Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan maaliskuussa 2017.
Jo nyt on ilmeistä, että kirkossa mielipiteet jakaantuvat. Ulottuuko tasa-arvo myös kirkkohäihin?
Kommenteista päätellen ei ulotu. Riittävä enemmistö ei sitä halua. Seurakunnissa on sen jälkeen kahdenlaisia jäseniä: niitä, jotka saavat kaikki palvelut, ja niitä, joilta osa kielletään. Ei riitä jäsenyys, ei rippikoulu, ei oma tahto. Kun ei käy niin ei käy. Olette kakkosluokan seurakuntalaisia.
On arvioitu, että edes siviiliavioliiton siunaamisesta ei ole takeita.
Keskustelussa on jopa vihkioikeudesta luopuminen vaikeiden tilanteiden välttämiseksi.
En väitä tietäväni parhaita ratkaisuja. Sitä toivon, että päättäjillä olisi viisautta ja sydäntä. Ihan tarpeeksi on rakasta kirkkoa revitty muissa kiistoissa. Löytyisikö tähän kaikkia tyydyttävä ratkaisu?
Kirjoituksen pointti on viimeisessä kappaleessa. Miten edetä ilman aiheetonta viivytystä ja rakentavasti?
Aikaa ei ole loputtomiin.
Hyvä M-S A,
Pitäisikö ev.lut. yhteisön toimihenkilöiden vihkiä ja ”siunata” moniavioiset, esim. polyamoriset suhteet? Olisi mielenkiintoista kuulla perustelusi, oli vastasu mikä tahansa. Ei riitä että toteat ettei se ole ajankohtaista, koska se on.
En ymmärrä, miten polyamoria liittyy blogin aiheeseen? Nyt taidat Jari vain vetää keskustelun aihepiiriä johonkin ihan sivuraiteelle, josta ylläpito juuri hiljattain meitä varoitti.
Hyvä Seija R,
Moniavioisuus liittyy siinä mielessä että se lienee seuraa pari- vai ehkä ryhmäsuhde keskustelun aihe. Samat tasa-arvo ym. argumentit pätevät tässä keskustelussa kuin samaa sukupuolta olevien liitoissa. MIksi tyytyä sukupuolineutraaliin kun voi pyrkiä vielä suurempaa tasa-arvoon eli lukumääräneutraaliin liittoon?
Niissä parissakymmenessä maassa, jossa tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa pidempään, ei tällaista kehitystä ole ollut nähtävissä, yhtä vähän koiransa kanssa naimisiin haluavia, joista te uuden avioliittolain vastustajat musitatte myös maalailla kauhukuvia. Ei pidä kertoa satuja.
Seija, tämä ei tietääkseni ole satua: Helsingin sanomien uutinen lokakuun lopulta, http://www.hs.fi/ulkomaat/a1446011694768
Jos minulla olisi vihkimisoikeus, luopuisin siitä viimeistään nyt. Kun kirkkokin on alkanut paljolti toimia Raamatun sijasta Suomen Lain pohjalta, niin lain nojalla voitaisi ihmistä pakottaa viran menettämisen uhalla rikkomaan omaatuntoaan vastaan. Raamatun mukaan sellainen on omantunnonrikkojalle synti ja nyt on epäselvää miten kirkko hoitaa tämän syntiongelman? Synnin palkka on kuolema!
Blogin aiheena oli minusta vihkiminen ja kirkon epätasa-arvoinen suhtautuminen vihittäviin. Blogin aiheena ei käsittääkseni ollut synti eikä kuolemakaan.
Suhtaudutko vihkijään näin yhdentekevästi? Miksi sitten yleensä tulisi vihkiä? Mitä se palvelee, jos omallatunnolla ei ole merkitystä?
Omallatunnolla on paljonkin merkitystä. En kehottaisi ketään menemään sellaiseen avioliittoon, jota omatunto vastustaa.
Loppukysymys on jotenkin hassu. Miten olisi edes teoriassa mahdollista että tehty ratkaisu tyydyttäisi kaikkia?
Kirkolliskokouksen valiokunta esitti mietinnössään että kirkko pysyy entisellä avioliittokannallaan. Todennäköisesti kirkolliskokous hyväksyy mietinnön. Näin tämä vuosikausia vireillä ollut asia on lopullisesti ratkaistu jo muutaman päivän kuluttua.
Turhan optimistinen tai pessimistinen arvio Juhani Ketomäeltä.
Virsi tasa-arvosta on kuultu, mutta kun ei ole tasa-arvokysymys ja sekin on kuultua.
Ihmisen tahto vie ihmistä moneen suuntaan, kuten eilisessä TV-ohjelmassa polyamorialiitoista ja suhteista ja kolmen henkilön avioliitosta näytettiin. Neuvonantaja nuorille aikuisille totesi, että ihminen voi yleensä sitä mitä tahtoo ja voi olla kolmen ihmisen liitossa tahdon ratkaisuna. Tämän suuntainen keskustelu ja asennemuokkaus vahvistuu varmaankin jatkossa eri kanavilla. Ihmisen tahto ja tunne vai Jumalan tahto ja luomistyön kunnioitus etusijalla. Jeesus opetti selvästi miehen ja naisen avioliitosta sekä avioliittoon kelpaamattomasta kolmesta ryhmästä. Mikä on kirkon johtoajatus ja tavoite: Toimia Raamatun mukaan vai ihmisten mielihalujen ja lapsuuden haavojen voimalla. Psykiatriassa vallitsee liikaa jopa uskontovastaisuutta, jonka Freud käynnisti ja näki uskonnon vihollisena, jota tulee torjua aggressiivisesti sairautena ja epidemiana.
Ei kirkolla tässä asiassa olisi mitään ongelmaa, jos sitä ei jatkuvasti nostettaisi esille.
Kyse on todennäköisesti vain muutamista pareista. Miksi ihmeessä tahdotaan heidän tähtensä hajoittaa koko kirkko. Kirkon hajoittaminen on ainoa näkyvissä oleva ratkaisu. Kumpikaan osapuoli ei voi hyväksyä toisen vaatimusta. Sen pitäisi jo olla kaikille täysin selvää.
Kirkolla on ongelmia, joiden nimet ovat kirkon johtohenkilöitä, jotka eivät julista totuutta Jeesuksen avioliitto-opetuksen mukaan. Näiden johtavien persoonien ja ihmispelon johdosta ongelma on päässyt pahoin laajenemaan ja syvenemään kirkossa, koska totuuden julistajia on liian vähän eikä heille anneta tasapuolista julkisuuttakaan. Raamatun tuntemus on liian heikkoa ja kirkkokansaa ja osaa pappejakin viedään nenärenkaasta synnistä ylpeilyn suuntaan. Herra armahda.
”Seurakunnissa on sen jälkeen kahdenlaisia jäseniä: niitä, jotka saavat kaikki palvelut, ja niitä, joilta osa kielletään. Ei riitä jäsenyys, ei rippikoulu, ei oma tahto. Kun ei käy niin ei käy. Olette kakkosluokan seurakuntalaisia.”
Tähän täytyy sanoa että huh huh. Oikeasti, olen aika lailla tyrmistynyt siitä, että avioliittoon vihkiminenkin mielletään PALVELUKSI. Ja sen kieltäminen ”kakkosluokan seurakuntalaiseksi” nimittämiseksi.
Avioliitto ei ole ”palvelu” ja ”oikeus”, joka annetaan tai kielletään (yksittäisten) seurakuntalaisten ”laadun” perusteella.
Vaan avioliittoon vihkimisessä on ennen muuta kyse Jumalan luomistyön kunnioittamisesta. Kaiken keskiössä on Jumala ja Jumalan tahto ja tarkoitus, ei kahden ihmisen välinen rakkaus. Ei heterosuhteitakaan siunattaessa ja vihittäessä.
Avioliitossa on tärkeä merkitys, tarkoitus ja sisältö. Mies ja nainen avioliitossa toteuttavat erityistä tehtävää ja avioliittoon siunaaminen on tähän tehtävään varustamista. Ei pelkkää hyvän toivottamista ja hyväksynnän osoittamista.
Jos joku näkee avioliiton vain palveluna ja oikeutena, niin ei sitä tietenkään voi kieltää. Mutta sen perusteella ei voi vaatia yhtään mitään, ilman että samalla vaatii asian sisällön ja syvemmän hengellisen merkityksen poistamista.
Se on aika paljon vaadittu.
Sarilla hyvä komennti. Kyse on on tosiaan Pyhästä toimituksesta.
Kumpaa siinä mahdollisesti toeutetaan: Jumalan tahtoa vai ihmisen tahtoa?