ynnä vanhoillislestadiolaisuudessa olevat sydämen uskovaiset pelastuvat. Tämä on vl-seurakuntaoppi.
Vl-opetuksen mukaan lapsi on uskon esikuva, asiaa perustellaan Raamatulla: Luuk. 18:16: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Samaa raamatunkohtaa käytetään myös perustelussa ehkäisykieltoon.
Minua kiinnostaisi nyt millä perusteella vl-liikkeessä lapsi on uskon esikuva. Olen kuullut sanottavan, että siksi kun lapsi ei epäile vaan uskoo. Eikö lapsi sittten epäile kun hänelle kerrotaan hyvästä Jumalasta ja Jeesuksesta maailman pelastajana? Epäilee toki ja kyselee ja kyseenalaistaa. Myös ihmettelee tosissaan. Mutta jos lapselle tarpeeksi vakuuttelee, niin kyllä hän useimmiten lopulta uskoo. Minun kuusivuotiaiseni ihmetteli ja kyseli kerran, että ”miksi Jumala loi ihmisen?”. Myös muita kiperiä kysymyksiä olen lasten taholta usein saanut kuulla.
”Miksi me ei saada katsoa telkkaria?” ”Miksi tanssi on syntiä?” ”Miksi korvikset on syntiä?”
Mutta miten on sitten ateistien ja muiden uskontojen lasten uskon laita, kun he uskovat omien vanhempiensa vakuuttelujen jälkeen samalla tavalla kuin vanhempansa? Vl-liikkeessä heitäkin pidetään elävän uskon omaavina, vaikka he eivät uskoisi Jumalaan ensinkään, tai uskoisivat Jehovaan tai johonkin muuhun Jumalaan. Ateistienkin lapsia pidetään liikkeessä kalliisti uskovaisina lapsina, Jumalan lapsina.
Ja sitten lapsen olemuksesta uskon esikuvana. Lapsi on alunperin rajaton, vanhempien pitää opettaa heille oikea ja väärä ja antaa rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jonkun alan ammattilaisen mukaan lapsi voisi tehdä vaikka miten pahan teon toista lasta kohtaan jos hänellä olisi tarpeeksi voimia ja häntä ei estettäisi. Noh, kyllähän tämän lasten vanhempana tietääkin. Kerrankin eräs yksivuotias tyrkkäsi oman yksivuotiaani rappusista alas sellaisella vauhdilla, että tilanne oli tosissaan vaarallinen.
Lapsi on usein myös tottelematon, tekisi tasan mitä itse huvittaa ja vähät välittäisi vanhempien ohjeista. Se, että saa lapsen tottelevaiseksi ja kunnolliseksi kansalaiseksi, vaatii joidenkin lasten kohdalla tosissaan hikeä ja vaivaa, joskus mukaan tarvitaan ammattiauttajaa.
Lapset eivät aina lähde mielellään myöskään tilaisuuksiin, jossa puhutaan hyvästä Jumalasta ja Jeesuksesta. Kerran viisivuotiaisemme sanoi kun oli pyhäkouluunmenon aika, ettei hänen tarvitse lähteä koska hän tietää jo, että Jeesus on kuollut puolestamme ja että pitää pyytää anteeksi. Eipä me sitten osattu häntä alkaa pakottamaan 🙂 Myös seuroihinlähtö on ollut useimmille lapsillemme todella vastenmielistä. On pitänyt lahjoa karkilla tai kyläänmenolla seurojen jälkeen, pelotella taivaspaikan menettämisellä ja jos kumpikaan keino ei ole auttanut, on pitänyt vain pakottaa lapsi mukaan ja kantaa hänet jopa kirkuvana autoon ja laittaa väkisin turvavöihin ja ei kun menoksi (pienessä turmeluksessa koko porukka).
Kehitysvammaisen kohdalla kasvatus on useimmiten moninverroin haastavampaa kuin terveen lapsen. Vielä selkeämmät ja tiukemmat rajat ja paljon enemmän hikeä ja vaivaa. Heidät luokitellaan vl-liikkeessä automaattisesti Jumalan lapsiksi aikuisinakin, huolimatta heidän uskonnollisista tai ateistisista taustoistaan ja ajatuksistaan. Myös heidän seksuaalinen käyttäytymisensä ja ehkäisemisensä ei ole este heidän uskonsa oikeellisuudelle. Heille luvataan vl-liikkeestä käsin taivaspaikka myös huolimatta kehitysvamman asteesta. He saavat myös elää täysin maailmallisesti, kuunnella rokkia ja tanssia, heidän kohdallaan nuo muuten kadottavaksi luokitellut lihan himoihin perustuvat synnit eivät ole syntiä, vaikka he eivät ole seksuaalisuudesta vapaita ihmisiä, eli samat himot ja halut heillä on kuin terveilläkin ihmisillä.
Ovatko vl-uskovaiset aikuiset ihmiset sitten olemukseltaan uskonsa esikuvan kaltaisia? Tai missä asiassa/asioissa he katsovat mallia uskoonsa esikuvastaan lapsesta?
Nyt sitten elävän uskon omaavista ihmisistä, joista myös osaltaan vl-liikkeessä ainoan oikean seurakunnan ajatellaan muodostuvan. Apostolisen jatkumomallin mukaan evankeliumin siemen on kulkeutunut alkuseurakunnasta lähtien monien mutkien kautta vl-liikkeeseen, jossa se on yhä ainoana maailmassa elävän uskon omaavissa uskovaisissa, plus kaikissa maailman lapsissa ja kehitysvammaisissa. Tahtoo siis sanoa, että vl-liikkeessäkin se on VAIN ja AINOASTAAN liikkeen joidenkin ihmisten hallussa, niiden, joilla on ELÄVÄ USKO. Se ei liikkeen käsityksen mukaan ole kaikilla liikkeen jäsenillä, koska mukana on myös mätiä kaloja.
Nyt sitten kympinarvoinen kysymys: Keillä tuo elävä usko sitten on vl-liikkeessä? Olen tavannut usealla eri tavalla ajatttelevia vl-ihmisiä, jotka kaikki ovat vakuuttuneita, että juuri heillä on se elävä usko. Jonkun mielestä se ei ole tiukkahenkisillä, joidenka kontolle pistetään kaikki vääryydet ja hoitokokoukset. Jonkun mielestä taas entisten lammasten jalanjäljissä kulkevat ovat niitä ainoita oikeita vaikka jalanjäljet ovat tunnustetustikin välillä harhailleet. Ja lopulta jonkun mielestä totuus on jostakin tuosta välimaastosta, vähän vanhaa ja vähän uutta ja vähän vielä jotain omasta, niin kuin morsiamen asusteeseen kuuluu ottaa mukaan hääpäivänä. Ainakin kolme tahoa vl-liikkeen sisällä ajattelee omaavansa totuuden ja evankeliumin siemenen ja kaikkiin näihin porukoihin mua on houkuteltu tulemaan mukaan 🙂
Tähän loppuun sopinee hyvin Siionin laulun sanat: ”Jeesus, missä olet Jeesus…” Lapsissa, kehitysvammaisissa, tiukissa, löyhissä vai sopivissa vl-uskovaisissa?
Tuota lapsi kohtaa aikoinaan mietin tosissaan, kun havaitsin erilaisia ikäviä ja vähemmän mairittelevia toimintatapoja lasten vuorovaikutuksessa heidän kasvaessaan. Ongelmani oli, että katsoin väärästä kulmasta sitä, miten lapsen voi nostaa esikuvaksi, jopa niin että Jeesus kehottaa lapsen kaltaisuuteen. Jos ajattelisin vielä siitä kulmasta, niin voisin todeta, että kyllä ne aikuiset jossain määrin ovat ottaneet Jeesuksen neuvon tosissaan.
Mutta nykyisin ajattelen sen olevan kehotus luottavaisuuteen, niin kuin lapsi. Ainiin pitää muistaa lisätä luottamusta Jumalaan kaikissa elämän haaksirikoissa. Varsinkin silloin tätä luottamusta tarvitaan, että kyllä Isä tietää tämän.
Luukas on yhdistänyt jännästi Jeesuksen puheet. Ensin on vertaus niille, jotka luulivat olevansa vanhurskaita fariseuksen ja publikaanin rukous. Lasten tuonti katkaisee tilanteen, mutta tämän poliitikon käytös rukoustilanteessa kuvaa monta kertaa myös lasten ei niin hyvänä pitämäämme asennetta paremmuudesta. Tässähän tulee jo ristiriita aiemman tulkinnan välillä, jota pohdin.
Kysymys lienee kaikessa yksinkertaisuudessaan ”aivottomuudesta”, jolla tarkoitan kyvyttömyyttä tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja johtopäätöksiä oman itsensä ja ympäristön suhteen. Juuri tähän ”aivottomuuden” tilaan SRK:n uskonopetus on tähdännyt myös aikuisten ihmisten kohdalla, suu auki uskomiseen. Älä ajattele, usko vaan. 🙂
Onko lapsella jo ennen kastetta autuuden tuova usko?
Luterilainen tunnustus vastaa: ei ole. Laestadius taas vastasi, että lapsella on tämä autuuttava usko jo ennen kastetta.
Tämä luterilaisesta tunnustuksesta jyrkästi poikkeava käsitys tuli vanhoillislestadiolaisuudessa vallitsevaksi vasta 1960-luvun alussa, pappislinjan eriytymisen myötä.
Tämä lienee vaikea meidän ihmisten käsittää, siis se, että Jumala on uhraamalla Poikansa, sovittanut näin kaikkien ihmisten synnit. Paavali selittää tätä asiaa:
2 Kor. 5:19 ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.”
Tähän perustuu myös vl – uskovien käsitys, joka on ollut sama myös minun lapsuuteni aikaisilla vl – uskovilla. Kehitysvamma ja lapsi rinnastetaan siksi, että heillä ei ole vielä kehittynyt äly, erottamaan hyvää, eikä pahaa. Jos on paha kehitysvamma, ei ehkä koskaan kehitykään. Jeesus selittää tätä asiaa:
Luuk. 12:48 ”Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”
Lapsi ja aikuiset, myös kehitysvammaiset, me kaikki olemme syntiinlankeemuksesta johtuen perineet turmeluksen. Vaikka eivät lapsen kaikki kiukuttelut ole perisynnistä johtuvaa, vaan kuuluu kasvamiseen. Eli äidit, isät, te voitte olla hyvillä mielin, jos lapsenne aina joskus ”panee hanttiin”, tämä on merkki siitä, että kehitys ei ole jämähtänyt paikoilleen, vaan oma itsenäinen tahto alkaa vahvistua.
Lapsenkaltaisella uskolla ei tarkoiteta, ”vauvan” ymmärrystä. Vaan sillä tarkoitetaan sitä, että me lapsen lailla luottaisimme Jumalan lupauksiin, emmekä epäilisi, niin kuin me aikuiset tahdomme epäillä kaikkea. Lapset kuuluu, meidän vanhempien saattaa kasteen armoliittoon ja sen jälkeen Jeesuksen neuvon mukaan: ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”
Jeesus siis neuvoo meitä: ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Näin olen menetellyt omien lasteni kohdalla ja kun he ovat kasvaneet, tulleet tietoiseksi mikä on Jumalan tahto, olen sanonut kuten eräs isä, kun hän tuskastui jo isojen lastensa kasvatukseen: – Tästä lähtien saatte itse vastata teoistanne tuonne ylös.
Kirjoituksenikaan, ei taida olla kovin ”älykäs”, joten minäkin taidan päästä melko vähällä, sillä tämän voi ajatella myös käänteisesti: ”jolle vähän on annettu, siltä vähän vaaditaan.”
Jeesus iloitsi Jumalan, Isän tahdosta, että mekin vähemmän viisaat kykenemme uskomaan:
Luuk. 10:21 ”Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.”
Voisin kuvitella, että esimerkiksi Jehovan todistajat, mormonit ja vaikkapa muslimit pahoittavat mielensä ja saattavat jopa loukkaantua, jos väitetään heidän lastensa olevan vauvasta taaperoikään asti ”ainoassa oikeassa uskossa” ja menevän vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenten kanssa taivaaseen ilman omia vanhempiaan.
Arveluttaa myös kehitysvammaisten puolesta päättäminen. Heitäkin on hyvin monen tasoisia. Lasketaanko näihin pelastuviin vain ne, jotka ovat vaikeasti vammaisia, vaiko kaikki kehitysvammaiset? Monet tähän ryhmään kuuluvista ovat muutoinkin oikeustoimikelpoisia, useat myös varsin korkeasti koulutettuja ja uskoisin heidän haluavan päättää itse omasta uskostaan, uskonnostaan ja hengellisyydestään.
Hyvä pointti.
Enpä usko muslimien pahoittavan ainakaan siinä mielessä, että uskoisivat. Ainakin yksi minun tuntemani muslimi on sitä mieltä, että kaikki lapset kuuluvat Allahille. Jätänkin nuo Jehovan todistajien ja luterilaisten opit varmuuden vuoksi väliin. Mormonilla ainakin ennen lapset kastattivat itsensä vanhempien puolesta, jos vanhemmat eivät jostain sattuneesta syystä ole… Aikaisemmin se oli jotain vielä laajempaa, mutta tästä ymmärtääkseni on luovuttu. Törmäsin tähän tilanteeseen parikymmentä vuotta sitten isotätini hautajaisissa, joka ei ollut mormoni, mutta oli avioliiton kautta sukua mormoneille. Tämä vanhus kävi surua siitä, ettei tädilläni ole lapsia, mutta iloitsi siitä tajutessaan, että olimmehan me. Ei siitä osannut edes loukkaantua, kun myöhemmin tajusin mihin hän murheissaan tähtäsi.
Eija, eivät tietenkään usko, eivätkä nuo muutkaan ryhmät usko sellaisia väitteitä. Koska heillä kaikilla on aivan oma ”ainoa totuutensa”.
Olettaisin myös vanhoillislestadiolaisten lasten ja lastenlasten pahastuvan, jos joku mormonisukulainen kävisi kasteella edesmenneen vl-papan tai mummun puolesta. Vaikkei toimituksen aitouteen uskoisikaan …
Laaksosen Kari-Matti halusi ohjata keskustelua
uskomme perusteiden, tunnustuksen ja Raamatun tasoa.
>>>2 Kor. 5:19 ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.”>>>>
Tähän on hienoa totuttuun tapaan vedota, huomaamatta viimeistä sanaa: ”SANAN”:
Se on hyvin tärkeä sana!!!
Jeesus Kristus toki sovitti koko maailman synnit.
Mutta Kristusta ei ole uskottavaksi ilman sanaa ja sakramentteja (armovälineitä)
Uskoa ei siis voi saada maidosta eikä vesijohtovedesä, kuten
kalsiumia ja fluoria. Tarvitaan Jumalan sana..
Jos ei ole sanaa, ei ole sovittanutta ja ylösnoussutta Kristustakaan, sillä juuri sanassa hönet meille tarjotaan uskottavaksi.
Tämän vuoksi on tärkeä ottaa lähetyskäsky vavasti, kastaminen ja opettaminen.
Luultavasti minä kirjoitin viestini hyvin huonosti, vaikeasti ymmärrettävästi. On aivan totta se mitä Aila kirjoittaa: ”Monet tähän ryhmään kuuluvista ovat muutoinkin oikeustoimikelpoisia, useat myös varsin korkeasti koulutettuja ja uskoisin heidän haluavan päättää itse omasta uskostaan, uskonnostaan ja hengellisyydestään.”
Ei kehitysvamma estä uskomista, tai olemasta vaikka ateisti! Kyllä heillä on uskon näkökulmasta täydet ihmisoikeudet.
Uskova tulee autuaaksi vain uskon kautta, tämä ei tee tyhjäksi sitä, että meistä jokainen on vastuussa – uskovainenkin, kaikista teoistamme. Uskovan tulee olla elämässään Jumalan sanan neuvottavana. Paavali neuvoo: Fil. 4:7 ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. 8 Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”
Mutta Jumala ei tuomitse vauvaa, vauva on Jeesuksen sovitustyöstä osallinen ja tämän takia sanoisinko taivaskelpoinen. Tuskinpa Jehovan todistajien, tai mormonien lapset ovat vl – uskovaisia. Ei oikeastaan vl – uskovienkaan lapset, he ovat Jeesuksen lunastamia ”taivaan taimia”.
Eivät vl – uskovat ole ainakaan ennen päättäneet kehitysvammaisten taivaskelpoisuudestaan. Kyllä tuomio on aina jäänyt Jumalalle ja tulee jäädäkin. Tiedän, että vl – uskossa uskotaan, että vauva uskoo ja on sen takia taivaskelpoinen. Miten semmoista voi uskoa jota ei ole kuullut! Miten voi kuulla, jos ei ymmärrä puhetta! Miten se menikään; usko tulee kuulosta…
Vauva ei osaa uskoa, ei myöskään pahasti kehitysvammainen, ei vaikka opetettaisiin. Vauva on taivaskelpoinen ilman uskoa ja niin uskon, että kehitysvammainenkin. Mutta Jumala yksin olkoon tuomarina – ei se, mitä minä uskon. Mutta sittenkin minun uskoni perustuu raamatun kirjoituksiin, Jumalan ilmoitukseen.
Poista Vuokko tuo ennemmin lähettämäni viesti, koska tuli yhteen pötkyyn ja vaikeasti luettavaksi
Luultavasti minä kirjoitin viestini hyvin huonosti, vaikeasti ymmärrettävästi. On aivan totta se mitä Aila kirjoittaa: ”Monet tähän ryhmään kuuluvista ovat muutoinkin oikeustoimikelpoisia, useat myös varsin korkeasti koulutettuja ja uskoisin heidän haluavan päättää itse omasta uskostaan, uskonnostaan ja hengellisyydestään.”
Ei kehitysvamma estä uskomista, tai olemasta vaikka ateisti! Kyllä heillä on uskon näkökulmasta täydet ihmisoikeudet.
Uskova tulee autuaaksi vain uskon kautta, tämä ei tee tyhjäksi sitä, että meistä jokainen on vastuussa – uskovainenkin, kaikista teoistamme. Uskovan tulee olla elämässään Jumalan sanan neuvottavana. Paavali neuvoo: Fil. 4:7 ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. 8 Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”
Mutta Jumala ei tuomitse vauvaa, vauva on Jeesuksen sovitustyöstä osallinen ja tämän takia sanoisinko taivaskelpoinen. Tuskinpa Jehovan todistajien, tai mormonien lapset ovat vl – uskovaisia. Ei oikeastaan vl – uskovienkaan lapset, he ovat Jeesuksen lunastamia ”taivaan taimia”.
Eivät vl – uskovat ole ainakaan ennen päättäneet kehitysvammaisten taivaskelpoisuudestaan. Kyllä tuomio on aina jäänyt Jumalalle ja tulee jäädäkin. Tiedän, että vl – uskossa uskotaan, että vauva uskoo ja on sen takia taivaskelpoinen. Miten semmoista voi uskoa jota ei ole kuullut! Miten voi kuulla, jos ei ymmärrä puhetta! Miten se menikään; usko tulee kuulosta…
Vauva ei osaa uskoa, ei myöskään pahasti kehitysvammainen, ei vaikka opetettaisiin. Vauva on taivaskelpoinen ilman uskoa ja niin uskon, että kehitysvammainenkin. Mutta Jumala yksin olkoon tuomarina – ei se, mitä minä uskon. Mutta sittenkin minun uskoni perustuu raamatun kirjoituksiin, Jumalan ilmoitukseen.