Kaikki rakaat syntini. Voi, miten teitä rakastan.

Kirkkoherramme oli tänään liturgina. Synninpäästön osuuden aluksi hän sanoi jotain, jonka koin hienona oivalluksena ja koko messun parhaana antina.

Meitä kirkon ihmisiä, välillä pilkataan siitä, että meillä on oikein mukava uskonto. Voi tehdä aivan vapaasti syntiä ja sunnuntaina saa kaikki uudelleen ja uudelleen anteeksi. Tottahan se olisi mikäli haluaisimme pitää synnistä kiinni. Emmekä mistään hinnasta haluaisi siitä luopua. Silloin olisi oikein kätevää saada synnit aina anteeksi ja jatkaa synnin tekemistä. Synnin tunnustaminen olisi silloin helppoa ja vaivatonta. Mikäli olisi kyse automaatista, että nappia painamalla saisi aina nollattua saldon.

Tuo käsitys synninpäästöstä on yllättävän yleinen. Samoin kuin se, että synnit saa anteeksi siksi, että ne tunnustamme, tai pappi ne anteeksi julistaa. Siitähän oikeasti ei ole kysymys. Saamme synnit anteeksi vain ja ainoastaan siksi, että Vapahtajamme on ne sovittanut ristillä ja osoittanut sen todeksi ylösnousemisellaan. Tässä on uskomme perustus. Siksi tunnustamme syntimme. Niin kuin kirkkoherra sanoi messussa: ” tunnustamme syntimme koska uskomme anteeksiantamukseen”.

Tuo oivallus on todella upea juttu. Uskallan nähdä raadollisen syntisyyteni ja turmeltuneen luontoni pohjaan saakka, koska uskon Vapahtajani sovitustyöhön. En tarvitse papin sanoja sovittamaan syntejäni, vaan ainoastaan vahvistamaan uskoani, että se pätee minunkin kohdallani.

Siitäkin huolimatta se pätee, vaikka syntini ovat minulle äärimmäisen rakkaat. Tuo rakkauteni syntiin on samalla suurin murheeni kristittynä elämisessä. Eikä siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin palata syntisenä aina uudelleen ja uudelleen Vapahtajamme armon istuimen eteen.

Tietysti toivoisin joskus voivani vapautua tuosta raskaasta kuomasta kokonaan. Ettei tarvitsisi uudelleen ja uudelleen olla armoa kerjäämässä. Pärjäisinpä joskus omillani. No sellaista tietä ei kristitylle ole luvassa. Joten annan tänäänkin Jeesuksen veren pyyhkiä pois syyllisyyteni. Siitäkin huolimatta, että syntisyyteni jää ainaiseksi kiusakseni. Ajamaan minua uudelleen ja uudelleen kuulemaan synninpäästön sanat.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Pekka ketä Jumala rakastaa?

    Joh. 14:21
    Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”

    Joh. 14:23
    Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

    Joh. 14:24
    Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

  2. Olisikohan meillä vain käsite-ero. Sinusta syntinen on henkilö, joka on erossa Jumalasta ja haluaa jatkaa siinä.

    Minulle syntinen on henkilö, joka kykenee tekemään syntiä. Siis jokainen uskovakin. Muutoinhan vanhurskas ei voisi langeta. Paavali sanoi olevansa suurin syntinen. Ei hän siinä sano olleensa sitä ennen, vaan olevansa sitä yhä.

    MIeleeni nousee usein tuo syntinen nainen, jota kukaan ei rohjennut ryhtyä kivittämään. Siinäkään nainen ei pyytänyt edes mitään armoa, tai anteeksipyyntöä. Hän odotti vain tuomiota. Silti Jeesus hänet armahti syntisenä.

    Niinpä minäkin saan uskoa että Jeesuksen sovitustyö koskee minuakin. siitäkin huolimatta etten ole täydellinen ja joskus lankean, Lankeemukseni ei vie pois Jeesuksen seurasta, vaan vetää lähemmäksi.
    Niinpä mitä syvemmin opin tuntemaan omaa syntisyyttäni, niin sitä lähemmäksi pääsen Vapahtajaani.

    Näin olen ihan samalla kertaa syntinen. Koska yhä voin siihen langeta ja samalla kertaa täysin pyhä ja puhdas. Koska omistan uskolla Vapahtajani pyhyyden ja puhtauden.

    • ”siitäkin huolimatta etten ole täydellinen ja joskus lankean, Lankeemukseni ei vie pois Jeesuksen seurasta, vaan vetää lähemmäksi. ”

      Tämä lauseesi todistaa sydämen asenteesi vääräksi.

      Kun sanot ”ja joskus lankean” olet jo edeltä päättänyt sydämessäsi tehdä niin tulevaisuudessa.
      Jos sinulla olisi uskoa sanoisit ”ja joskus lankesin”

      Nyt kuitenkin haudot syntiä sydämessäsi, etkä ole irtisanoutunut siitä täysin, vaan olet jo valmistautunut seuraavaan kertaan.

    • Synnin tekeminen on uskon kieltämistä, synnin tekeminen on sen kieltämistä, että Kristus eläisi kauttani.

      Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”,
      1. Pietarin kirje 2:21‭-‬22

      Kristus ei tehnyt syntiä, eikä Hänen suussaan ollut petosta ja kun tiedän tämän, niin jos sanon, että Hän elää minun kauttani, silloin sen tulee tulla näkyviin samalla tapaa, sillä Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

      Eli kaikki mitä Hän on tulee tulla minussa siten näkyviin ja kaikki mitä Hän ei ole tulee panna kokonaan pois sillä se sotii tervettä uskoa vastaan. Se sotii sitä uskoa vastaan, että Hän eläisi oikeasti kauttani.

      Jos tekisin syntiä, väittäen, että Hän elää minun kauttani, olisin silloin valehtelija, sillä Hän ei tee koskaan syntiä, joten en olisi silloin oikeasti antanut Hänelle kaikkea valtaa elää kauttani, vaan totisesti olisin silloin valehtelija.

      Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
      1. Johanneksen kirje 4:17

      ”Miksiköhän Vapahtajamme sitten piti kuolla puolestamme jos kykenemme elämään täysin synnitöntä elämää?”

      Alussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, eläväksi patsaaksi.
      Tuo kuva särkyi synnin seurauksena ja ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet alunperin loikin.
      syntiin langennut Ihminen ei siis enää vastannut Pyhän Jumalan kuvaa, vaan ihmisestä oli tullut irvikuva.
      Turmeltuneen ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

      Kristus uusiluomus, vastaa sitä Jumalankuvaa, mitä vanha ihminen oli Paratiisissa ennen syntiin lankeamusta.
      Kristus puhdisti meidät Pyhällä verellänsä, jotta jokainen joka Häneen uskoo saisi synnistä puhdistettuna lahjaksi Jumalan Pyhän Hengen, tuon saman Hengen mikä ihmisessä oli ennen syntiin lankeamusta, jotta näin ihminen saisi olla jälleen sillä paikalla mihin hänet alunperin luotiinkiin, mutta ei kuitenkaan enää turmeltunut ihminen itse vaan Kristus ihmisessä Pyhän Hengensä kautta, jonka kanssa itselleen kuollut ihminen on yhdeksi tullut.

      ”Jos kerran kykenemme samaan kuin Jeesus, niin mitä järkeä oli Hänen edes tulla maailmaan meitä pelastamaan?”

      Vain Hän meissä kykenee, siksi, siinä on vastaus.

    • P.S pientä täydennystä vielä, siis koska Jumala on Oikeudenmukainen Jumala, pitää ihmisen itse kuolla synnin tähden, siksi meidän ainoa mahdollisuus pelastua on kuolla itsellemme ja tulla yhdeksi Kristuksen kanssa, uudestisyntyä ja silloin olemme Kristuksessa sillä paikalla mihin meidät alunperin luotiinkin.

      Tässä täyttyy sekä oikeus, että armo.

      Totisesti Jumala on Armollinen sekä Oikeudenmukainen.

  3. Iiro Seppänen sanot että uudestisyntynyt palautetaan alkutilaan johon Jumala ihmisen loi, eikö siinä ollut mahdollista tehdä syntiä, siis eikö ensimmäiset ihmiset langenneet?

    Toisaalla sanot että Jeesus elää kauttasi, siis että sinä olet kuollut itsellesi ja Jeesus elää sinussa, mistä löydät tämän? Minä ymmärrän että Jeesus istuu Jumalan oikealla puolen, onko tämä väärin?

    • ”Iiro Seppänen sanot että uudestisyntynyt palautetaan alkutilaan johon Jumala ihmisen loi, eikö siinä ollut mahdollista tehdä syntiä, siis eikö ensimmäiset ihmiset langenneet?”

      Uusiliitto on Isän ja Pojan välinen liitto, ihmisen itsensä on kuoltava synnin tähden, mutta jokainen joka ei elä lihansa mukaan vaan Hengen johdatuksessa, on sisällä tuossa Isän ja Pojan välisessä liitossa Kristuksen Pyhän Hengen kautta.

      Joka tekee syntiä, se ei elä silloin Kristuksessa, sillä Kristus ei tee syntiä ja joka ei ole Kristuksessa ei ole silloin sisällä pelastuksessa.

      Ihminen maasta ei pitänyt liittoaan Jumalan kanssa, tarvittiin uusi ihminen joka ei ollut maasta, vaan taivaasta, Kristus Jeesus, joka piti liittonsa Jumalan kanssa kuolemaansa asti ja täten Hän täytti liiton Jumalan kanssa ja jokaisessa jossa Hänen Henkensä elää, pitää Hän heissäkin tuon liiton.

      Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
      1. Korinttilaiskirje 6:17

      Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
      Roomalaiskirje 8:13‭-‬14

      ”Toisaalla sanot että Jeesus elää kauttasi, siis että sinä olet kuollut itsellesi ja Jeesus elää sinussa, mistä löydät tämän? Minä ymmärrän että Jeesus istuu Jumalan oikealla puolen, onko tämä väärin?”

      ja minä elän, en enää minä, VAAN KRISTUS ELÄÄ MINUSSA; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
      Galatalaiskirje 2:20

      Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”MINÄ OLEN HEISSÄ ASUVA ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
      2. Korinttilaiskirje 6:16

      joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: KRISTUS TEISSÄ, kirkkauden toivo.
      Kolossalaiskirje 1:27

      Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos KRISTUS ON TEISSÄ, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
      Roomalaiskirje 8:9‭-‬10

      ja KRISTUKSEN ASUA uskon kautta TEIDÄN SYDÄMISSÄNNE,
      Efesolaiskirje 3:17 FB38

      Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että JEESUS KRISTUS ON TEISSÄ? Ellei, niin ette kestä koetusta.
      2. Korinttilaiskirje 13:5

      Kristus on Isän oikealla puolella taivaissa, mutta Hän ei jättänyt seuraajiaan yksin vaan antoi heille Henkensä, jonka kautta Isä ja Poika elää uskovassa:

      totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
      En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
      Johannes 14:17‭-‬18

      Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.
      Johannes 20:22

  4. Iiro:” Synti on Jumalan Sanan vastaista toimintaa.”

    Tuota vähän arvelinkin. Nyt sain siihen vahvistuksen. Hyvä.

    Pään sisäinen toiminta on myös syntiä ihan yhtä vahvasti, kuin toimeen ryhtyminen. Se mitä ajattelee, voi olla ihan yhtä hyvin syntiä. Vaikka kukaan mu e niistä tiedä. Ajatuksissamme teemme paljonkin syntiä. Tekemiset voidaan pyhittää, mutta ajatusmaailmaamme ei.

    Kunnioita isääsi ja äitiäsi mm. on käsky, joka koskee ajattelua. Moni muukin koskee nimenomaan sitä.

    • Ajatukset tulee vangita kuuliaiseksi Kristukselle:

      Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
      2. Korinttilaiskirje 10:5

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.