Kirkkoherramme oli tänään liturgina. Synninpäästön osuuden aluksi hän sanoi jotain, jonka koin hienona oivalluksena ja koko messun parhaana antina.
Meitä kirkon ihmisiä, välillä pilkataan siitä, että meillä on oikein mukava uskonto. Voi tehdä aivan vapaasti syntiä ja sunnuntaina saa kaikki uudelleen ja uudelleen anteeksi. Tottahan se olisi mikäli haluaisimme pitää synnistä kiinni. Emmekä mistään hinnasta haluaisi siitä luopua. Silloin olisi oikein kätevää saada synnit aina anteeksi ja jatkaa synnin tekemistä. Synnin tunnustaminen olisi silloin helppoa ja vaivatonta. Mikäli olisi kyse automaatista, että nappia painamalla saisi aina nollattua saldon.
Tuo käsitys synninpäästöstä on yllättävän yleinen. Samoin kuin se, että synnit saa anteeksi siksi, että ne tunnustamme, tai pappi ne anteeksi julistaa. Siitähän oikeasti ei ole kysymys. Saamme synnit anteeksi vain ja ainoastaan siksi, että Vapahtajamme on ne sovittanut ristillä ja osoittanut sen todeksi ylösnousemisellaan. Tässä on uskomme perustus. Siksi tunnustamme syntimme. Niin kuin kirkkoherra sanoi messussa: ” tunnustamme syntimme koska uskomme anteeksiantamukseen”.
Tuo oivallus on todella upea juttu. Uskallan nähdä raadollisen syntisyyteni ja turmeltuneen luontoni pohjaan saakka, koska uskon Vapahtajani sovitustyöhön. En tarvitse papin sanoja sovittamaan syntejäni, vaan ainoastaan vahvistamaan uskoani, että se pätee minunkin kohdallani.
Siitäkin huolimatta se pätee, vaikka syntini ovat minulle äärimmäisen rakkaat. Tuo rakkauteni syntiin on samalla suurin murheeni kristittynä elämisessä. Eikä siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin palata syntisenä aina uudelleen ja uudelleen Vapahtajamme armon istuimen eteen.
Tietysti toivoisin joskus voivani vapautua tuosta raskaasta kuomasta kokonaan. Ettei tarvitsisi uudelleen ja uudelleen olla armoa kerjäämässä. Pärjäisinpä joskus omillani. No sellaista tietä ei kristitylle ole luvassa. Joten annan tänäänkin Jeesuksen veren pyyhkiä pois syyllisyyteni. Siitäkin huolimatta, että syntisyyteni jää ainaiseksi kiusakseni. Ajamaan minua uudelleen ja uudelleen kuulemaan synninpäästön sanat.
Sinulla Iiro on vain tässä asiassa sokea piste. Näet ristiriidan siinä missä sitä ei oikeasti ole. Väitteesi Jumalakuvani väärennöksestä on vailla pohjaa. Omat sanasi todistavat sinua vastaan. Ilmaiset selvästi ettet kuulu niihin jotka osaavat ilolaulun syntiemme sovituksesta. Saatat hyvinkin olla vilpitön uskossasi, mutta kristitty et voi olla, jollei tuo ilolaulu saa sydäntäsi, yhtään riemusta sykkimään. Vaikuttaa siltä, että koet asian jopa vastenmielisenä. Raamatun tarkka tunteminen ja sen kohtien lainaaminen ei tässä auta. Jollei sydän ole Kristuksen verellä pesty, niin turha on yrittää Raamatun tuntemisella kikkailla. Jos perusasia ei ole kunnossa, niin kaikki muukin on pielessä.
Olet uskonut valheen, vain Totuus tekee sinut vapaaksi.
Profeetta Hesekielin kautta Jumala antoi tämän lupauksen:
Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Hesekiel 36:27
Jeesuksessa Kristuksessa tämä lupaus täytty ja Hän jätti tuon luvatun Pyhän Hengen seuraajilleen, jotta he voisivat Hengen voimasta vaeltaa Jumalan käskyjen mukaisesti, noudattaa Jumalan oikeuksia ja pitää ne.
Koko laki on tässä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sillä rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.
Ihminen jolla on Pyhä Henki, kykenee siis noudattamaan tätä käskyä, noudattaa Jumalan oikeutta ja myös pitää sen.
Ihminen jolla ei ole Pyhää Henkeä ei kykene tätä täyttämään, sillä vain Pyhä Henki saa sen ihmisessä aikaan.
Näin on Jumala luvannut jo kauan aikaa sitten Profeetojensa suun kautta ja tämä lupaus on yhä voimassa, jokainen joka sydämestään kääntyy ja hylkää kokonaan kaiken sen minkä vääriksi tietää ja vastaan ottaa Jumalan lupaaman Pyhän Hengen saa voiman sanoa kaikelle synnille ei.
ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
Apostolien teot 13:39
Silloin armo tulee täysin tarpeettomaksi ja Ristin uhri hyödyttömäksi, jos kerran kykenee elämään ilman syntiä.
Vain syntinen tarvitsee tulla armahdetuksi ja vain armahdettu voi rakastaa Jumalaa täydestä sydämestä.
”jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas. Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.”-Apostoli Johannes
Voiko sitä enää tuon selvemmin sanoa, kun mitä Apostoli Johannes tuossa kirjoitti?
Iiro Seppäsen kommentista saa sen käsityksen, mikä on hyvin yleistä, nimittäin, että synti on jotain tekemistä, jonka ihminen voi välttää Pyhän Hengen voimalla.
Raamattu tuo esiin sellaisen synnin joka asuu ihmisessä ja asuu meidän luonnossamme pysyvästi ja loppuun asti, muuten Paavali ei myöskään sanoisi:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room.7:21-25 (koko luku kannattaa lukea huolella)
On varmasti hyvä, että ihmiset pohtivat näitä, mutta Raamattu on hyvin yksiselitteinen synnin ja Pelastuksen suhteen. Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskon kautta Kristukseen. Tuleeko ihmisestä synnitön, kun hän elää Kristuksessa? Yhtään Kristittyä en ole vielä tavannut, joka sanoisi olevansa synnitön. Muista uskovista en tiedä, ovatko he mieleltään puhtaita ja hallitsevat jokaisen mielenliikkeen? Jos joku luulee olevansa täydellinen, niin, olkoon niin, mutta katsokoon ettei kaadu.
Uskon vain sen mitä Jumala on luvannutkin. Mikset sinä usko Häntä?
Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne.
Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Hesekiel 36:25-27
Aabrahamin sanoja lainaten:
”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”
Olen minä tavannut niitäkin, jotka väittävät olevansa synnittömiä. eräskin väitti, että on jo vuosia ollut ilma syntiä. Semmoisessa ajatuksessa on se vaara, että mielen syntejä ei huomioi lainkaan. Näin tämmöinen henkilö saattaa olla lähimmäisiään kohtaan todella kova ja häijy. Hänellä on tarkka sihti muiden synneistä, mutta ei huomaa omiaan.
Se taas, joka päivittäin kaipaa armahtajaa ja joka jatkuvasti joutuu kohtaamaan oman kelvottomuutensa, niin hänen on oikein vaikea osoittaa sormella muita. Sellaisten armollisten kristittyjen seurassa on hyvä olla. Niitä vain on paljon harvemmassa, kuin noita toisia.
Uudestisyntynyt ihminen jonka Poika on totisesti tehnyt vapaaksi, ei vain tarvitse Armoa päivittäin, vaan elää siitä.
Sillä Pyhän Hengen Voimasta hän kykenee vastustamaan kaikkea sitä mikä ihmiselle itselleen on täysin mahdotonta.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Luukas 15:7
On hyvä uskoa mitä Jumala on luvannut ja Armossa on hyvä elää. Hyvä jos pystyy vastustamaan kaikkea, minkä kokee itselleen mahdottomaksi.
Uskothan Iiro myös sen, että me muut täällä olemme myös Jumalan Pelastamia ja elämme Kristuksessa ja olemme juuri niitä syntisiä Kristittyjä, jotka tarvitsevat joka päivä parannusta. (Kristusta), joka on ihmiselle ainoa lääke syntiä vastaan. Emme turvaa itseemme, vaan yksin Häneen, jossa voimme kaiken.
Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?
Luukas 6:46
”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”
Kuule Ismo. Eiköhän jätetä nuo Iiron väitteet ihan omaan arvoonsa. Eihän hän edes osaa perustella väitettään millään muulla, kuin hajanaisilla Raamatun lauseilla. Se kertoo siitä, että usko on vielä heikko. Rom 14:1 kehoitta meitä, ettemme ryhdy väittelemään mielipiteistä heikkouskoisten kanssa. Monen uskon alkutaipaleella on vahva usko omiin kykyihin voittaa synti elämässään. Antaa ajan kulua ja Iiron käydä omat taistelunsa läpi. Herra on kyllä voimallinen pitämään hänestäkin huolen. Rukoilla voimme tietysti, armoa siihen hetkeen, jona seinä tulee vastaan.
Totuus on, että ette te edes tahdo olla vapaita.
Siksi, ette usko vaikka kuollut sen teille kertoisi.
Näin se taitaa olla Pekka. Olemme kaikin keinoin yrittäneet tuoda esille Jumalan Armoa ja kuinka Yksin Hän voi meitä lohduttaa lupaustensa kautta, johon sydämemme on ankkuroitu (Kristukseen) Tätä suosittelemme kaikille, myös Iirolle.
”Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” –
te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu- sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”.
Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.
Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi. Jaak.4:9-17
Tuo kannattaa muistaa, sillä joka ei täytä lakia kaikissa kohdin, on rikkonut koko lain.
Kahdeksatta jaetta unohtamatta:
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Jaakobin kirje 4:8 FB38
Raamatun lainuksesi ovat hyödyttömiä, jollet selitä mihin ne liittyvät omassa ajattelussasi. Kukaan muu ei voi muuten käsittää mitä tahdot sanoa. Pelkkinä lainauksina ne on vailla merkitystä.
Pekka lausut seuraavasti aiemmissa kommenteissasi:
””Onneksi itse en ole ristiriidassa itseni kanssa. Siltä tietysti lukijasta voi vaikuttaa. Synnillä on suuri vetovoima. En ole siitä kristittynä vapaa. Se on kahle ja kipu, koska tahtoisin paljon mieluummin elää puhdasta ja synnitöntä elämää. Rakkauteni syntiin tekee sen mahdottomaksi. Siksi vihaan tuota rakkauttani ja tahtoisin vapautua siitä. Se ei vain ole kristitylle mahdollista.””
Siis kaikki mitä ihminen tekee tulee sydämestä, siis kun ihminen tekee syntiä se tulee sydämestä, entä kun Jeesus parantaa sydämen niin mitä tapahtuu, Jumala laittaa lakinsa ihmisen sydämeen eli tulee sydämen HALU elää Jumalan tahdossa, enää ei synti asukkaan sydämessä vaan Jumalan laki.
Hepr. 10:16
”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”;
Hienoa Ari. Juuri näin. Jumalan Pyhä-Henki antaa meille halun toimia oikein. Voima siihen meiltä itseltämme kuitenkin puuttuu. Muutoinhan eläisimme enkeleiden tavoin, tuskin jalat maata hipoen. Kaikki ystävämme tulisivat rientäen luoksemme ja haluaisivat uskon sydämeensä het
Juuri tuo halu, on ihan sama asia, kuin se viha, josta kirjoitin, että se rakkauteni syntiin on suurin suruni.
Jumalan Pyhä-Henki vaikuttaa sen, että haluan pyhää elämää, mutta en kykene siihen. Sillä vanha luontoni on yhä minussa.
Jonkun mielestä, joka elämääni seuraa kauempaa ja sivusta, voi luulla minua oikein pyhäksi.
Vaimo ja lapset tietävät paremmin. Heitäkin rakastan paljon, mutta heille joskus silti ärähdän ja ihan liian herkästi. Joten usein saan huomata, etten ole vielä kovin pyhittynyt.
Haluaisin tehdä paljon enemmän hyvää, kuin mitä sitten saan aikaan. Kaikkea semmoista saamattomuutta synti saa minussa aikaan.
Se ei merkitse sitä, etten haluaisi kaikesta synnistä luopua. Taistelen sitä vastaan mutta, mutta.
Mestarin selkeitä suoria sanoja:
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.”-Jeesus Kristus
”Jumalan Pyhä-Henki vaikuttaa sen, että haluan pyhää elämää, mutta en kykene siihen.”
Se on sitten joku toinen henki, sillä Jumala on luvannut, että Hänen Henkensä vaikuttaa uskovassa sen, että uskova vaeltaa Hänen käskyjensä ja oikeuksien mukaan sekä myös pitää ne.
Niin kuin on Kirjoitettu:
Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Hesekiel 36:27
Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
2. Korinttilaiskirje 11:4