Kakku erirotuisten häihin?

 

Eräässä sivuston uutisessa pohdittiin, voiko leipuri uskontoonsa vedoten kieltäytyä tekemästä hääkakkua parisuhteen rekisteröintijuhlaan. Esitän hieman raflaavamman kysymyksen:

 

Saako jättää kakun leipomatta jos erirotuiset aikovat naimisiin?

 

Uskonnollinen perustelu tälle olisi Etelä-Afrikan reformoidun kirkon opissa, jonka taustalla olevaan Raamatun tulkintaa en tarkemmin tunne. Väärä tulkinta ehkä, mutta onko maallisen oikeuden asia päättää mitkä tulkinnat ovat “oikeita”?

 

Olisiko tämä syrjintää ensinkään, jos leipuri tekisi kakkuja ilomielin mustille ja valkoisille, ja samalla hinnalla ja palvelulla, kunhan vain aviopari olisi samaa rotua? Jos tämä olisi syrjintää, miten sitten ei olisi homoparin häitä varten sama?

 

Uskoisin enemmistön vastaavan rotuesimerkkiin kielteisesti, mutta ehkä enemmistö kuitenkin pohtisi homoesimerkkiä hetken. Kai tämäkin jotain kertoo. (Asian kannalta irrelevantti on se joukko, jonka mukaan yrittäjällä ylipäänsä pitäisi olla oikeus valita asiakkaat aivan haluamallaan tavalla.)

 

Entä jos leipuri kieltäytyy leipomasta koska vaan tuntuu siltä? Pitääkö olla uskonnollinen peruste?

 

  1. Minusta näitä kahta asiaa ei voi verrata, koska nykyisen konservatiivisen raamatuntulkinnan mukaan mustaihoisia ei saa syrjiä mutta homoja saa syrjiä. Mustaihoisten syrjinnän kielto otettiin mukaan raamatuntulkintaan muutama sukupolvi sitten. Todennäköisesti homojen syrjinnän kielto otetaan raamatuntulkintaan muutaman sukupolven kuluttua.

    Tällä hetkellä Jumala on siis sitä mieltä, että ihonväri tuottaa paremman oikeusturvan kuin sukupuolinen suuntautuminen.

  2. Sanonpa tähän vain ajatukseni ja käsitykseni siitä mitä avioliitto minusta on.

    Jos (ja kuten on ilmeisesti käymässä) avioliitto ja käsitys siitä muuttuu siten, että siinä ei ole enää kyse naiseudesta ja mieheydestä vaan ”kahden ihmisen välisestä rakkaudesta” tai miten se nykyisin määritelläänkään, niin se ei ole mielestäni enää avioliitto vaan jotain muuta.
    Siis vaikka se säilyisi miehen ja naisen välisenä, heteroliittona, mutta mieheydellä ja naiseudella ei ole siinä enää merkitystä. Jos se ei perustu miehen ja naisen väliselle erilaisuudelle, sukupuolirooleille, erilaisiille tehtäville ja eri asemalle sukupuolten välillä, kyseessä ei ole enää avioliitto vaan jotain muuta.

    Avioliitolla on pitkä historia. Ja aina sen merkitys ja sisältö on liittynyt mieheyteen ja naiseuteen. Tavalla tai toisella.
    Avioliitto on tuonut kaksi eri sukupuolta yhteen. Joskus niin, että mies ottaa naisen huollettavakseen, perheessä on eri roolit ja eri tehtävät. Tai ainakin siten, että miehen ja naisen välisestä suhteesta useimmiten syntyy lapsia. Näin on ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Avioliitossa on ollut kyse mieheyden ja naiseuden kohtaamisesta.

    Olen sitä mieltä, että jos avioliiton ei enää katsota perustuvan mieheydelle ja naiseudelle, jos sen ei haluta merkitsevän sitä että se tuo kaksi eri sukupuolta olevaa yhteen (oli eri sukupuolten kohtaamisen merkitys kulttuurillisesti tms. mitä hyvänsä) niin avioliittoinstituution voisi haudata kunniallisesti.
    Sehän itse asiassa muistuttaa ikävästi myös miehen ja naisen epätasa-arvoisesta asemasta. Eikö olisi jo syytä unohtaa sellainen muumio, johon on liittynyt tiukkoja moraalisääntöjä ja ahdasmielisiä rajoitteita. Avioliittohan on siis itsessään konservatiivinen muinaisjäänne. Sen vuoksihan sitä kovasti noustiin vastustamaan vapauden nimissä, ja syntyi avoliitto.

    Voidaan luoda aivan uusi ihmissuhdeinstituutio, joka perustuu ensisijaisesti ja pääasiallisesti tai kokonaan sille kahden aikuisen väliselle rakkaussuhteelle.

    Väitän, että avioliitto ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa perustunut pelkästään sille että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan jne.
    Vasta viime vuosina sukupuoliroolit on haluttu poistaa kokonaan, aikuisten välistä onnea on painotettu niin, että erotaan ja suorastaan rohkaistaan eroamaan vaikka olisi pieniä lapsia, ja vapaaehtoinen lapsettomuuskin on yleistynyt.

    Sukupuolineutraali ihmissuhde, jossa on kyse vain kahden aikuisen välisestä rakkaussuhteesta (ilman eroja, erilaisuuden jännitettä tai lapsen syntymisen mahdollisuutta tai halua) ei siis ole mielestäni avioliitto. Vaikka se olisi heteroliitto.

    Eli. Ehdotan, että sen sijaan että avioliitto muutetaan merkitykseltään toiseksi (muistutan että se on muuttumassa riippumatta tuleeko homoavioliitot mahdolliseksi vai eivät) niin tehdään rekisteröidystä parisuhteesta ”tasa-arvoinen” ja sukupuolineutraali.

    Jos sana ”rekisteröity parisuhde” tuottaa epämiellyttäviä mielikuvia tai muuta ikävää niin nimen voi vaihtaa vaikka ”pariliitoksi.”

    Pariliitto olisi kahden aikuisen välinen tasa-arvoinen liitto, jossa sukupuolella ei ole merkitystä ja lasten saaminen ei ole merkittävää, vaikka voisi olla kivaa. Siitä voi sopia erikseen onko ok tehdä tai hankkia niitä lapsia tähän sukupuolineutraaliin liittoon. En ota tässä kantaa.

    Sitten tästä ihmissuhdeinstituutiosta voisi tulla kilpailija vanhanaikaiselle avioliitolle. Avioliittohan sisältää paljon myös uskonnollisia mielikuvia. Pariliitosta voisi tulla paljon suositumpi! Sille voitaisiin luoda ihan omat perinteet, jotka päihittäisivät avioliittoon liitetyt riisin heittelemiset ja hääkakut.

    Miksi halutaan pitää kiinni jostain niin konservatiivisesta perinteestä kuin avioliitto kun voidaan kehittää jotain ihan omaa ja paljon parempaa.

    Paljon on sellaisiakin homoseksuaaleja, jotka nimenomaan halveksivat tätä homojen matkimisintoa ja avioliiton ja muiden heteroperinteiden matkimista. Eikö olisi kiinnostavampaa katsoa miten pitkä, vahva ja merkityksellinen historia kilpailevalle parisuhdeinstituutiolle tulisi.
    Kukaan meistä tosin ei taida elää niin vanhaksi että näkisi onko se olemassa vielä tuhansien vuosien päästä.

    Avioliitto on muutenkin historiansa loppusuoralla. Silloin kun siinä on kyse vain romantiikasta ja rakkaudesta, halusta elää yhdessä jne. niin sillä ei ole enää tulevaisuutta. Se on pysynyt vahvana läpi ihmiskunnan historian, mutta ei rakkauden tähden vaan velvoitteiden ja vaatimusten.

  3. Voidaan luoda aivan uusi ihmissuhdeinstituutio, joka perustuu ensisijaisesti ja pääasiallisesti tai kokonaan sille kahden aikuisen väliselle rakkaussuhteelle.
    (Sari Weckroth)

    Olettaen, että samalla kun esitellään tämä uusi pariliitto, myös avioliitto jää edelleen olemassa olevaksi instituutioksi, mitkä ovat lainsäädännöllisesti mielestäsi avioliiton ja pariliiton keskeisimmät erot? Onko niillä jotain muutakin eroa kuin vain nimi?

  4. Olettaen, että samalla kun esitellään tämä uusi pariliitto, myös avioliitto jää edelleen olemassa olevaksi instituutioksi, mitkä ovat lainsäädännöllisesti mielestäsi avioliiton ja pariliiton keskeisimmät erot? Onko niillä jotain muutakin eroa kuin vain nimi?

    Jännä kysymys sinulta. Onko rekisteröidyllä parisuhteella ja avioliitolla muuta eroa kuin nimi?

    Minusta avioliitolla on ollut erityinen tarkoitus ihmiskunnan historiassa. Se on uuden sukupolven kasvattaminen turvallisesti ja vastuullisesti. Avioliitossa voisi säilyä ja siihen voitaisiin liittää kaikki sellaiset oikeudet, jotka ovat sitä silmällä pitäen että liittoon syntyy lapsia.

    Avioliitossa säilyisivät avioliiton oikeudet, velvollisuudet ja perinteet. Pariliitolle voidaan luoda niitä tarpeen mukaan. Lähtökohtana voisi pitää sitä että se olisi periaatteessa sama kuin rekisteröity parisuhde.

    ONKO näillä sitten oleellista eroa vai ei? Siis avioliitolla ja rekisteröidyllä parisuhteella?

    Voisi toki myös tehdä niin että kaikki parit menisivät lähtökohtaisesti tähän ”pariliittoon” ja sitten kun alkaa syntyä lapsia, niin liitto muuttuisi avioliitoksi.

    Mutta minun nähdäkseni avioliitossa on kyse mieheydestä ja naiseudesta. Siinä voisi tuoda takaisin perinteiset sukupuoliroolit, tavalla tai toisella, mutta niin että se näkyy.

    Pariliitto olisi sitten täysin neutraali ja niin tasa-arvoinen, että sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Ja se painottuisi vain rakkaudelle ja onnellisuudelle ilman erityisiä velvoitteita.

    Juuri velvoitteet ja ei-niin-kivat jutut, sekä miehen ja naisen väliset erot, miehen velvoillisuudet suhteessa naiseen ja päinvastoin, ovat pitäneet avioliittoinstituution hengissä ja vahvana läpi vuosisatojen. Siinä ei voi olla kyse vain onnellisuudesta, sukupuolineutraaliudesta ja halusta elää yhdessä jne.
    Silloin se vähitellen kuolee pois, näin väitän.

  5. Olisi jotenkin liian ilmeistä jatkaa vertausta, mutta olkoon…

    Jos ihmisen käsite ulotetaan kattamaan myös tummaihoiset, ollaan muutettu sitä mitä ihminen on. Tummaihoisille voidaan suoda lähes samat oikeudet kuin meille ihmisille, mutta näitä käsitteitä ei saa sekoittaa. Vuosituhansien ajan ihminen on tarkoittanut vapaata valkoista miestä, ja nyt jotkut ”tasa-arvon” puolustajat yrittävät vättää siinä olevan jotain väärää ja muka ihmisoikeuksien vastaista.

  6. Sari Weckroth

    Sukupuolineutraali ihmissuhde, jossa on kyse vain kahden aikuisen välisestä rakkaussuhteesta (ilman eroja, erilaisuuden jännitettä tai lapsen syntymisen mahdollisuutta tai halua) ei siis ole mielestäni avioliitto. Vaikka se olisi heteroliitto.

    Ihan bilogisista syistä meillä ei vaimoni kanssa ole lapsen syntymisen mahdollisuutta. Kiitos vaan avioliittomme mitätöinnistä.