberaalien paavi Fransiscuksen ihailu samalla kun nämä kokevat kirkon elämän edespäin menon keskeisiksi jarruiksi ne, jotka kannattavat samoja asioita kuin Fransiscus: naisten pappeuden ja homoseksuaalien avioliittojen kieltämistä.
Onkin kiinnostavaa, että myös uskonnollisessa tajunnassa julkisuudessa esitetyt eleet ovat keskeisempiä jonkun henkilön kannatukselle tai vastustamiselle kuin tämän edustamien ajatusten ja konkreettisten tekojen sisältö.
Elämmekö aikakautta, jossa henkilön brändäys ja esiintyminen mediassa on merkittävämpää kuin se, mitä hän ajattelee ja tekee?
Fransiscus on epäilemättä onnistunut tuomaan mediassa avarakatseisuutta esille, vaikka ei kirkon käytännössä ole vaikuttanut muutoksiin, kun taas Benedictuksen julkisuutta leimasi Jumalan rottweilerin imago, hänen yleiseen tietoon tulleen kiistämättömän teologisen oppineisuutensa rinnalla.
Ehkä voisi ajatella, että nykyinen paavi on kyennyt reagoimaan julkisuudessa onnistuneella tavalla toiveisiin, jotka koskevat roomalais-katolisen kirkon muuttumista, mutta ei käytännössä ole kyennyt viemään niitä eteenpäin, syystä, jota ulkopuolisen on mahdoton tietää.
Kaksi paavia lienevät kuitenkin arvoituksia. Benedictuksesta minulle on muodostunut kuva, että hän oli erittäin ujo ja peräti säikky ihminen. Jälkimmäinen saattaa selittää myös hänen ajatusten muuttumista suhteessa Vatikaanin toiseen konsiilin.
Historiaan hän jää oppineena paavina, joka jäi eläkkeelle vapaaehtoisesti. Hänen kuolemansa luo ehkä tilaa Fransiscukselle tehdä samanlainen ratkaisu.
Erinomainen blogi. Benedictus lienee yksi kaikkein oppineimmista paaveista. Teologisesti ei suinkaan konservatiivisimmasta päästä, kirkkopoliittisesti kyllä, siis paavina. Suomessa on näkyvä ääriliberaalien ”vatikanistien” koulukunta ja arvoitus on, miksi monet heistä niin innokkaasti kannattavat paavi Franciscusta, vaikka tämä kannattaa juuri niitä asioita, joita edellä mainitut kiihkeästi vastustavat.
Benedictuksen – Ratzingerin teologian parhaita paloja on käännetty hyvin myös suomeksi: Jeesus Nasaretilainen 1-3, Johdatus kristinuskoon, Liturgian lähteillä ja Eskatologia.
Tuo Jeesus Nasaretilainen on suoraan nenäni edessä; laaja varsin tavan omainen ja sovinnainen teos verrattuna moneen muuhun saman aiheiseen. Jeesuksesta lienee kirjoitettu muutama satatuhatta eritasoista kirjaa. Minua ilahdutti, että tekijä on korostanut Jeesuksen elämäntapahtumien liittymistä juutalaiseen juhlakalenteriin.
Minulle asia liittää Jeesuksen ylipapeuteen ja Qumraniin.
Muistelen lukeneeni, että juuri tällä paavilla oli pitkäaikainen naisystävä, salassa pidettynä, jonka hän myöhemmin tunnusti. Nainen oli hänelle, lukemani mukaan, jumalan lahja.
Mutta miksi he sitten leikkivät, kuin olisivat koskemattomia ja heitä siitä syystä pitäisi kunnioittaa, elämänsä Jeesukselle uhranneina miehinä, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa.
Kaksinaamaista peliä.
Niin, teatterissa tapaan sanoa teatterista: Vain teatteri on totta, elämä on suurta teatteria…
Mikäli elämä on suurta teatteria, niin onko se sitä myös ristin alta katsottuna?
Mietipä Kosti miksi sana thea-trum ja sana theo-logia johtuvat molemmat samasta kreikan verbistä thein? Ja miksi kirkkojen kuori ja teattereiden areena olivat alkuun puoliympyröitä?
Niin, mikäli elämä on suurta teatteria, niin sitä on sitten on varmaan meneillään oleva sota Euroopassa, vai mitä?
Sotahan on aina suuri tragedia. Shakespeare kirjoitti monet suuret murhenäytelmänsä juuri niistä.
Paavin kirkon harhoja on monia, mariologiasta pappien naimattomuuteen. Raamattu sanoo senkin suoraan anti-kristilliseksi opiksi.
Po Paavi on myös huomannut pohtia kysymystä sitä kuka kumma tuo Barabbas oikeinoli. Hän toteaa että ryöväri on väärä tulkinta lesteksestä ja huomaa myös että Barabbaan etunimi oli eräissä käsiksissä – Jeesus! Siis Jeesus Bar abbas = Jeesus Isän poika.
Siksi hänet vaadittiin vapaaksi koska hän edusti sotilasmessiasta, joka taistelisi Rooma vastaan ja vapauttaisi kansa sen ikeestä
Muta paavi ei huomaa tai jättää sanomatta, että kun Vt: ssä oli kaksi syntiuhrikaurista ja toinen jätettiin henkiin niin tämä eloonjäänyt kauris kantoi kansan synnit Azazelille erämaahan ja oli näin typologisen tulkinnan mukaan osaltaan synneistä päästäjä.