Kaikkien leirien ulkopuolella
Kirkot ovat rajanneet kristillisiksi yhteisöiksi ja kirkoiksi sellaiset, jotka hyväksyvät viidellä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla sovitut opilliset linjaukset. Niihin sisältyvät kolminaisuusoppi, kolme uskontunnustusta sekä lisäksi erityisesti kasteen ja ehtoollisen käsittäminen sakramenteiksi. En hyväksy kolminaisuusoppia, en uskontunnustusten tähän oppiin liittyviä linjauksia, enkä liioin sakramenttioppia. En ole silti areiolainen ja sanoudun myöskin irti ns. Jeesus -yksin opin kannattajista (Oneness Pentecostals, ykseyshelluntailaiset, aika suuri joukko USA:ssa ja entisen Neuvostoliiton alueilla). Minulle riittää, mitä Raamattu opettaa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. On Isä, on Poika ja on Pyhä Henki, mutta eihän tämä eikä heidän yhtäaikainen esiintymisensä eräissä Raamatun paikoissa (esim. Jeesuksen kasteen hetkellä) merkitse samaa kuin kolminaisuusoppi!
Edelliseen liittyen kuitenkin totean, että minut Lähetyspalvelun ja Suuhusi Pasuuna – lehteen kirjoittamieni linjausten vuoksi on automaattisesti suljettu nykyisen kristikunnan ja siinä vaikuttavien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen leirien ulkopuolelle. Tämä opillinen rajaus on yksipuolinen, sillä omalta puoleltani hyväksyn kristityiksi veljikseni ja sisarikseni kaikki eri kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä ja näiden ulkopuolella olevat Jeesusta seuraavat ja Häneen Raamatun ilmoituksen mukaisesti ainoana pelastustienä turvaavat uskovat.
Heidän kanssaan tunnustan koko Raamatun Jumalan sanaksi ja ylimmäksi ja ainoaksi auktoriteetiksi uskonelämää ja oppia arvioitaessa. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja Hän on Herrani ja Vapahtajani. Haluan uskoa Häneen niin kuin Raamattu opettaa (Jh 7:38 Saarisalon käännös), ja siksi varaan itselleni oikeuden arvostella ja kyseenalaistaa kirkkojen joitakin jopa vuosisataisia opetuksia ja perinteitä.
Tiedän hyvin, että esimerkiksi kolminaisuusopin hyljätessäni asetun samalla kirkon pitkää perinnettä vastaan. En silti jaksa uskoa, että Nikean kirkolliskokouksessa 300-luvulla sinne “kruunun kyydillä” kuskatuilla etupäässä paikallisseurakuntien johtajilla, joita piispoiksi kutsuttiin, hengen valo olisi ollut paljon korkeampaa, kuin esimerkiksi Paavalilla. Hänhän sanoi saaneensa suoraan ilmestyksessä, mitä evankeliumi Jeesuksesta pitää sisällään, muttei silti puhunut eikä opettanut Jumalan kolminaisuudesta yhtään mitään. Hänen kristologiansa (oppi Jeesuksesta) on kaikkea muuta kuin kolminaisuusoppia tukevaa. Paavalikin olisi siis Nikean kirkolliskokouksessa heitetty kerettiläisenä menemään.
Kovin korkeaa hengen valoa ei niinikään todista esimerkiksi, että Nikeassa vaadittiin papeilta pidättäytymistä yhteiselämästä vaimojensa kanssa. Nämä kolminaisuusopin muotoilijat tekivätkin päätöksen, että papit, jotka olivat naimisissa, saivat jatkaa, mutta pappi ei saanut enää vihkimyksensä jälkeen mennä avioliittoon! Kolminaisuusoppi tehtiin muita harhaoppeja vastaan, siis uusi harhaoppi vastustamaan muita harhoja. Miksei harhaoppeja tyydytty vastustamaan Raamatun sanalla, vaan täytyi mennä yli Kirjoitusten “tietämään” Jumalasta sellaista, mitä Hän ei ole Sanassaan ilmoittanut?
Vaikkeivät perinnekirkot ja kaikki niihin tavalla tai toisella liitoksissa olevat muut satelliitit sitä hevin myönnä, ovat he virkaa, pappeutta, vanhemmistoja ja sakramentteja korostaessaan luoneet valtavan pastorien ym. välittäjäarmeijan Kristuksen ja tavallisen uskovan välille. Onpa lisäksi Maria-kultti vertaansa vailla olevana uutena “kirkollisena” ilmoituksena kiilaamassa välittäjäksi jopa ns. vapaittenkin suuntien mielissä. Kasteesta voi lukea erillisen artikkelin esimerkiksi Suuhusi Pasuuna - lehden numerosta 7 (www.lahetyspalvelu.fi/ lehdet).
Täytyy tunnustaa, että kaikkien leirien ulkopuolelle joutuminen ei minua huoleta ollenkaan. Päinvastoin koen suurta levollisuutta, rauhaa ja iloa tästä tilanteesta. Kehoittaahan heprealaiskirje meitä lähteämään Hänen luokseen leirin ulkopuolelle ja uhraamaan alati kiitosuhria Jumalalle:
“Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään (Hepr 13:13-15).
Allekirjoittaneen uskonelämän ratkaisuissa on pikemminkin ollut leimaa-antavana enemmän kuin lähteminen tai eroaminen jostakin kirkosta tai paikallisseurakunnasta, se suunta, mistä Jeesus ennusti opetuslapsilleen: “He erottavat teidät synagoogistaan”. Tätä poispotkituksi tulemisen onnea olen saanut kokea aikanaan luterilaisen kirkon eri suuntien sisällä, sitten myöhemmin Vapaakirkossa, josta minut seurakunnan minua kuulematta erotettiiin, jopa sananjulistajan/saarnaajan virasta, johon minua kirkkokunnan puitteissa ei oltu koskaan rekrytoitukaan! Seurakunnasta erottaminen kyllä myöhemmin kirjallisesti peruutettiin, silti myöntämättä, että jotain virheitä olisi tullut tehtyä. Vapaakirkon hallitus saneli, mitä paikallisseurakunta sai tehdä ja mitä ei. Niinpä sanoin itseni koko kirkkokunnasta irti. Helluntaiherätykseen minut olisi otettu ehdolla, että olisin luopunut Herralta saamastani Lähetyspalvelunäystä. En ole siis koskaan kuulunut helluntaiherätykseenkään.
Nyt olen ollut irti jo kymmeniä vuosia kirkoista ja lahkoista kaikkien leirien ulkopuolella “Hänen pilkkaansa kantaen” eikä minun ja Herran Jeesuksen välillä ole muitakaan “jumalia” erottamassa Hänen rakkaudestaan. Sensijaan en ole irti niistä kaikista Herran omista, jotka ovat eri kirkkokuntien ja yhteisöjen sisä- tai ulkopuolella. Niihin haluan olla yhteydessä ja uskon, että meidät kaikki tullaan kokoamaan yhteen, kuten kirjoitettu on:
Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset (Jh 11:51-52).
Toivotan kaikille blogini lukijoille siunattua ja hedelmällistä aikaa Jeesuksen yhteydessä! “Jumalaa peläten pyhittäkäämme elämämme kokonaan hänelle”!
“Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle” (2Kr 7:1).
29 kommenttia
Jos mikään uskonto voisi selviytyä modernin tieteen vaatimusten edessä, se olisi buddhalaisuus.” Albert Einstein
”Mikäli tieteellinen erittely johtopäätöksenään osoittaisi tietyt buddhalaiset väitteet vääriksi, silloin meidän tulisi hyväksyä tieteen tulokset ja hylätä nämä väitteet.” Dalai Lama
Onhan näitä hengellisiä individualisteja ja itsensä toteuttajia nähty ennenkin. Ilman laumaa vain yksinäinen lammas on petojen raadeltavana alta aikayksikön.
Millaisen käytännön ongelmat näet kolminaisuusopissa Reino?
Jeesus Sanoo seuraavaa:
Matt. 11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Siis kuka hyökkäsi jo Johannesta ja Jeesusta vastaan, saatana, siis saatana perusti oman ”jumalan valtakuntansa” ja tämän tunnistaa hedelmistä mitä se tuottaa, siis kun tätä valheen valtakuntaa on hallittu väkivallalla, pakottamalla ja sodilla niin se on selkeä merkki juuri tästä saatanan valtakunnasta.
Siis historian opetus näyttää mitkä uskonlahkot (kirkot) ovat tuottaneet tätä huonoa hedelmää.
Yhtä yhtenäistä ja alkuperäistä Dogmaa on alkuseurakunnalla tuskin edes ollut..
Matias Roto: ”Jotta vältämme turhaa sanailua ilmoitan jo tässä vaiheessa että tämä on ainoa puheenvuoroni tässä ketjussa.”
Koska Roto kieltäytyy keskustelemasta, mutta katsoo oikeudekseen nakella ”totuuksiaan” ylimielisesti, kuin suurempikin guru, poistan hänen kommenttinsa muutaman päivän viiveellä arvottomana ja Raamatun ilmoituksen Sanaan perustumattomana blogiltani. Näitä väitteitäni olen riittävästi perustellut aikaisemmin monissa plogikeskusteluissa.
Kiitos, Matias, ja toivotan hyvää matkaa!
Juhani Ketomäki: ”Buddhalaisten tulisi todistaa väitteensä oikeiksi eikä muiden vääriksi.”
Tämäkö on juristin näkemys? Eiköhän molemmat vastapuolet joudu vuorollaan todistelemaan väitteitään! Ja onhan siinä myös erikseen syyttäjä ja sitten puolueeton oikeus, joka viime kädessä ratkaisee, kuka on oikeassa ja kuka väärässä!
Ja eikö marssijärjestys ole sellainen, että jokaisella on ensin oikeus esittää väitteensä ja kun ne torjutaan, siinä esittää omat perustelunsa. Näin nyt maalaisjärjellä ajateltuna.
Henrik Sawela: ”Kristillisten tulisi todistaa väitteensä oikeiksi eikä muiden vääriksi.”
Taisi tulla tuossa edellä tulla Sawelallekin vastausta. Sillä tarkennuksella, että kristityt julistavat toisen uskomaa asiaa! Kristityillä ei ole niinkään todisteita, he ovat todistajia.
Jos nyt veli Sawela katsoo olevansa itse Luojansakin yläpuolella, kyllä sinun on tyydyttävä aluksi inttämään. Vastapuolenhan (suuren Kaikkivaltiaan) ei tarvitse välttämättä vastata ollenkaan, antaa vain ajan kulua, niin kas, siinähän ne vastaukset taisivat tullakin!
Rauli,
kiitos vastauksestasi! Sinulla on erinomainen, sanoisinko sielunhoidollinen ote kommentoidessasi. Arvostan!
Rauli: ”“Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”(2.Piet3:9)“
Tuo Pietarin kirjeen kohta on hyvä pitää mielessä siinäkin mielessä, että ”vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee” (1 Jh 3:2), toisin sanoen on otettava huomioon, että minulla sekä käsittämisessä että kasvussa ja ajattelussa voi vielä tulla muutoksia, joita Jumala pitkämielisesti odottaa.
Kun kerroin, että joskus rohkenen ”marmattaa” Jumalalle, että jo olisi aika muutoksille, ajattelen Vapahtajaamme, joka rukoili Getsemanessa Isää ottamaan pois sen maljan, mikä Hänellä oli edessään, mutta riensi sanomaan heti perään, ettei kuitenkaan, niin kin minä tahdon vaan niinkuin Sinä. Hänen Isänsä vastaus taisi olla olla, että Hän lähetti enkelinsä vahvistamaan Häntä (Lk 22:43).
Ymmärrän, että saamme Vapahtajamme tavoin myös kertoa tunteistamme ja tuskastamme Isälle, koska Jeesuskin niin teki, siitä huolimatta, että Hän tahtoi kaikessa alistua Isän tahtoon. Saamme mekin olla joskus kärsimättömiä. Kyllä Isä ymmärtää ja antaa kestävyyttä. ”Ei pisaraakaan liikaa”, sanotaan eräässä laulussakin.
Mutta juuri tässä näemme, jos otamme rinnalle luste-vertauksen, sen tärkeän asian, että meidän tulee nähdä jokaisessa lähimmäinen, mielestämme joskus eksyneenäkin, siinä valossa, että Jumala haluaa pelastaa meistä jokaisen ja siksi Hän viivyttää valtakuntansa ilmestymistä.
Me emme tarkkaan ottaen kykene erottamaan oikeaa kylvöstä väärästä, varsinkaan niiden ollessa alullaan. Siksi emme saa tuomita ketään, vaan toimia kuten eräs puutarhuri Raamatussa: Minä lannoitan ja kuokin sen ympäriltä, jospa se ensi vuonna kantaisi hedelmää!
” Uutta maata” kannattaa odottaa, oli sitten leirin sisällä tai sen ulkopuolella.”
Kuten olen toisaalla todennut, en koe olevani kaikkien leirien ulkopuolella pelkästään omasta tahdostani. En pidä myöskään tätä käyttäytymistäni mallina, jota tulisi seurata! Tämä on minun elämäni tragedia, jossa rakas Paimeneni on luvannut huolehtia minusta. Tästä olen sisäisesti täysin vakuuttunut. Uutta maata kannattaa silti odottaa! Se tulee olemaan ulkonaisessakin suhteessa suuri muutos!
Juha Heinilä,
Keskustelimme jo vuonna 2015 mm. blogissasi ”Pyhä Kolminaisuus” esimerkiksi Tuomaksesta ja mitä hänen ”tunnustuksensa” sisältää. Jeesushan julisti autuaaksi, ei Tuomasta, vaan ne jotka uskovat, vaikkeivät näe, eikä niitä,”tuomaksia”, jotka etsivät uusia ilmestyksiä Jumalasta, jotta näkisivät ja voisivat uskoa ja joille siis Sana ei riitä+
Kyselin jo silloin, kumpaa uskot enemmän, Tuomasta vai Raamatun sanaa. Lopetin silloin omalta puoleltani kommentoinnin, koska jankkasit samaa, mitä nyt uudestaan.
Omasta puolestani en halua jatkaa samaa jankkausta, vaan poistan muutaman päivän viiveellä kommenttisi täältä. Koetahan, hyvä Veli selvittää itsellesi, kumpaa uskot enemmän, Tuomasta vai Herraa Jeesusta. HYvää matkaa näissä merkeissä!
Kiitos erinomaisen ennakkoluulottomasta tekstistäsi, Reino. Vaikka en opillisesti olekaan kanssasi aivan yhtä, näen tässäkin plogissasi paljon tietämystäsi Jumalan sanasta.
Erityisen paljon kiinnitin huomiota sinun myönteiseen asenteeseesi. Usein jostakin uskonnollisesta ryhmästä pois potkitut tai itse lähteneet ovat hyvin kaunaisia ja katkeria entisille uskontovereilleen, usein jopa Raamatulle. Sinä et asenteellisesti kuulu sellaiseen joukoon, joka kristillisessä seurakunnassa vaikutti jo Paavalin aikoina:
”Vältä epäpyhiä ja tyhjänpäiväisiä puheita, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle, .ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä. Heitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat eksyneet pois totuudesta ja väittävät, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he saattavat joidenkin uskon luhistumaan.”(2.Tim2:17)
Eikä apostoli Johanneskaan välttynyt samoilta pahaa puhuvien ongelmilta: ”Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita.”(3.Joh1:9,10)
Kaikki me olemme erehtyväisiä ihmisiä emmekä kukaan täysin hallitse Jeesuksen Kristuksen askeleita. Olellista onkin se, että ymärtäessämme virheen tapahtuneen, emme mene samaan väärään opetukseen yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä koskee paitsi yksilöitä myös koko kristillistä seurakuntaa ja sen johtoa. Alkuseurakunnan mallissakin tuli esille tilanteita, joissa opetuksen kurssia täytyi muuttaa paremmin vastaamaan Kaikkivaltiaan tahtoa. (Apt10:34;15:1,2,28,29)
Aivan kuten totesit, uskontunnustukset ovat jotakin sellaista, josta ei tingitä. Vaikka ne ovat syntyneet kaikkea muuta kuin kristillisten kokoontumisten tuloksina. Oletko Reino pohtinut miksi tällaiset 300-luvun junttapäätökset ovat niin sinnikkäästi kestäneeet ajan virrassa?
Mielestäni Jeesus kertoi syyn moiseen, hän kun vähän tiesi näistä jälkeensä tulevista kirkkohistoriallisista tempauksista. Näin Kristus valmensi seuraajiaan kaikenlaisten hymennaiosten ja diotrefesten tuloon:
”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä.Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.”(Mat13:24-26)
Jeesus ennusti myös sen, että ensimmäisinä vuosisatoina vauhtiin päässyttä rikkaviljaa ei saanut heti kitkeä pois.: ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti”, kuului Vapahtajan ohjeistus.(jae30a)
Vaikka tuon rikkaviljan aikaansaama hengellinen vääristymä Raamatun Jumalasta voi erittäin hyvin vielä tänään, tulevaisuudessa asiaan luvataan korjaus:
”Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.”(jae42)
Miten on Reino? Odotatko sinä aikaa, jolloin sanan täydessä merkityksessä ”maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan”?(Jes11:9)
Ilmoita asiaton kommentti